Lue keskustelun säännöt.
Pelkäätkö vaihdevuosia?
04.03.2014 |
Minä pelkään :( Vuosi vuodelta ne lähestyy - mulle on ennustettu ennenaikaisia sellaisia mm.sukurasiteen takia - ja pelkään, mitä ne tuo tullessaan. Pelkään ja ennakoin muun muassa seuraavaa: vanhenen rysähtämällä, iho kurtistuu, lihakset veltostuu. Mummoudun. Seksihalut katoaa, paikat kuivuu, mies turhautuu ja lopulta lähtee vieraisiin ja sitten jään vrmaan lopulta yksin (meillä on ihanaa seksiä ollut tähän asti). Musta uudestaan murrosikäinen riesa (paitsi että nyt vanha, vastenmielinen ja ruma sellainen): olin kamala teininä, kiukuttelin ja olo koko ajan hirveä. Yöllä en saa nukuttua, päivällä hikoilen punaisena kuin sika. Tähän päälle muu vanhuuden vaivat ja tieto siitä, että toivo on mennyt: uudestaan ei voi alkaa enää alusta, suunta on tästä lähtien elämässä alaspäin. Juna meni jo ja jätti mut itkemään asemalle.
Tässä uhkakuvia. Tai realismia... Onko yleistä pelätä vaihdevuosia näin paljon etukäteen? Onko mulla kohtalotovereita?
Kommentit (32)
Minä olen 52, ja vaihdevuodet ei ole vielä alkaneet, pienenpientä ohentuma limakalvoilla kuulemma on. Mitään oireita ei ole, Minulla on kaksi vanhempaa siskoa, joilla meni kuulemma ohi pienellä yöhikoilulla. Molemmat on vielä aktiivisia, hyväkuntoisia ihmisiä, laskettelee, käy avantouimassa (tai joessa) yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä pelkäsin ja sitten ne tulikin ihan kertarysäyksellä, kun jouduttiin poistamaan kohtu ja munasarjat. Mitään vaihdevuosioireita ei ollut ennen leikkausta. Olin silloin 52-vuotias. Mutta eipä niitä tullut leikkauksen jälkeenkään. Kuukautiset vain loppuivat, ei mitään muuta. Söin jonkin aikaa hormonia, mutta lopetin sen, kun aloin saada tiuhaan kovia migreenikohtauksia. Nyt olen ollut pitkään ilman hormonia, ei mitään oireita, paino on pysynyt normaalina ja vyötärö hoikkana, ryppyjäkään ei ole ihmeemmin tullut. Ikää on nyt 54 vuotta.
Ei pelota. Olen vaihtoehtohoitohörhöilijä ja luotan tässäkin asiassa avun löytyvät ns. luonnosta, jos on tarvetta. Siskollani ne on jo ohi ja hän sanoo, että elää elämänsä ihaninta aikaa. Hikoilua hänellä oli ja unettomuutta, ei muuta, ehkä vuoden ajan. Käytti jotain yrttitippoja, joilla hikoilu pysyi aisoissa ja unettomuuteen auttoi vyöhyketerapia.
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 13:15"]
Jos seksuaalinen halu loppuu ja paikat ihan kuivaa niin se on asia mitä pelkään.
[/quote]
Se halun loppuminen on korvien välissä - jos uskoo että halut loppuu niin hiipuhan ne. Jos rakastaa kumppania ja läheisyyttä tämän kanssa - miksi loppuisi?? Jos ei kostu osta liukkaria tai opeta kumppani kiihottamaan pidempään alussa.
6
Kertokaa mulle millaisia henkisiä oireita teillä on tullut vaihdevuosista?
