Ihmettelyä erolasten harrastamisesta

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:09"]

Mikäli on viikko äidillä ja viikko isällä. Niin kenen luona on niin vie harrastuksiin. Miksi äidin pitäisi kuskata joka viikko harrastuksiin. Mikäli esim jääkiekko harrastuksena niin isukit vievät mielellään.

[/quote] No jos sillä isällä EI ole autoa. Lapsi siinä kärsii, ei isä, joten luulisi äitiä kiinnostavan. Mutta kun hänellä nyt on sitä "omaa kallisarvoista aikaa"...

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:09"]

Meillä kuskaa se joka ehtii ja pääsee. Tosin pyritään siihen, että se jonka luona lapsi on, kuskaa vuorollaan. Mutta eihän aina niin käy. Tällöin hälytetään toinen apuun.

Harmittaa vietävästi, että on harrastus johon on kuskattava, vaan minkäs teet sille, että lapsi aloitti lähietäisyydellä olevan harrastuksen, jonka harrastuspaikka vaihtui sitten 15 kilsan päähän. Lähietäisyydellä olevaan olisi voinut kävellä tai polkaista pyörällä. Ei olisi riippuvainenv anhempien työajoista, pääseekö harrastukseensa vai ei. Onneksi on kimppakuljetuksetkin keksitty. 

Ei mulla ole mitään lapsettomia viikkoja. Olen äiti niilläkin viikoilla, kun lapsi on isällään. Jos minulla on menoa, ilmoitan lapselle sen etukäteen. Nimittäin toisinaan hän tulee koulun jälkeen tai isänsä harrastuksen ajaksi minulle. Haluan että hän tietää, miten olen kotona.

Olisin varmasti kamala puoliso, jos minulla olisi uusi mies. Onneksi ei ole ;)

[/quote]Mikäli on viikko ja viikko systeemin niin toisen viikon voi vetää henkeä, harrastaa , kyläillä sun muuta ja sitten taas ollaan intensiivisesti yhdessä kun lapsi taas kotona.

[/quote]

Tätä ajatusta en ymmärrä! Miten niin vetää henkeä omista lapsistaan... No tuossa ehkä kiteytyykin monen avioeron syy :( Lapsi parat!

Meille lastenvalvoja erikseen tähdensi kuinka tärkeää on etävanhemman jatkuva yhteydenpito lapsiin. Ettei se saisi olla vain sovitut päivät, vaan lapsella pitäisi olla mahdollisuus yhteyteen koko ajan. Onhan kyseessä hänen vanhempansa. Ja meillä tämä on toistaiseksi toiminut, on tapaamisviikonloput ja sitten muuta, puolin ja toisin. Tuomisia ja viemisiä. Sen ymmärrän, että jos vanhempi on uupunut tai sairas, on hänelle hyväksi saada kunnolla myös levätä, tietysti. Mutta lapset ovat todella vähän aikaa lapsia ja se, millaiseksi he kokevat kotinsa ja vanhempansa, vaikuttaa koko elämään. Mikä voisi olla sen tärkeämpää?

Olen kanssa ihmetellyt työkaveria, joka hehkuttaa joka toinen viikko lapsivapaata aikaansa: "Jee, lapset lähtevät tänään isälleen!". Miksi on niitä lapsia pitänyt tehdä jos niitä ei jakseta :(

Minunkin ex-mieheni on aina ollut  vastuuton ja henkiseltä iältään 16-vuotias. Niinpä hän tapaa lapsiaan vaan tarkasti silloin, kun on papereissa sovittu eikä milloinkaan yhtään enempää.

Hyvä, että pääsin eroon! En edes alkaisi tapailla miestä, joka ei hoida lapsiaan vähintään viikko/viikko. Tosi luuserimeininkiä tuollanen joka toinen viikonloppu muutama päivä.

Miksi miehet eivät halua tavata lapsiaan, siis OMIA lapsiaan?? Eikö ole rakkautta vai häh? Kertokaa, en ymmärrä.

