Mitä ne "selvittämättömät erimielisyydet" on, jonka vuoksi erotaan?

21: Toivottavasti tietokone on sun nimissä, niin saadaan se sun mies pois sekoilemasta tällä palstalla.

Miehillä on useampi tyttöystävä vaimo tai avovaimon lisäksi?

Oikaisu edelliseen: vaimon

Toinen ei ole toisen mielestä tarpeeksi vastuullinen. Raha-asioiden hoidossa, lastenkasvatuksessa, vakuutus- ym tulevaisuuden turvan hoidossa, elintavoissa...

Toinen kokee, ettei toinen välitä. Esim edellämainituissa vastuuttomuusasioissa, jos toinen ei suostu parantamaan tapojaan, toinen kokee ettei hänestä välitetä. Draamaa rakastavat maalailevat: ja taas nainen lähti kun mies ei tuonut kukkia. Ja ehkä näin on nainen jopa heikolla hetkellä sanonutkin, kun ei kehdannut vaikeita asioita jakaa kaikille.

Entäpä mikä on heidän tekosyy, jotka roikkuvat "juottotoimittajina" näiden eroaikeissa olevien parien mukana? Olen nimittäin nähnyt kuinka heikossa elämäntilanteessa olevan mukana hengailee "hyvissä liitoissa" olevia perheenisiä, ja revittelevät sitten sen aviokriisissä olevan asioita meille muille. Hauskin tapaus korosti aina "ei meillä vaan petetä"... ja kuitenkin itse ehdotteli innokkaasti strippibaarivisiittejä miesporukassa tälle tulevalle ehkä-sinkulle.

Ensimmäinen avioliitto loppui vuosia kestäneeseen makkarasotaan. Mulla meni hermot että kun ostin tarvittavat aineet makkarasoppaan, ja älyttömästi kaikkea ruokaa miehelle syötäväkseen, miehen oli pakko joka helvetin kerran syödä ne kaikki makkarat, ihan sama kuinka paljon niitä oli, ja sitten tulikin vain perunakeittoa. Myöhemmin alkoi syödä myös kaikkea muuta mitä tiesi minun säästävän tai tarvitsevan. Kerran söi mun työpäivän aikana kaverini lapsensynttäreille leipomani ison suklaakakun kokonaan. Olin sen edellisenä iltana leiponut ja miehelle sanonut mihin tarkoitukseen Se on. Tarkoitus oli käydä töiden jälkeen nopeasti kotona vaihtamassa vaatteet ja hakea kakku. Miehen selitys oli "nokun teki mieli". Tätä kun jatkui vuosia, niin mun mielestä Se viestitti joko sitä että mies ei ajattele muita ikinä ollenkaan, tai yksinkertaisesti vihaa mua, kumpikin syitä erota. Oma rakkaus myös kuoli vitutukseen.

Toinen avioliitto päättyi tuohon jo jonkun mainitsemaan lapsiasiaan. Alusta alkaen oltiin puhuttu että lapsia ehdottomasti halutaan. Myöhemmin kävi kuitenkin niin, että mä en voinutkaan saada lapsia (munasarjat jouduttiin poistamaan). Mies halusi ehdottomasti biologisia lapsia, ei suostunut adoptioon tms. Pari vuotta me sinniteltiin vielä, yritettiin todistaa itsellemme että voidaan olla silti onnellisia, mutta lopulta todettiin ettei olla jos jäädään lapsettomiksi. Mies lähti etsimään äitiä lapsillensa (ei ole vielä löytänyt) ja minä miestä joka on valmis hankkimaan lapsia muilla keinoilla. Mulla nykyään mies ja yksi adoptoitu lapsi, toista toivotaan.

Kommunikointi ei enää toimi. Tappitilanne. Parisuhteen umpisolmuja ei pystytä enää avaamaan, tilanne on päässyt liian ristiriitaiseksi ja vaikeaksi.

