Lue keskustelun säännöt.
Lapseni asuu muualla, on vaikea hyväksyä erilaista kasvatustapaa :(
04.03.2014 |
Lapsella on syndrooma, jonka vuoksi en pärjännyt hänen kanssaan enää kotona (olin yh eikä ollut kamalasti tukiverkkoja, hain apua kunnalta mutta turhaan) koska hänen käytöksensä minua kohtaan oli väkivaltaista, rajoista piittaamatonta ja ylimielistä. Lopulta meidän molempien turvallisuus oli vaarassa ja minun piti viheltää peli poikki. Lapsi muutti asumaan muualle.
Tapaamme säännöllisesti, soittelemme jne. ja hänen sijaisperheensä on ihan mukava. On kuitenkin joitakin asioita, joita en kasvatusmielessä hyväksy, mutta koska en ole enää lapsen huoltaja, en saa ääntäni kuuluviin. :( Näitä asioita ovat mm. seuraavat: lapsen syöttäminen lihavaksi (syndroomaan kuuluu alttius ylipainolle jo valmiiksi, kotona tein ahkerasti töitä sen eteen ettei lihonut), piittaamattomuus ikärajoista (lapsi oppinut typeriä hokemia ja selvisi, että oli saanut katsella telkkaria vielä myöhään) sekä käytöstavattomuuteen kasvattaminen. Kun tapasin häntä sijoituksen jälkeen ensimmäisen kerran pitkästä aikaa, en meinannut omaksi lapsekseni tunnistaa: n. 10kg ylipainoinen, nenäänsä julkisesti kaivava ja muille rumasti puhuva lapsi. Isoin järkytys oli silti tuo sijaisperheen asenne; kokevat että lapsen kanssa on melko helppoa, jos vaan antaa hänen päättää itse tekemisensä. Ja tästä hyvästä heille sitten maksetaan minun kuukausipalkkaani vastaava summa 12 kertaa vuodessa...:(
Kommentit (12)
No mutta lapsi ei ole enää itselleen tai ympäristölleen vaaraksi? Eiköhän se nyt ole kuitenkin ensijaisesti tärkeää. Ja puhuihan hän sinullekin rumasti ja pahoinpiteli, eli ei ne käytöstavat nyt NIIN hyvät olleet entuudestaankaan, vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2: eiköhän äiti itsekin olisi osannut lapsestaan kasvattaa käytöstavattoman ja ylipainoisen kakaran jolla ei ole rajoja? Ymmärrän kyllä ap:tä, olet kaikkesi tehnyt että saisit lapsesi pidettyä jokseenkin "kurissa" mutta nyt kaikki työ valuu hukkaan...
Tosi kurissa kun joutui oelkäämään...
Ok. Tuo on kyllä hirveää että antavat lihoa
Ap, ilman noita kamalia sijaisvanhempia se lapsi lihoisi sinun luonasi tai laitoksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen käytös sinun luonasi oli ylimielistä, väkivaltaista jne. Mieti tuota samalla, kun arvostelet sijaisperhettä.
Hieman ohi aiheen, mutta monesti se tietty vapaus helpottaa lapsen elämää. Kuten on sanottu, varsinkin murkkuikäisten kanssa kannattaa tarkoin valita ne taistelut jotka käy.
Tuolla tarkoitetaan sitä, että ns. "joka asiasta" ei kannata valittaa. Lisäksi jos lapsen elämä on yhtä sääntöä ja käskyä, ne menettävät jossain vaiheessa merkityksensä.
Itse olen vierestä seurannut, millaisessa "armeijakurissa" yksi ADHD lapsi elää, selvästi näkee että lapsi voi todella pahoin. Ja ymmärrän kyllä sen, että lapselle asetetaan rajat jne. TIETENKIN, mutta rajansa kaikella. Hänen syomisiään vahdataan todella tarkkaan, niin tarkkaan että en yhtään ihmettele jos koskaan ei opi syömään normaalisti. Sai kotiarestia siitä, että äitinsä näki hänen syövän karkkia pihalla (kaveri oli tarjonnut karkkipussistaan) ja muuta yhtä hullua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä ei ole murkkuikäinen. Lapselle oli tarjottu lääkitystä vielä minun luonani, mutta nyt sijaisperheessä lihomisen vuoksi rasva-arvot olivat liian huonot, eikä sitä päästy aloittamaan vaikka olisivat muuten sen ottaneet.
Syndrooma tuo tullessaan ylimielistä käytöstä ym., mutta minun kanssani lapsi sentään yritti skarpata asioissa. Nykyään ei edes pese käsiään ilman että aikuinen tekee sen väkisin, kaivaa nenäänsä julkisesti, syö olemattomilla pöytätavoilla jne.
En ollut mikään natsi kurin suhteen, mutta vaadin että hygienia pidetään kunnossa, ei puhuta muille rumasti ja osataan peruskäytöstavat muutenkin. Karkkia sai tietenkin syödä, jos joku tarjosi, synttärijuhliin sai valita itse tarjottavat, viikottain oli herkkupäivä, kavereita kävi luonamme kutsuttuna jne.
Tuo väkivalta ei liity kasvatukseen mitenkään, tämän sanoi minulle viimeksi ihan neurologi jolle puin tuntemuksiani. Lapsella on lisäksi autistisia piirteitä.
Kiitos kolmoselle, joka ymmärsi.
Minusta tuo ylipaino etenkin on asia, johon pitäisi puuttua. Onko teillä jotain sosiaalityöntekijää, jolle voisit puhua huolestasi? Ehkä sijaisvanhemmat voisi ohjata ravitsemusterapeutin pakeille, jos he eivät osaa pitää lapsen painoa hallinnassa. Etenkin kun lapsen terveys selvästi kärsii, huolesi on täysin oikeutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huostaanotto on äärimmäinen toimenpide. Sijaisvanhemmille maksetaan niin hyvin, että sijaisperheessä toinen vanhempi voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia (myös omiaan). Jos lapsen ongelmat voitaisiin ratkaista sillä, että vastaava summa maksettaisiin biologiselle vanhemmalle ja hän saisi jäädä asumaan omaan kotiinsa, miksi niin ei tehdä?
Turha rutista kun paskat on jo housuissa. Lapsesi on Down veikkaan mä.
Jos et itse pärjännyt hänen kanssaan ja joku muu taho pärjää on se hyvä juttu. Ylipainoon pitäisi puuttua. Lisää liikuntaa ja selkät ruoka-ajat ja välipalat.
Et kait ole kateellinen että itselle vieraan vammaisen hoitaja saa palkkaa työstään?
Jätä työsi ja ota sinä vastavuoroisesti jonkun muun vammainen kotiisi ja saat hoitokorvauksen niin raha ei enää hierrä mieltäsi.
Onkohan lapsellasi lääkitys, joka ehkä rauhoittaa, mutta samalla myös lihottaa?