Kerro mitä tunsit kun lääkäri kertoi huonoja uutisia?
Olen itse menossa kuulemaan tuomioni ja tuntuu, että olen nyt jo romahtamaisillani. Jos lääkäri vahvistaa pelkoni, niin miten selvitä siitä? Miten kerään itseni siinä vastaanotolla ja miten jatkan elämääni? Se tunne on jo nyt niin pakahduttava että kurkkua kuristaa ja olen kauhuissani. Syöpädiagnoosista kyse.
Kommentit (8)
Olin äitini vierellä, kun äiti sai uutiset syövästä. Koko sen puhelun hän pystyi toimimaan ja itku tuli, kun lääkäri lopetti puhelun.
Itse huomasin toimivani suht samalla lailla, kun kuulin keskenmenostani (ultrassa havaittiin). Kuuntelin vaan ikään kuin ulkopuolelta sen keskustelun. Kotona vasta romahdin, kun puoliso tuli kotiin.
Jotenkin sitä selviää ja huomaa ajan kuluneen. Huonoja hetkiä tulee mutta niin myös niitä hyviä. Toivottavasti sinun ei tarvitse olla yksin.
Mutta voihan olla, että uutiset ovatkin hyviä. Toivottavasti näin on.
Että lääkefirman kouluttamaan lääkäriin ei ole luottamista.Antioksidanttiklinikalla hoidetaan "toivottomat" syövät.
Vierailija kirjoitti:
Että lääkefirman kouluttamaan lääkäriin ei ole luottamista.Antioksidanttiklinikalla hoidetaan "toivottomat" syövät.
Painu nyt helvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Että lääkefirman kouluttamaan lääkäriin ei ole luottamista.Antioksidanttiklinikalla hoidetaan "toivottomat" syövät.
Tai viedään ainakin herkkäuskoisen rahat, mutta mitäpä kuoleva rahalla tekisikään.
Lääkäri soitti ja kertoi, että minulta on löytynyt aivokasvain. Lähdin samantien taksilla lääkärin luo. Toimin kuin kone.
Seurasi parin viikon kuluttua leikkaus ja puolen vuoden sairausloma, kaikki hyvin nyt kymmenen vuoden jälkeen. Kyseessä oli iso meningiooma, huipputaitava kirurgi leikkasi.
Kun sain syöpädiagnoosin, olin jo tavallaan varma, että se tulee. Lääkäri vain vahvisti pelkoni. Olin mieheni kanssa, molemmat taisimme vähän itkeä, mutta tilanne oli rauhallinen. Lääkäri kertoi asiallisesti mitä tulee tapahtumaan, ja kertoi mistä voimme saada tukea ja lisätietoja. Oli positiivinen käynti ikävistä uutisista huolimatta.
Oma reaktioni oli mielestäni outo, mutta ehkä muillekin on käynyt samoin?
Hetkenä jolloin sain lääkäriltä syöpädiagnoosin, mieleni valtasi syvempi helpotuksen ja huojennuksen tunne ikinä. Se helpotus ikään kuin hyökyi läpi koko kehon. Kirjaimellisesti hymyilin kotimatkalla.
Olen myöhemmin tätä miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että se huojennus tuli varmuuden saamisesta.
Olin jo itse oireistani päätellyt, että syöpää tämä on, ja se ennakkoaavistus ja odottaminen oli tosi kalvavaa.
Totuus ja faktat olivat siinä tilanteessa lääkärin vastaanotolla jotenkin äärettömän tervetulleita.
Helpotuksen tunne jatkui pitkään vielä leikkauksen, sytostaattien ja sädehoidon jälkeenkin. Siitä huolimatta, että ennuste ei ollut kovin hyvä.
Ennuste ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, ja olen nyt viettänyt hyvää syövänjälkeistä aikaa jo vuosikymmenen.
Tiedän tarkkaan, miltä sinusta nyt tuntuu. Jos mahdollista, yritä ajatella sitä, kuinka hyviä nykyiset syöpähoidot ovat. Valtaosa taudesta saadaan parannettua. Voimia ja tsemppiä!
Mistä oletat, että uutisen on nimenomaan huonoja?