Erimielisyydet rikkovat ja repivät henkistä pääomaa. Perheen arkea ei pystytä enää sovussa pyörittämään. On ajauduttu kauas erilleen, eikä paluuta enää ole.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 23:23"]

Mies rakastui työkeikalla ulkomailla ihan suomalaiseen työkaveriinsa, joka oli matkalla mukana. Kotimaahan saavuttuaan hän kertoi mitä oli tapahtunut ja sanoi että ei aio päättää suhdetaan, eikä aio päättää myöskään avioliittoamme.

Tilanne oli siis "selvittämätön erimielisyys". Hauskinta oli se kuinka mies syytti minua avioerosta, vain koska olin se joka sen laittoi vireille, hän kun "oli minuun sitoutunut" (pokkana näin asian ilmaisi) eikä halunnut erota.

[/quote]

Sama tapahtui meilläkin. Tosin mies rakastui työkaveriinsa työpaikallaan. Mies ehdotti, ettei pysytään yhdessä, mutta vuoroviikoin molemmilla on täysi vapaus tehdä ihan mitä haluaa kun toinen hoitaa lapsia.

Mies on erosta selvästi katkerampi kuin minä. Elämässä monta on ihmeellistä asiaa...

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 23:25"]

Rahankäyttö, arvostukset, perhe-elämän kokeminen (jos toisen mielestä riittää se, että on koneella tai television ääressä kun ei ole töissä, ja toisen mielestä taas pitäisi joskus jotian yhdessä tehdä, vaikkapa syödä yhdessä tai puuhastella jotain YHDESSÄ). Rahankäyttö (toiseen kertaan joo). 

Kunnioitus (miten kehenkin suhtaudutaan, saako puolison äitiä/siskoa/koiraa halveksia/moittia/dissata, entä suhtautuminen puolisoon???).

[/quote]

Jälkimmäisestä olen samaa mieltä. Mutta ensimmäinen....?

Ymmärrän toki, että ihmisillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet. Mutta eikö tämä tule ilmi jo ennen avioliittoa? Harva jaksaa montaa kuukautta tehdä aina kuten joku toinen sanoo.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 23:25"]

Rahankäyttö, arvostukset, perhe-elämän kokeminen (jos toisen mielestä riittää se, että on koneella tai television ääressä kun ei ole töissä, ja toisen mielestä taas pitäisi joskus jotian yhdessä tehdä, vaikkapa syödä yhdessä tai puuhastella jotain YHDESSÄ). Rahankäyttö (toiseen kertaan joo). 

Kunnioitus (miten kehenkin suhtaudutaan, saako puolison äitiä/siskoa/koiraa halveksia/moittia/dissata, entä suhtautuminen puolisoon???).

[/quote]

Jälkimmäisestä olen samaa mieltä. Mutta ensimmäinen....?

Ymmärrän toki, että ihmisillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet. Mutta eikö tämä tule ilmi jo ennen avioliittoa? Harva jaksaa montaa kuukautta tehdä aina kuten joku toinen sanoo.

[/quote]

Niinhän sitä luulisi. Se on jännä juttu, että ensimmäiset kymmenen vuotta ollaan perhe ja toimitaan yhdessä, ihan patistamatta ja omaehtoisesti. Sitten vain seuraavat kymmenen vuotta valutaan koneella, käännetään selkä ja tehdään asioita yksin. Naama aina nyrpällään, kun puoliso tai lapset pyytävät kaveriksi - silloin kun enää pyytävät. Rahat valuvat kankkulan kaivoon, säästöön ei jää mitään. Eikä muutos tietenkään tapahtunut yhdessä yössä, vaan pikkuhiljaa. Oma perhe ei vain kiinnostanut. Ei vaikka päälläsi olisit seissyt, netti ja iltasanomatkin oli hauskempi kohde kuin perhe. Eikä kyse ollut masennuksesta eikä avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Perhe vain pääsi unohtumaan. Ja tiedän MONTA tällaista tapausta. Olen lohduttanut monta ihmistä, joilla näin on päässyt käymään.

Onneksi itse en koskaan edes mennyt naimisiin. Tajuaahan sen, että paskaa se on eri paketeista ;)

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 10:04"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 09:45"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 23:25"]

Rahankäyttö, arvostukset, perhe-elämän kokeminen (jos toisen mielestä riittää se, että on koneella tai television ääressä kun ei ole töissä, ja toisen mielestä taas pitäisi joskus jotian yhdessä tehdä, vaikkapa syödä yhdessä tai puuhastella jotain YHDESSÄ). Rahankäyttö (toiseen kertaan joo). 

