Osaakin olla epäkiitollisa hommaa tämä äitiys välillä :/
Murkku ja esimurkku läksivät kumpikin kouluun suurinpiirtein pyhää vihaa puhkuen, äiti oli taas niin rage ja tiukkis ja ärsyttävä ja ties mitä ja harmi kyllä olen kotona odottamassa (jatko-opiskelen ja päiväni voivat olla mitä vain 2-8h välillä ja kotona etäpäiviäkin joskus) kun tulevat kotiin, ei saa olla rauhassa jne.
Ja ei puhettakaan että saisin lähtöhalin kuten meillä tapana ja toivottelen samalla hyvää koulupäivää jne.
Välillä tuntuu todella raskaalta tämä touhu, ei tarvitse oikeasti kuin silmänsä aamulla avata niin se jo riittää "ärsyttämään" varsinkin tuon vanhemman eli 6lk pojan. Ja sitten kun sillä päällä ollaan niin sieltä tuutista tulee vaikka ja mitä kritisoimista, kyseenalaisamista, morkkaamista ym ihan asian vierestäkin ja niin ettei jutuissa välillä päätä ei häntää kunhan mörisee ja mölisee na on niin ärtynyt ettei tosikaan. Ja sitä pauhaamista voi kestää tyyliin koko päivän jos vaikka vkonloppu tai ainakin tunnin pari.
Ja sekin miten kaikki on tylsää ja koulu on tylsää (kiitettävä oppilas), urheiluharrastus on tylsää ja haluaisi lopettaa (ei onnistu koska sitten onkin vain sohvaperuna jonka ulokkeina kännykkä ja kannettavalla pari peliä eli Minecraft ja en muista mikä).
Huokaus:(
Kommentit (12)
Juu kiitos, vajakkien kommentteja tähän nyt vielä tarvitaankin.
ap
ps, tule katsomaan pojan kroppaa ja kuuntelemaan sen ääntä ja seuraamaan sen mielialanvaihteluita mm sen suhteen millä päällä ollaan klo14.30 ja klo 14.32 ja selitä sitten tuota tuubaasi. Ei kai sulla omia lapsia lle kun noin olet ulalla ihmisen biologiasta??!
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 08:06"]
Ei 6-luokkalainen ole murkku.
[/quote]
On omia lapsia. 12-vuotias ja 10-vuotias. Ja ammatiltani olen opettaja. Poikasi elää esimurrosikää.
Ja pst, jos haluat lapsiltasi kaunista käytöstä, kannattaa katsoa peiliin ja näyttää esimerkkiä... Eikä esimerkiksi nimitellä.
2
Juu tottakai olet opettaja ja tottakai sinulla on omiakin lapsia ja näiden "faktojen" valossa sinä olet kaikkitietävä ylijumala joka myös määrittelee yksioikoisen ja kaikkiin sopivan tieteellisen faktan sille milloin murrosikä ihan jokaisella alkaa.
Tiedoksesi, kasvatus-ja opetusalalla llen minäkin ja mm paras ystäväni on erityisopettaja ja äiti myöskin, ajatella. Ja kaikkien näiden faktojen valossa, ja ajatella jopa ilman niitä, osaan sanoa että puberteetti-ikä alkaa _yksilöllisesti_ ja joillakin jo 9-10v iässä, valitan.
ap
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 08:12"]
On omia lapsia. 12-vuotias ja 10-vuotias. Ja ammatiltani olen opettaja. Poikasi elää esimurrosikää.
Ja pst, jos haluat lapsiltasi kaunista käytöstä, kannattaa katsoa peiliin ja näyttää esimerkkiä... Eikä esimerkiksi nimitellä.
2
[/quote]
Ja lisäksi, nimittelin sinua, en lapsiani! Ja jos olisit opettaja tai ylipäänsä mikään ammattipedagogi, kuten minä, niin olisit vastannut viestiini aivan eri tavalla etkä varsinkaan samaan nippuun kaikkia 12v lapsia kehityksensä puolesta pistäneenä ja jos siitäkin huolimatta olet ammattilainen niin sääli oppilaitasi, ja omia lapsiasi.
ap
ja jos siitäkin huolimatta olet opettaja[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 08:12"]
On omia lapsia. 12-vuotias ja 10-vuotias. Ja ammatiltani olen opettaja. Poikasi elää esimurrosikää.