Ei sitä "lapsivapaata" kannata kadehtia. Sen vastakohta on myös yksinhuoltajan arki sillä toisella viikolla. Useimmissa perheissä se kuljettaa, jonka luona lapsi on. Jos vanhemmilla on hyvät välit, miksei se voisi viedä jolla auto on? Lähtökohtaisesti en kuitenkaan ymmärrä, miksei isä kykenisi kuljettamaan poikaansa julkisilla LAPSENSA harrastukseen? Näinhän tekee myös äiti. Sovittavissa olevia asioita.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 23:03"]

Ei sitä "lapsivapaata" kannata kadehtia. Sen vastakohta on myös yksinhuoltajan arki sillä toisella viikolla. Useimmissa perheissä se kuljettaa, jonka luona lapsi on. Jos vanhemmilla on hyvät välit, miksei se voisi viedä jolla auto on? Lähtökohtaisesti en kuitenkaan ymmärrä, miksei isä kykenisi kuljettamaan poikaansa julkisilla LAPSENSA harrastukseen? Näinhän tekee myös äiti. Sovittavissa olevia asioita.

[/quote]

Meillä päin julkisilla kuskaaminen ei onnistu millään. Eli se ei ole kaikkialla mahdollista. 

Minä en kadehdi lapsetonta aikaa keltään. Kadehdin sitä lapsellista aikaa. Jos voisin itse päättää, lapseni olisivat KOKO ajan minulla. Mutta ei onnistu, kun niillä vietävillä on isäkin, joka haluaa pitää heistä huolta myös. Jaettu vanhemmuus toimi parisuhteessa, jaettua vanhemmutta jatkamme eronkin jälkeen. Lapsia kuunnellen.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 22:54"]

Miten lapsen harrastus ei kuulu lapselle, vaan aikuisille? Kun poika pelaa futista, niin miten voi olla ettei autoa omistava äiti voi kuljettaa poikaansa harkkoihin "isän viikolla", jos isällä ei kerran ole autoa? Mihin se vastuu lapsesta häviää siinä "isäviikolla". Äidillä kun kuulemma on lapseton viikko ja silloin ei kuljetukset kuulu hänelle!?! Miten joku on noin idiootti, että kuvittelee joka toinen viikko olevansa lapseton??

[/quote]

Eihän se ole oikein että erotaan ja sitten toinen osapuoli huolehtii 24/7 lapsen harkoista. Tottakai isän täytyy huolehtia lapsi harkkoihin omalla ajallaan, miten aloittaja oikein voi edes ajatella muutoin? Ei äiti lakkaa olemasta vanhempi se on totta, mutta käsittääkseni lapsen isä on ihan täysijärkinen aikuinen ja aika moni vanhempi saa lapsensa treeneihin vaikka autoa ei ole? Tuskinpa niitä harkkoja joka päivä on, ja jos olisikin niin se nyt vaan on vanhemman velvollisuus huolehtia. Velvollisuudet koskevat myös isää. On kohtuutonta olettaa että äiti vie lapset aina, se olisi kohtuutonta ydinperheessäkin saatika sitten uusperheessä.

Se kuskaa, kenen viikolla lapset ovat. Jos en pääse/ voi, niin sitten kysyn isovanhemmilta apua. Jos sekään ei sovi, niin sitten poika saa fillaroida. Mutta isältä en apua kysy. En minäkään halua, että isä pyytää minun etäviikoillani apua, koska olen joka ilta joko töissä tai miesystäväni luona. Illat ovat kiinni, en päivystä kotona.

Meillä siis vuoroviikko.

Eihän se nyt voi niinkään mennä, että isi poimii rusinat pullasta, ja äiti hoitaa velvollisuudet silloinkin kun on isäviikko? Toki ymmärrän tilanteen että auto on rikki tai ei muuten pääse kuskaamaan, silloin voi auttaa, mutta tuo että oletetaan että ihan vakituiseen äiti hakisi lapsen isältä harkkoihin? Kukahan tuossa nyt itsekäs on? Jos isä ei pysty huolehtimaan lapsesta koko viikkoa, minä olettaisin että sitten hän voi pitää vain joka toinen viikonloppu. Tai jos äiti kuskaa isäviikotkin, pitää se korvata jollakin tavalla. Vaikkapa tankata äitin auto tai tehdä siihen remontti vastapainoksi tms...