Kunnioitus (miten kehenkin suhtaudutaan, saako puolison äitiä/siskoa/koiraa halveksia/moittia/dissata, entä suhtautuminen puolisoon???).

[/quote]

Jälkimmäisestä olen samaa mieltä. Mutta ensimmäinen....?

Ymmärrän toki, että ihmisillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet. Mutta eikö tämä tule ilmi jo ennen avioliittoa? Harva jaksaa montaa kuukautta tehdä aina kuten joku toinen sanoo.

[/quote]

Niinhän sitä luulisi. Se on jännä juttu, että ensimmäiset kymmenen vuotta ollaan perhe ja toimitaan yhdessä, ihan patistamatta ja omaehtoisesti. Sitten vain seuraavat kymmenen vuotta valutaan koneella, käännetään selkä ja tehdään asioita yksin. Naama aina nyrpällään, kun puoliso tai lapset pyytävät kaveriksi - silloin kun enää pyytävät. Rahat valuvat kankkulan kaivoon, säästöön ei jää mitään. Eikä muutos tietenkään tapahtunut yhdessä yössä, vaan pikkuhiljaa. Oma perhe ei vain kiinnostanut. Ei vaikka päälläsi olisit seissyt, netti ja iltasanomatkin oli hauskempi kohde kuin perhe. Eikä kyse ollut masennuksesta eikä avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Perhe vain pääsi unohtumaan. Ja tiedän MONTA tällaista tapausta. Olen lohduttanut monta ihmistä, joilla näin on päässyt käymään.

Onneksi itse en koskaan edes mennyt naimisiin. Tajuaahan sen, että paskaa se on eri paketeista ;)

[/quote]

Ok, nyt ymmärrän. Eli ihmiset muuttuvat. Keski-iässä ihmiselle tulee fiilis, että haluaa elää omaa elämäänsä, ja jos jonkun oma elämä on netti, niin tulos on tuo.

Et siis ole mennyt tämän vuoksi naimisiin. Toivottavasti et ole mennyt avoliittoonkaan - nehän ovat ihan sama asia.

hyvä vastaus nro 27: meillä on juuri tämä tilanne. mitenkähän saisi umpikujan purettua? 

syyksi riittää nykyään kaikki, koska kaikki tulkitaankin negatiivisesti. kaikki umpikujassa.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2014 klo 10:21"]

hyvä vastaus nro 27: meillä on juuri tämä tilanne. mitenkähän saisi umpikujan purettua? 

syyksi riittää nykyään kaikki, koska kaikki tulkitaankin negatiivisesti. kaikki umpikujassa.

[/quote]

Siihen vaaditaan kolmas osapuoli, eli parisuhdeterapautti. Hän huolehtii, että molemmat tulevat kuulluksi, ja vasta sitten voidaan päästä eteenpäin.

Tuttavapariskunta joka kävi usein juhlimassa yhdessä.erosi juuri siksi koska nainen oli pettänyt miestään vuosia aikaisemmin, ja päättivät sitten tehdä lapsen ja lopettaa juhlimisen.Niille syntyikin poika ja ekat pari vuotta sujui ihan hyvin. Nainen oli n.10v miestään nuorempi, ja aika nuori vielä. Me vähän vanhempana pariskuntana kyllä valitettavasti nähtiin jo silloin että jos tuolle pohjalle rakentaa perheen niin aika mätä pohja on. :( Ja nyt ne ilmoittikin erostaan. Nainen kertoi että juurikin selvittämättömät erimielisyydet johtivat eroon, mutta kyllä kaikki täysjärkiset ymmärtää että jos pettämistä ei selvitetä perinpohjin se jää kaivelemaan ja palaa takaisin riitojen yhteydessä.

