Ihmettelyä erolasten harrastamisesta
Miten lapsen harrastus ei kuulu lapselle, vaan aikuisille? Kun poika pelaa futista, niin miten voi olla ettei autoa omistava äiti voi kuljettaa poikaansa harkkoihin "isän viikolla", jos isällä ei kerran ole autoa? Mihin se vastuu lapsesta häviää siinä "isäviikolla". Äidillä kun kuulemma on lapseton viikko ja silloin ei kuljetukset kuulu hänelle!?! Miten joku on noin idiootti, että kuvittelee joka toinen viikko olevansa lapseton??
Kommentit (34)
Asian vierestä: oman pojan jalkapalloharkoissa oli hämmästyttävän suuri osa kuskaajista aina ja joka kerta äitejä. Näistä valtaosa ydinperheessä eläviä, monella oli mies kuulemma sanonut jotain tyyliin että poika harrastaa, ei hän (eli isä).
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 11:17"]
Ja ajatella, että jotkut jättävät perheensä ja toisen on vain selvittävä yksin arjessa. Kaikki eivät eroa yhteisestä päätöksestä tai pääse valitsemaan tilannetta. Silti lapset on vaan annettava isälle välillä. Jos itsestä olisi kiinni, lapset olisi minun kanssa jatkuvasti.
No onneksi se ei ole sinusta itsestäsi kiinni, jos lopputulema olisi se, että lapset eivät saisi enää nähdä isäänsä. Sinustako on ok rangaista lapsia isättömyydellä, jos hän nyt on sattunut haluamaan erota sinusta??
Juuri sen vuoksi asiat eivät ole lasten kannalta niin kurjasti, vaan osaan laittaa lasten edun oman itseni ja loukkaantumiseni edelle.
No mä olen kyllä sitä mieltä, että lähtökohtaisesti se, jolla lapset on, hoitaa tuollaiset asiat.
Jos isällä ei ole autoa, eikä pääse kuskaanmaan, hän varmaan voi sitten järjestää asian varsin monella eri tavalla. Hän voi tosiaan tarjoutua tekemään äidille vastapalveluksena jotain muuta. Tai hän voi ostaa auton. tai hän voi selvittää miten paikalle pääsee julkisilla kulkuvälineillä. Tai hän voi selvittää kimppakyytimahdollisuutta lapselle.
Jotenkin tästä nyt kuuluu taas läpi, että siellä joku nyksä hyysää nöösäke-miestä, joka ei itse saa mitään aikaiseksi. Se lapsen paras on todellakin MYÖS isän vastuulla, ja isän vastuu on muuta kuin sanoa että kyllä äidin pitäisi hoitaa asiat myös isäviikolla.
meillä lapsi harrastaa ja sillon kun ovat isällä niin isä ei todellakaan vie harrastuksiin...ei puhettakaan eikö muutenkaan oo kiinnostunut tulla katsomaan pelejä jne..silti pitää hienona asiana että urheilee...en vaan tajua
Joo, mä tunnen miehen joka ei enää kuskannut kahta omaa lastaan fudisharkkoihin, sen sijaan kuskasi ja kuskaa kyllä uuden naisen lapsia...
No tosin lakkasi pikkuhiljaa myös tapaamasta omiaan. Ja nyt leikkivät onnellista perhettä uuden naisen ja hänen lastensa kanssa. Lapset saatiin onnistuneesti häädettyä kodista...
Naapurin rouvakin menee mieluummin itse jumppaan, kun kuljettaa lastaan - ei kuulu hänelle...
Meillä kuskaa se joka ehtii ja pääsee. Tosin pyritään siihen, että se jonka luona lapsi on, kuskaa vuorollaan. Mutta eihän aina niin käy. Tällöin hälytetään toinen apuun.
Harmittaa vietävästi, että on harrastus johon on kuskattava, vaan minkäs teet sille, että lapsi aloitti lähietäisyydellä olevan harrastuksen, jonka harrastuspaikka vaihtui sitten 15 kilsan päähän. Lähietäisyydellä olevaan olisi voinut kävellä tai polkaista pyörällä. Ei olisi riippuvainenv anhempien työajoista, pääseekö harrastukseensa vai ei. Onneksi on kimppakuljetuksetkin keksitty.
Ei mulla ole mitään lapsettomia viikkoja. Olen äiti niilläkin viikoilla, kun lapsi on isällään. Jos minulla on menoa, ilmoitan lapselle sen etukäteen. Nimittäin toisinaan hän tulee koulun jälkeen tai isänsä harrastuksen ajaksi minulle. Haluan että hän tietää, miten olen kotona.