Pelkään että äitini hyvin kummallinen käytös (mm. lähetti minun aviomiehelleni kirjeen jossa sanoi toivovansa että hän katoaisi vain pois ja että emme voisi koskaan saada lapsia ja pyysi jättämään minut että voisin muuttaa takaisin äidin luokse) ja kaikkea muutakin outoa on tapahtunut. Isä ja veljeni joka asuu kotona sanoi että äiti itkee ja raivoaa päivittäin, menin naimisiin vuosi sitten ja naimisiinmentyä muutin toiselle paikkakunnalle mieheni kanssa ja tästä äiti on niin loukkaantunut että ei ole tosikaan. Mullekin soitti että suoraansanottuna toivoisi ettÄ kuolisin, koska ei kestä tätä ajatusta :(
äitini on aina ollut aika törkeäkin suustaan mutta ei nyt tällaista kÄytöstä olen aiemmin ollut. isäni ja veljeni vaan sanovat että se on mennyt hulluksi mutta itse aloin miettimään että olisko ne vaihdevuodet, äitini täytti juuri 50 v
t/ huolestunut tytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 13:27"]
Kertokaa mulle millaisia henkisiä oireita teillä on tullut vaihdevuosista?
Pelkään että äitini hyvin kummallinen käytös (mm. lähetti minun aviomiehelleni kirjeen jossa sanoi toivovansa että hän katoaisi vain pois ja että emme voisi koskaan saada lapsia ja pyysi jättämään minut että voisin muuttaa takaisin äidin luokse) ja kaikkea muutakin outoa on tapahtunut. Isä ja veljeni joka asuu kotona sanoi että äiti itkee ja raivoaa päivittäin, menin naimisiin vuosi sitten ja naimisiinmentyä muutin toiselle paikkakunnalle mieheni kanssa ja tästä äiti on niin loukkaantunut että ei ole tosikaan. Mullekin soitti että suoraansanottuna toivoisi ettÄ kuolisin, koska ei kestä tätä ajatusta :(
äitini on aina ollut aika törkeäkin suustaan mutta ei nyt tällaista kÄytöstä olen aiemmin ollut. isäni ja veljeni vaan sanovat että se on mennyt hulluksi mutta itse aloin miettimään että olisko ne vaihdevuodet, äitini täytti juuri 50 v
t/ huolestunut tytär
[/quote]
En usko sitten yhtään, että pelkästään vaihdevuosista tuollainen johtuu, kun kerran kaikille naisille ne tulevat eikä ihan jokainen nyt noin hulluksi tule. Kyllä asiassa on jotain muutakin. Esimerkiksi Alzheimerin tauti saattaa alkaa vaikka kuinka aikaisin, se ei ole pelkästään vanhusten tauti. Ehdottaisin, että veisitte äitimuorin tutkimuksiin - jos hän nyt sinne suostuisi lähtemään.
Jonkin verran pelottaa. Mummulla, tädeillä ja äidillä ollut aika voimakkaana nuo oireet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään negatiivisia mielentilamuutoksia - positiivisia todella paljon!! Miehen mielestäkin olen rennompi, ei kiukuttele kuten aiemmin viikon kuukaudessa, intohimoisempi ja pitkäpinnaisempi:)
6/12
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 13:10"]
Odotan jo kuumeella koska pääsen eroon kuukautisista. Joten joo, en pelkää.
t: 45v kohta
[/quote]
Samoin minä, odotan verirumban loppumista kiihkeästi. Mieskin aina ihmettelee, että joko ne nyt taas alkoivat, kun hänelle mainitsen asiasta. No, kun ne tulevat kolmen viikon välein ja kestävät reilun viikon, niin ilman sidettä tulee oltua vain vajaa kaksi viikkoa kuukaudesta. Ensimmäiset kaksi päivää en voi tehdä muuta kuin maata paikallani ja käydä vessassa vaihtamassa sidettä, niin runsasta (ja tahrivaa) on vuoto. Onneksi en ole töissä, kun minusta ei ole silloin edes kaupassa käymään. Heinäkuussa tätä elinkautista tulee kärsityksi jo 38 vuotta, mielestäni olen jo rangaistukseni kärsinyt ja tämä saisi loppua jo.
48 vee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 13:27"]
Kertokaa mulle millaisia henkisiä oireita teillä on tullut vaihdevuosista?