Tuo pariskunta riiteli myös kotitöistä, mies ei tehnyt ja nainen nalkutti ja teki itse. Siitä ne riiteli vuosikausia ja mies sanoi että ei kiinnosta enää miellyttää toista ja nainen sanoi ettei kiinnosta enää siivota toisen jälkiä. Kun pettäminen tapahtuu, petetty osapuoli menettää kunnioituksen pettäjään ja pettäjän tulee tehdä isoja asioita että saa arvostuksen takaisin. Tuo nainen ei muuttanut käytöstään, he saivat vaan lapsen mutta halusi sitten pian takaisin juhlimaan. Nyt ne on eronneet mutta asuvat vielä yhdessä, ja nainen käy koko ajan juhlimassa ja mies hoitaa lasta. Tuossa kuviossa kärsivät lapsi ja tottakai se mieskin, kyllä mä itsekin joskus petettynä tiedän miltä tuntuu kun pettäjä pyytää anteeksi ja asia haudataan ja vuoden päästä alkaa nalkutus kun mä vieläkin kaivelen vanhoja. Ei pettäminen ole vanha asia eikä se vanhene ennen kuin se selvitetään, ei sen päälle voi jäädä vaan makaamaan. Tuolle pariskunnan miehelle kävi juuri niin, että naisen yritys "vaihtaa suuntaa" syvensi epäkunnioitusta miehen puolelta ja mies tiesi että jättämällä kotityöt yms. naista auttavat työt tekemättä, hän voi "kostaa" hiljaa mielessään. Sairas kuvio.Mies olisi halunnut mennä pariterapiaan mutta nainen ei enää suostu, sanoi että ei enää rakasta miestä koska tämä on laiska ja evää hänen sosiaalisen elämänsä. Mulla käy sääliksi sitä miestä, ei voi mitään. :(

Joten selvittämättömät erimielisyydet ovat mielestäni aina sellaisia vanhoja selvittämättömiä asioita joita ei koskaan kyetä ratkomaan eikä ammattiapua haeta, ja jos haetaan niin siellä saatetaan todeta että rakkaus on näivettynyt katkeruuden alle ja on parempi jatkaa erillään. Me on joskus elämän kriisisissä hakeuduttu pariterapiaan nykyisen mieheni kanssa, ja todettiin siellä että liittoamme kannattaa jatkaa ja nykyisin ollaan tasapainossa. Mutta tuttavapari ei edes hakenut apua, koska nainen ei halunnut. Luulen,että jos olisi rakastanut ja kunnioittanut miestään ei olisi alunperinkään pettänyt tai olisi ainakin tehnyt osaltaan kaikkensa että olisi saanut miehensä kunnioituksen takaisin.

Kaikille petetyille sanoisin, että jos pettäjä ei ole valmis kohtaamaan tekoaan ja halua selvittää syitä, eikä osoita katumusta tai muuta käytöstään myös arkielämässä, ei toivoa suhteella ole. Ei sellaista ihmistä voi kunnioittaa joka tekee pahaa mutta ei ole valmis seisomaan tekojensa takana (esim.tunnusta tekoaan pariterapiassa ja selvitä syitä pettämiselle). Jos pettäjä aidosti katuu ja osoittaa että on valmis muuttumaan avoimemmaksi ja "avaa" elämänsä muutenkin petetylle, on se osoitus rakkaudesta. Muussa tapauksessa pettävä osapuoli pettyy kumppaniinsa joka alistuu petetyksi eikä VAADI että asia selvitetään. Tuossa tapauksessa myös pettäjä menettää kunnioituksen petettyyn ja suhde on tuhoon tuomittu.

34: entäpä sitten se, että koko ajan epäillään pettämisestä, vaikkei sellaista tapahdu. koko ajan saa pelätä, että vahingossa on jollekin ystävällinen ja johan saa mies vettä myllyynsä. sitä tulee säikyksi.  sama paha se tulee sitten liittoon tuostakin, kaikki menee valtataisteluksi, koska pitää saada purkaa kiukkuaan ja jotenkin "kostaa" pahaa oloa, jota toinen aiheuttaa. menee valtataisteluksi.

Niin, valtataistelu on kaiken pahan alku ja juuri. Jos voidaan luopua siitä asetelmasta, että kumpi on oikeassa ja kumpi voittaa, niin erimielisyydetkin vähenevät.