Olisin varmasti kamala puoliso, jos minulla olisi uusi mies. Onneksi ei ole ;)
Mikäli on viikko äidillä ja viikko isällä. Niin kenen luona on niin vie harrastuksiin. Miksi äidin pitäisi kuskata joka viikko harrastuksiin. Mikäli esim jääkiekko harrastuksena niin isukit vievät mielellään.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:09"]
Meillä kuskaa se joka ehtii ja pääsee. Tosin pyritään siihen, että se jonka luona lapsi on, kuskaa vuorollaan. Mutta eihän aina niin käy. Tällöin hälytetään toinen apuun.
Harmittaa vietävästi, että on harrastus johon on kuskattava, vaan minkäs teet sille, että lapsi aloitti lähietäisyydellä olevan harrastuksen, jonka harrastuspaikka vaihtui sitten 15 kilsan päähän. Lähietäisyydellä olevaan olisi voinut kävellä tai polkaista pyörällä. Ei olisi riippuvainenv anhempien työajoista, pääseekö harrastukseensa vai ei. Onneksi on kimppakuljetuksetkin keksitty.
Ei mulla ole mitään lapsettomia viikkoja. Olen äiti niilläkin viikoilla, kun lapsi on isällään. Jos minulla on menoa, ilmoitan lapselle sen etukäteen. Nimittäin toisinaan hän tulee koulun jälkeen tai isänsä harrastuksen ajaksi minulle. Haluan että hän tietää, miten olen kotona.
Olisin varmasti kamala puoliso, jos minulla olisi uusi mies. Onneksi ei ole ;)
[/quote]Mikäli on viikko ja viikko systeemin niin toisen viikon voi vetää henkeä, harrastaa , kyläillä sun muuta ja sitten taas ollaan intensiivisesti yhdessä kun lapsi taas kotona.
Jos se on ainoa keino, millä tuon etävanhemman saa oettua vastuuta? tai jos etävanhempi ei silloin parisuhteen aikanakaan viitsinyt osallistua lastenhoitoruljanssiin? Ei arvostanut vaimon kyydittämisiä jne?
et voi tietää mitä on taustalla, voi olla että etäisä on aina ilkeä ex-vaimolle, kun tämä hakee poikaansa harrastuksiin jne. jne.
Minusta on hullua että äiti yleensä suostuu kuskailemaan. Isä voi viedä taksilla tai hankkia auton tms. Eri asia, jos "äitiviikolla" isä tulee tasaamaan tilit jollain muulla auttelulla.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:09"]
Meillä kuskaa se joka ehtii ja pääsee. Tosin pyritään siihen, että se jonka luona lapsi on, kuskaa vuorollaan. Mutta eihän aina niin käy. Tällöin hälytetään toinen apuun.
Olisin varmasti kamala puoliso, jos minulla olisi uusi mies. Onneksi ei ole ;)
[/quote]Mikäli on viikko ja viikko systeemin niin toisen viikon voi vetää henkeä, harrastaa , kyläillä sun muuta ja sitten taas ollaan intensiivisesti yhdessä kun lapsi taas kotona.
[/quote]
Vetää henkeä... Mistä? Perusarkea minä lapsen kanssa elän kun ovat minulla, samaa arkea voisin helposti elää lapsen ollessa isällään. Sellaistahan sitä eli silloinkin, kun oli parisuhteessa. Ei minulla ole mitään katkoja äitiydessä, vaikka lapsi isällään onkin. Enkä minä roiku lapsessani enkä tuputa heille neuvojani tai kyytejä. Mutta äiti olen silloinkin. 24/7.
Käyn kylässä, myös lapsiviikoilla, harrastan, myös lapsiviikoilla. Mutta olen aina äiti. Ja lapsen kuskaa se, joka ehtii. Sitä se oli ydinperheaikanakin. Lapsen kannalta tämä asia ei ole muuttunut lainkaan. Eikä tarvikaan muuttua.
Minun lapseni isä on lapseton kaikki muut ajankohdat paitsi sen nimenomaisen joka tapaamissopimukseen on kirjattu. Saa olla. Yritin aikani vääntää, että lapsen voisi joskus esim hakea pitsalle tai leffaan, mutta ei niin ei.
Erovanhemmuudessa pätee pitkälti ne samat toimintatavat kuin parisuhteenkin aikana.
Tavallaan tajuan tuon isän 'kouluttamisen', mutta valitettavasti se on tässä lapsi, joka kärsii ja sitä en tajua. Ei äiti lakkaa olemasta äiti vaikka lapsi olisi isänsä vastuulla välistä. Ikäänkuin äiti rakastaisi lastaan vain omilla viikoillaan.