Minusta tuo vuoroviikko on vaan jotenkin kurjaa. :( Tutulla on uusperhe missä molemmilla vanhemmilla on lapset edellisistä liitoista, ja molemmilla vuoroviikkosysteemi. Painostavat exiään jatkuvasti järjestämään menot siten että heille jää kahdenkeskistä aikaa, ja jos se ei exille sovi niin exät on kuulema itsekkäitä idiootteja. En ymmärrä alkuunkaan miten se on exän vastuulla että uusioperhe saa parisuhteensa toimimaan, ja sitten yhdessä hyökkäillään exien päälle että lomat on saatava sopimaan koska he lähtevät kahdestaan Thaikkuihin.

Ihan älytöntä, ja lapset sahaa siinä neljän aikuisen keskellä, on isän ja äidin uudet puolisot, niiden puolisojen lapset eli sisarpuolet ja uudet puolimummot, puoliukit ja äidin isäpuoli-ukki ja äidin puolen biologinen ukki, sitten on isäpuolen varamummo ja isän puolelta oikea mummo. Ja sen päälle sekä isän että äidin luona on lemmikkejä ja omat harrastukset ja jokaisessa paikassa on eri tavat. Isän luona on omat huoneet jotka jaetaan niiden sisarpuolten kanssa, ja äidin luona jaetaan huone sitten muiden sisarpuolten kanssa. Missä on tämän "alkuperäisen" perheen lasten oma turvasatama? Kuka oikeasti ajattelee näitä lapsia joilla ei ole ydinperhettä, ja sisarpuolilla on? Ajattelevatko vanhemmat oikeasti lapsiaan yhtään, eivät. Se on vaan se oma napa mikä kiinnostaa ja "lapset sopeutuu kyllä". En tosiaankaan odota millaisia lapsia siitäkin paletista kasvaa.. :(

MITEN voi olla edes mahdollista että tuollaisesta sekamelskasta tulee normaaleja lapsia?? Tuntuu tosi pahalta oikeasti seurata sivusta tuota showta. :(

Mä kuskaan mun viikolla, isänsä kuskatkoon omalla viikolla, meillä on etäisyyttä lähemmäs 30km, joten en tosiaan aja 70km vain sen vuoksi, ettei isä viitsi vaivautua mitenkään. Toisekseen, mun ns vapaalla viikolla teen töitä huomattavasti pidempään, jotta lapsiviikolla voin olla paremmin läsnä kotona, ja ehdin roudatakin harrastuksiin.

Miksi se lapsi on isällä, jos isä ei huolehdi? Eikö tuossa olisi parempi, että lapsi olisi kokonaan äidillä ja isä näkisi lasta jouluna aatonaattona ja isänpäivän iltapäivällä?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 10:39"]

Minusta tuo vuoroviikko on vaan jotenkin kurjaa. :( Tutulla on uusperhe missä molemmilla vanhemmilla on lapset edellisistä liitoista, ja molemmilla vuoroviikkosysteemi. Painostavat exiään jatkuvasti järjestämään menot siten että heille jää kahdenkeskistä aikaa, ja jos se ei exille sovi niin exät on kuulema itsekkäitä idiootteja. En ymmärrä alkuunkaan miten se on exän vastuulla että uusioperhe saa parisuhteensa toimimaan, ja sitten yhdessä hyökkäillään exien päälle että lomat on saatava sopimaan koska he lähtevät kahdestaan Thaikkuihin.

Ihan älytöntä, ja lapset sahaa siinä neljän aikuisen keskellä, on isän ja äidin uudet puolisot, niiden puolisojen lapset eli sisarpuolet ja uudet puolimummot, puoliukit ja äidin isäpuoli-ukki ja äidin puolen biologinen ukki, sitten on isäpuolen varamummo ja isän puolelta oikea mummo. Ja sen päälle sekä isän että äidin luona on lemmikkejä ja omat harrastukset ja jokaisessa paikassa on eri tavat. Isän luona on omat huoneet jotka jaetaan niiden sisarpuolten kanssa, ja äidin luona jaetaan huone sitten muiden sisarpuolten kanssa. Missä on tämän "alkuperäisen" perheen lasten oma turvasatama? Kuka oikeasti ajattelee näitä lapsia joilla ei ole ydinperhettä, ja sisarpuolilla on? Ajattelevatko vanhemmat oikeasti lapsiaan yhtään, eivät. Se on vaan se oma napa mikä kiinnostaa ja "lapset sopeutuu kyllä". En tosiaankaan odota millaisia lapsia siitäkin paletista kasvaa.. :(

