Lue keskustelun säännöt.
auttakaa nuorta
03.03.2014 |
Olen 19 vuotias tyttö. Käyn lukiota kolmatta vuotta, aloitan kirjoitukset ensi syksynä.
Olen aina ollut suosittu, sosiaalinen, nauravainen, iloinen ja kaunis tyttö. Koulu mennyt aina ok. Mitä nyt pahimpina teini vuosina kapinoin.
Perhe on rakastanut, ja minulla on ihana huolehtiva isoveli. Useampi rakas hyvä ystävä ja ihana rakastava poikaystävä jonka kanssa olen seurustellut nyt kolme vuotta.
Päältäpäin elämäni on niin mallillaan kuin voi olla. Mutta kukaan ei tiedä totuutta. Olen sairastanut jonkin sortin syömishäiriötä n.12 vuotiaasta asti. Lasken tarkalleen jokaisen ruuan, minkä syön jne. Olen laiha mutta normaalipainoinen. Kukaan ei ole ikinä huomannut mitään, enkä ole ikinä nähnyt sitä ongelmana. En osaa enää suhtautua ruokaan normaalisti.
Toissakesänä äitini sairastui vatsasyöpään. Elämä tuntui romahtavan, mutta suljin asian pois. Jatkoin elämää. Pidin kaiken tiukasti "paketissa". Kaiken piti mennä kuin olin suunnitellut. En osannut käsitellä sairautta. Nyt äitini hoidot ovat loppuneet, ja hänellä kaiken pitäisi olla ok. Onneksi.
ja tuntuu että elämä romahtaa nyt? Olen saanut paniikki ja ahdistus häiriön ja tuntuu että mieleni järkkyy kohta täysin. Näytän olevani kunnossa, vaikka en ole. Enkä kehtaa hakea apua.
Kommentit (23)
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 02:52"]
[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 02:50"]Ainaki sul ois terapiassa joku jolle maksetaan et se kuuntelee. Ei terapeutti oo mikk meedio. Se vaa kuuntelee ja ehdottelee hyvii ratkaisuja. Ei sun tarvii ees kertoo siit.kelleen.
[/quote]
Just tämän takia en terapeuttien toimintaan uskokaan.
[/quote]
Ei se nyt niin ole, että ne tekevät sitä vain rahasta. Kyllä niitä kiinnostaa ammattinsa kautta ja he ovat hakeutuneet ammattiinsa, koska haluavat auttaa. Tottakai se on erilaista puhua tutulle kuin terapeutille, mutta ei se tarkoita etteikö heillä voisi olla jotain annettavaa. Itse en ole terapeutilla ollut, mutta onhan heillä kuitenkin asioista kokemusta. Kannattaa ainakin antaa mahdollisuus, eikä teilata jonkun jenkkielokuvista saadun mielikuvan perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse oivalsin terapian kautta paljon syitä omalle käyttäytymiselleni. Koin, että oman käyttäytymisen ja tunteiden tutkiminen oli minulle avainasia vakavasta masennuksesta parantumisessa. Mietin paljon sitä, mistä syistä masennukseni saattoi puhjeta ja mitä voisin tehdä toisin että olisi edes vähän parempi olla. Kerroin terapiassa mm siitä miten olen joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Minulle oli helpompaa jakaa kipeät asiat etäisen ihmisen kanssa, kuin sellaisen, jolla on minusta jo valmiiksi tietynlainen mielikuva. Miten ystävän käsitys minusta olisi voinut muuttua, jos hän olisi tiennyt miten sairaita juttuja mulla pyörii joskus päässä? Terapeutilla on kykyä ajatella ihmismieltä eri tavalla - syitä ja seurauksia. En ikimaailmassa olisi voinut jakaa hyväksikäytön yksityiskohtia ystävälle. Tai kertoa ystävälle siitä, miten joskus ruuan jälkeen oksensin tahallani. Eikä ne jutut olis varmasti pysyneet salassa ystävällä.
Ei terapeutti saa ehdotella mitään ratkaisuja, ne ratkaisut pitää potilaan itse keksiä. Terapeutti vaan kuuntelee. Kokemusta on