Ja pst, jos haluat lapsiltasi kaunista käytöstä, kannattaa katsoa peiliin ja näyttää esimerkkiä... Eikä esimerkiksi nimitellä.
2
[/quote]
Hahhahhah, idioottikin tietää murrosiän alkamisrepertuaarin joten miksei muka joku opettaja tietäisi:DD
Katso vaikka Väestöliiton sivuilta tai mistä tahansa se tieto. Rehtorille ilmoittaisin noin epäpätevästä ja sivistyksen puutteisesta opettajasta, aivan ehdottomasti!!!
Lapseni, poika joka 17 vee ja ei kiroile. Itse saatan päräyttää ruman sanan. Että onkin fiksu nuori.
Ap:n vastauksista näkee kyllä lapsensakin käytöksen.
ap, laitoin erillisen avauksen teinien raivosta tälle sivulle juuri. Lue artikkeli, jos siitä olisi yhtään apua.
"Vanhempi, näin ymmärrät teinisi raivoa"
Murrosikä tulee vasta yläkoulussa ja lukiossa. Sitä ennen siihen valmistaudutaan eli eletään esimurkkuikää. Meillä on 17-vuotias, 12-vuotias ja 9-vuotias. Yksi murkku, yksi esimurkku ja yks esimurkkuuttaan hieman aloitteleva.
Ennen ei edes tunnettu mitään esimurkkuutta, vaan 12-vuotiaat luokiteltiin ihan vain lapsiksi!
Tietysti kuka tahansa on joskus kärttyinen tms, muttei jatkuvaa nälvimistä tarvitse kenenkään sietää, ei lapsen eikä vanhemmankaan, oli sitten murrosikää tai ei.
Juuri etsinkin jotain palstaa jossa puhuttaisiin tästä asiasta. Okei melkein. Tulen valaisemaan. Olen seiskaa käyvä tyttö. Ja tiedän hyvin että minulla ja ikäisilläni pojilla on aikalailla samanlainen ajatusmaailma.
Noh, asiani oli siis se että oma äitini ärsyttää minua kokoajan. On ikävä myöntää kuinka ilkeä ja kiittämätön olen äitiä kohtaan. Itken usein kuin mietin montako kertaa olen saanut hänet itkemään. Äiti ei päästä minua mihinkään. Häiritsee kun haluaisin olla rauhassa. Pakottaa syömään kun ei ole nälkä ( okei olisi tervettä syödä ruoka-aikaan mutta joskus ei vain ole nälkä ). Äiti huutaa milloin mistäkin minulle vaikka olisi kaverit kylässä jne niin että saan hävetä. Joskus tekisi mieli tehdä vaikka mitä. En tiedä osaatko samaistua 39 vuotiaan äitini kanssa.
Haluan apua.
Ikävöin usein iskää joka asuu vantaalla 600 km päässä minusta. Tuntuu että aina kun olen äidillä niin iskä ikävöi minua mutta kun olen iskällä, äiti vaan on onnellinen että en ole kotona pilaamassa hänen päiväänsä.
Ja kaiken huipuksi minulla on kaksi pikkusisarusta, 4 ja 2 vuotiaat. Välillä jo kädellä hahmottelen viivaa josta vedän ranteet auki.
Okei en ihan.
Mutta voin todellakin samaistua poikasi asemaan. Joku kiva päivä vaikka super parkissa yms tai vaikka sanat: olen tosi onnellinen että saan olla äitisi. Se tuntuu hyvältä. Ette te äidit muista sanoa mitään tuollaista. Äiti oli ennen erilainen. Toivottavasti ymmärrät vielä joskus meitä nuorempia. Tsemppiä!
Ei 6-luokkalainen ole murkku.