MITEN voi olla edes mahdollista että tuollaisesta sekamelskasta tulee normaaleja lapsia?? Tuntuu tosi pahalta oikeasti seurata sivusta tuota showta. :(

[/quote]

Eihän tuo perhemuodon vika ole, vaan kahden keskenkasvuisen ihmisen ongelma. Jos heillä olisi ydinperhe, niin silloinkin he itkisivät, kun isovanhemmat eivät ota lapsia kahdeksi viikoksi hoitoon yms.

Jos vanhemmat ovat kuitenkin tunne-elämältään ihan tasapainoisia, niin ei tuo sekamelska välttämättä ole pahasta. Niistä lapsista kasvaa hyvin joustavia ja joviaaleja ihmisiä. Mutta jos vanhemmat eivät ole tasapainoisia, niin sitten ei lopputulemakaan ole niin hyvä.

Ehkä asian voisi sopia, jos autoton isä puolestaan huolehtisi jostain muusta lapseen liittyvästä velvollisuudesta kokonaan ja säästäisi vastaavasti äidin aikaa? Se vaatisi vaan hyvää keskusteluyhteyttä, joka tuntuu valitettavan harvinaiselta. 

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 10:39"]Minusta tuo vuoroviikko on vaan jotenkin kurjaa. :( Tutulla on uusperhe missä molemmilla vanhemmilla on lapset edellisistä liitoista, ja molemmilla vuoroviikkosysteemi. Painostavat exiään jatkuvasti järjestämään menot siten että heille jää kahdenkeskistä aikaa, ja jos se ei exille sovi niin exät on kuulema itsekkäitä idiootteja. En ymmärrä alkuunkaan miten se on exän vastuulla että uusioperhe saa parisuhteensa toimimaan, ja sitten yhdessä hyökkäillään exien päälle että lomat on saatava sopimaan koska he lähtevät kahdestaan Thaikkuihin.

Ihan älytöntä, ja lapset sahaa siinä neljän aikuisen keskellä, on isän ja äidin uudet puolisot, niiden puolisojen lapset eli sisarpuolet ja uudet puolimummot, puoliukit ja äidin isäpuoli-ukki ja äidin puolen biologinen ukki, sitten on isäpuolen varamummo ja isän puolelta oikea mummo. Ja sen päälle sekä isän että äidin luona on lemmikkejä ja omat harrastukset ja jokaisessa paikassa on eri tavat. Isän luona on omat huoneet jotka jaetaan niiden sisarpuolten kanssa, ja äidin luona jaetaan huone sitten muiden sisarpuolten kanssa. Missä on tämän "alkuperäisen" perheen lasten oma turvasatama? Kuka oikeasti ajattelee näitä lapsia joilla ei ole ydinperhettä, ja sisarpuolilla on? Ajattelevatko vanhemmat oikeasti lapsiaan yhtään, eivät. Se on vaan se oma napa mikä kiinnostaa ja "lapset sopeutuu kyllä". En tosiaankaan odota millaisia lapsia siitäkin paletista kasvaa.. :(

MITEN voi olla edes mahdollista että tuollaisesta sekamelskasta tulee normaaleja lapsia?? Tuntuu tosi pahalta oikeasti seurata sivusta tuota showta. :(

[/quote

Ja ajatella, että jotkut jättävät perheensä ja toisen on vain selvittävä yksin arjessa. Kaikki eivät eroa yhteisestä päätöksestä tai pääse valitsemaan tilannetta. Silti lapset on vaan annettava isälle välillä. Jos itsestä olisi kiinni, lapset olisi minun kanssa jatkuvasti.

Toki harrastus kuuluu lapselle, ei aikuiselle. Isän vuorolla lapsen asiat kuitenkin kuuluu isälle. Se on isän ja lapsen yhteistä aikaa.

Toiset pitävät nämä kaksi selkeästi erillään, toisilla läheisten välien ja pienen välimatkan vuoksi raja voi olla häilyvä.

