Olen kai tosi lapsellinen, kun pilattu nukke harmittaa...
Olin säästänyt laatikollisen vanhoja leluja, jotka siis olivat vanhempieni luona. Äiti oli sitten mennyt antamaan sukulaistytölle nuken, jonka olisin säästänyt omille lapsilleni.
Tietysti kiva, jos sukulaistyttö tuosta nukesta tykkäisi. Tietenkään en sitä takaisin pyytäisi... Mutta harmitti tosi paljon, kun näin että nuken tukka on nyrhitty saksilla lyhyeksi eikä nykyajan tavarapaljoudessa lapset sillä tavalla arvosta jotain vanhaa nukkea.
Olen ehkä vähän lapsellinen, mutta pakko avautua näin anonyymisti, vaikka tyhmältä kuulostaakin.
Kommentit (10)
no voe voe, oikeasti, sun oma lapsi olisi saattanut tehdä ihan saman... aikanaan.
Et kuulosta ollenkaan tyhmältä. Päinvastoin. Sinuna käskisin äitiäsi pyytämään sen nuken takaisin. Saisi sitten niellä nolotuksensa, kun meni antamaan vanhan nukkesi pois. Törkeää.
Minun ystävälleni kävi samoin. Hänen isänsä oli antanut ystäväni vanhan nuken ystävän veljen lapsille. Ystäväni todella suuttui ja hommasi äkkiä oman rakkaan nukkensa takaisin. Hänkin oli säästänyt laatikollisen vanhoja lelujaan isänsä avarassa asunnossa sen varastohuoneessa.
Ääh, onpa harmi! Muakin olisi harmittanut ihan tolkuttomasti. Mutta muapa harmittaa jo sekin, kun koirani paloittelevat niille ostetut lelut... Eivät ne tietenkään ymmärrä ja sitä vartenhan niille omat lelut on, mutta en tulisi ihan helposti toimeen sen kanssa, että vieras lapsi (jolla kenties jotain ymmärrystä on) minun vanhan leluni rikkoisi! Itse vaan olen pienestä asti varjellut omia tavaroitani, että niistä olisi iloa mahdollisimman pitkään, niin tuntuisi kurjalta tuollainen.
Jätit äidin säilöön. Säilöisit itse omat rakkaat tavarasi.
Minäkään en jättäisi lapsuudenkotiini oikeasti tärkeitä tavaroita. Ei äiti niitä osaa samalla tavalla arvostaa. On antanut kaikki vanhat mekkoni, kenkäni jne. myös pois, mitään ei ole säästänyt. Ei ole ollut silloin tapana, eikä kai arvosta tavaraa muutenkaan.
Minä ainakin olen säästänyt omat leluni, vanhempanikaan eivät tahdo jaella niitä kenellekään. Pidin niitä hyvin lapsena ja kaikki osat ovat tallessa jne. Leluihin on mennyt pitkä penni, osa on nykyään suosittua keräilytavaraakin. En aio antaa omalle lapselleni rikottavaksi, jos ei osaa leikkiä nätisti.
Kiitos tuesta :) Lapsi on tietysti ihana edelleen, enkä hänellä tuosta suuttuisi (4-vuotias). Äitini asenne vain ylipäätään harmittaa. Huomautin hänelle nimittäin tuosta, että olisin tuon nuken halunnut säästää. Kommentti oli, että et kai sinä aikuinen noin lapsellinen ole. No, ilmeisesti taidan olla :)
Ja aika paha mun noita tavaroita on pieneen opiskelija-asuntooni ottaa, varsinkin kun vanhemmillani tilaa on.
-ap
Onpas äitisi epäempaattinen ja tyly. :( Kysy nyt vielä, onnistuuko tavaroidesi säilyttäminen siellä edes sen aikaa, kun opiskelet, vai aikooko antaa kaiken muunkin pois luvatta ja kertomatta etukäteen.
Mua harmittaisi myös todella paljon. Nostaisin varmaan aika metakan, jos mun leluja olisi lahjoiteltu muille multa kysymättä. Ei tavaroita saa rikkoa ja turmella!
Voi harmi. Ymmärrän hyvin sinua.