Pelkään että äitini hyvin kummallinen käytös (mm. lähetti minun aviomiehelleni kirjeen jossa sanoi toivovansa että hän katoaisi vain pois ja että emme voisi koskaan saada lapsia ja pyysi jättämään minut että voisin muuttaa takaisin äidin luokse) ja kaikkea muutakin outoa on tapahtunut. Isä ja veljeni joka asuu kotona sanoi että äiti itkee ja raivoaa päivittäin, menin naimisiin vuosi sitten ja naimisiinmentyä muutin toiselle paikkakunnalle mieheni kanssa ja tästä äiti on niin loukkaantunut että ei ole tosikaan. Mullekin soitti että suoraansanottuna toivoisi ettÄ kuolisin, koska ei kestä tätä ajatusta :(
äitini on aina ollut aika törkeäkin suustaan mutta ei nyt tällaista kÄytöstä olen aiemmin ollut. isäni ja veljeni vaan sanovat että se on mennyt hulluksi mutta itse aloin miettimään että olisko ne vaihdevuodet, äitini täytti juuri 50 v
t/ huolestunut tytär
[/quote]
En usko sitten yhtään, että pelkästään vaihdevuosista tuollainen johtuu, kun kerran kaikille naisille ne tulevat eikä ihan jokainen nyt noin hulluksi tule. Kyllä asiassa on jotain muutakin. Esimerkiksi Alzheimerin tauti saattaa alkaa vaikka kuinka aikaisin, se ei ole pelkästään vanhusten tauti. Ehdottaisin, että veisitte äitimuorin tutkimuksiin - jos hän nyt sinne suostuisi lähtemään.
[/quote]
Joo siis äitini on ollut aina herkÄsti loukkaantuvaa ja sanoo asiat vähääkään miettimättä mutta jotenkin mulle on tullut nyt olo että kun minä esikoinen menin naimisiin niin se laukaisi kasan negatiivisa tunteita äidissä. Kihlajaisuutisia kertoessani ensimmäinen ajatus oli "Ei, en minä niin vanha halua vielä olla että mulla olisi jo naimisissa oleva lapsi" ja nyt sitten sanoi suuremmaksi peloksi sen että hänestä tehdään mummo ja nyt kuulemma viimeinen niitti arkkun että kun muutimme pääkaupunkiseudulle töiden perässä ja emme kysyneet äidin mielipidettä ja hän halusi puhua suunsa puhtaaksi ja myös kirjoittaa miehelleni kirjeen. Jotenkin sitä kirjettä lukiessa tajusin ettei tää enää ihan normaalia ole, ensiksi tietysti loukkaannuin ja en ole nyt enää oikeastaan puoleen vuoteen jaksanut pitää yhteyttä kun sellaista sadattelua sieltä tulee, mutta isältäni ja veljeltäni kuulen jatkuvasti kuinka tilanne menee huonompaan suuntaan. Isälleni sanoin että olen huolissani että eikö hän voisi jotenkin mukavasti ehdottaa terapeutille puhumista mutta isän mielestä se on vain niitä naisten ketkutuksia ja hän ei halua sekaantua mihinkään.
Itsekin mietin että olisko vaihdevuodet laukaisseet jonkinlaisen mielenterveydellisen sairauden?
Viimeksi kun puhuin puhelimessa äidin kanssa yritin varovasti ehdottaa psykologille menemistä niin siitä äiti suuttui ja sanoi että kuulemma minun pitäisi mennä kun en sen vertaa arvosta omaa äitiäni että muutan vain toiselle puolen Suomea ja kaiken lisäksi hylkään lapsuuden perheeni ja kuvittelen voivani saada uuden perheen (eikös se ole se tarkoituskin perustaa oma perhe jos sellaisesta haaveillaan..)
Vaikea sitä on aikusta ihmistä pakottaa terapeutille :( Keinot on vähissä
No mulla esivaihdevuodet ja toisilla on tosi rankkaa, mutta pelkäät ääriä asioita.
Kuumat aallot tuskainen olo, univaikeudet ja masennus.
Ei mene vaihdevuodet tosta vaan. Monilla tosi rankkaa.
Tästä syystä ei kannata tehdä lapsia mummoiässä. Vaihdevuodet menee helpommin, kun saa olla rauhassa.
Jos seksuaalinen halu loppuu ja paikat ihan kuivaa niin se on asia mitä pelkään.