Ja ajatella, että jotkut jättävät perheensä ja toisen on vain selvittävä yksin arjessa. Kaikki eivät eroa yhteisestä päätöksestä tai pääse valitsemaan tilannetta. Silti lapset on vaan annettava isälle välillä. Jos itsestä olisi kiinni, lapset olisi minun kanssa jatkuvasti.

No onneksi se ei ole sinusta itsestäsi kiinni, jos lopputulema olisi se, että lapset eivät saisi enää nähdä isäänsä. Sinustako on ok rangaista lapsia isättömyydellä, jos hän nyt on sattunut haluamaan erota sinusta??

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 10:43"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 10:39"]

Minusta tuo vuoroviikko on vaan jotenkin kurjaa. :( Tutulla on uusperhe missä molemmilla vanhemmilla on lapset edellisistä liitoista, ja molemmilla vuoroviikkosysteemi. Painostavat exiään jatkuvasti järjestämään menot siten että heille jää kahdenkeskistä aikaa, ja jos se ei exille sovi niin exät on kuulema itsekkäitä idiootteja. En ymmärrä alkuunkaan miten se on exän vastuulla että uusioperhe saa parisuhteensa toimimaan, ja sitten yhdessä hyökkäillään exien päälle että lomat on saatava sopimaan koska he lähtevät kahdestaan Thaikkuihin.

Ihan älytöntä, ja lapset sahaa siinä neljän aikuisen keskellä, on isän ja äidin uudet puolisot, niiden puolisojen lapset eli sisarpuolet ja uudet puolimummot, puoliukit ja äidin isäpuoli-ukki ja äidin puolen biologinen ukki, sitten on isäpuolen varamummo ja isän puolelta oikea mummo. Ja sen päälle sekä isän että äidin luona on lemmikkejä ja omat harrastukset ja jokaisessa paikassa on eri tavat. Isän luona on omat huoneet jotka jaetaan niiden sisarpuolten kanssa, ja äidin luona jaetaan huone sitten muiden sisarpuolten kanssa. Missä on tämän "alkuperäisen" perheen lasten oma turvasatama? Kuka oikeasti ajattelee näitä lapsia joilla ei ole ydinperhettä, ja sisarpuolilla on? Ajattelevatko vanhemmat oikeasti lapsiaan yhtään, eivät. Se on vaan se oma napa mikä kiinnostaa ja "lapset sopeutuu kyllä". En tosiaankaan odota millaisia lapsia siitäkin paletista kasvaa.. :(

MITEN voi olla edes mahdollista että tuollaisesta sekamelskasta tulee normaaleja lapsia?? Tuntuu tosi pahalta oikeasti seurata sivusta tuota showta. :(

[/quote]

Eihän tuo perhemuodon vika ole, vaan kahden keskenkasvuisen ihmisen ongelma. Jos heillä olisi ydinperhe, niin silloinkin he itkisivät, kun isovanhemmat eivät ota lapsia kahdeksi viikoksi hoitoon yms.

Jos vanhemmat ovat kuitenkin tunne-elämältään ihan tasapainoisia, niin ei tuo sekamelska välttämättä ole pahasta. Niistä lapsista kasvaa hyvin joustavia ja joviaaleja ihmisiä. Mutta jos vanhemmat eivät ole tasapainoisia, niin sitten ei lopputulemakaan ole niin hyvä.

[/quote]

totta että vanhempien tasapaino merkitsee paljon. Silti minustakin vuoroviikkosysteemi on kamala lasten kannalta, aikuisillehan se on tosi reilu kun molemmilla on yhtä paljon kaikkea. Kouluikäiselle lapselle tuo on rankkaa. Mieti nyt itse; joka toisen viikon eläisit eri ihmisten kanssa eri tavoin, joka toisen viikon taas toisin. Ehkä joku lapsi on tavallista joustavampi ja selviää tuosta, suurimmalle osalle aiheuttaa stressiä. Meillä joustava viikonloppusysteemi ja sekin on lapsille raskas. Lapset itse usein sanovat, kuinka tärkeä ja rakas on oma koti. Jos on kaksi "puolikotia" niin missähän se lapsen oma rauha mahtaa olla?