Lue keskustelun säännöt.
Yksipuolinen ns ystävyys tai tuttavuus ja henkinen jalostuminen
09.11.2020 |
Vähän hakuammuntaa kysyä, mutta koitan keksiä miten päästä tästä eteenpäin, koska osittain ajattelen että kyse on omista projektioista ja odotuksista - ehkä lapsellisista että KOKISIN että tuttavuutemme olisi vastavuoroista, siis tarkoitan että kokisin että saan jotain ravintoa itselleni, mutta kaikki nämä 10 vuotta se on ollut sitä että olen uupunut tapaamisen jälkeen, koen antavani huomiota, kuuntelevani, tutustuttamalla häntä erilaisiin häntä kiinnostaviin kontakteihin ja lisäksi nolo niiden tilanteiden nolouden, takia joihin olen itseni pannut mukaan jossa koen tämän ihmisen käytös on noloa ja hävettää, että olen esitellyt jonkun tuttavani hänelle.
Ongelma ei ole niinkään se etten jättäisi epäsuhtaista ihmissuhdetta, tiedän että ei pidä jatkaa soutamista jos toinen vain istuu pitämättä edes perää, kuten sanotaan.
Minulle ei ole tyypillisiä tällaiset suhteet, mutta ehkä nyt olen saanut itseni kiinni siitä että sittenkin odotan hänen muuttuvan ja että kokisin että saan itsekin jotakin.
Minulla on ollut aina välillä vuoden tauko ja sitten taas otan yhteyttä ja tapaamme kahvilla, yleensä hän tulee luokseni tuomatta mitään, ja alkaa kertoa ongelmistaan ja minä taas yritän myydä hänelle jotakin - joo siis totta on koska hän on ollut kiinnostunut ja hänellä on varaa.
Tässä ei ole kyse pelkästään siitä että vain poistaisin hänen numeronsa, vaan siitä että en salli itseni toimia näin jyrkästi, en salli itselleni "lopettaa mitään suhdetta", koska se kertoo enemmän siitä etten hallitse itseäni ja että en ole henkisesti jalostunut. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Olen siis pitkälle antanut ajan kanssa hänen kadota, mutta tämä toive "saada jotakin" vastavuoroista pulpahtaa esiin.
Ajattelen että jos en käy tätä koulua nyt läpi, tulee elämääni joku toinen opettamaan tätä täydellistä odotuksista luopumisen jaloa taitoa.
Joo, minulla on toiveena elää vailla minkäänlaisia odotuksia, koska kaikki pettymykset perustuvat odotuksiin.
Kiitos mahdollisista vastauksista etukäteen.
Kommentit (6)
Sinä olet vapaa tekemään ihan miten haluat, eikä elämässä ole mitään pakollisia kouluja joita joku toinen tulisi opettamaan jos et tämän ihmisen kanssa yksipuolisen suhteen koulua halua käydä.
Se nyt on selvää ettei tuo toinen muutu ja on väärin sellaista odottakaan. Joten kannattaisi yrittää hillitä halujaan autella häntä, vaikka tuntuisikin siihen tarvetta. Ei pakko ole toki koko ihmissuhdetta poikki laittaa jos et halua, mutta lopeta nyt se yläpuolelta toisen kontakteihin tutustuttajana, auttajana tms toimiminen edes. Hän voi kertoa ongelmistaan ja jos haluat, voit kuunnella, mutta ei sinun tarvitse olla kuin kuuntelija, ei tarvitse käytännössä auttaa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos luopuisit ajatuksesta, että elämällä on jokin tarkoitus ja siitä että jokin mystinen energia toisi ihmisiä yms eteesi opettamaan jotain. Tunnen yhden tälläisen ihmisen.... Uskoo johonkin humpuukki energioihin yms. Hivenen hankala ihminen.
Joo, tämä. Ihan turhan vaikeaksi tehdään asioita tällaisilla ylimääräisillä uskomuksilla tarkoituksista ja henkisen jalostumisen kouluista. Kun voisi vaan ottaa asian sellaisenaan, että tässä on nyt tällainen ihmissuhde ja olen vapaa oman harkinani mukaan sen katkaisemaan tai jatkamaan.
Tässä vähän kärjistetysti mitä tulee mieleen:
Jalostut henkisesti kun lakkaat valehtelemasta ihmisille, että olet niistä kiinnostuneita vaikka et ole. Eli sun kannattaa olla yhteydessä vain niihin joiden kanssa haluat olla. Muille, jotka ottavat suhun päin yhteyttä, voit olla ystävällinen ja rehellinen. Äläkä yritä sekoittaa ystävyyttä ja asiakkuutta keskenään.
Luulen että toistat tuota kunnes tajuat mitä tilanteissa tapahtuu.
Tässä tuli todella hyviä vastauksia. Ap kiittää.
Just tätä kaipasinkin. Varsinkin tämä on hyvä: "Jalostut henkisesti kun lakkaat valehtelemasta ihmisille, että olet niistä kiinnostuneita vaikka et ole".
Totta.
En ole tästä ihmisestä ollut oikeasti kovinkaan kiinnostunut. Olin vähän aluksi, mutta olen kokenut että hän on hyvin itsekeskeinen sosiopaattityyppinen, tajuatte mitä tarkoitan (ei olisi syytä osoitella sillä itselläkin on hassuja juttuja). Meillä oli muutamia kiinnostuksen kohteita, mutta ei olla koskaan oikein kohdattu. Vuosia hän haki intiimiä kontaktia johon ei ollut mitään perusteita tai syitä minun puoletani, hän on miehenä ällöttävä. Ihmisenä säälittävä, ehkä minäkin koska it takes one to see one.
Hän otti yhteyttä ostaakseen mitä olin myymässä, ja kontakti jäi vaikkei kauppoja syntynyt. Nyt kun hänellä on yhä enemmän rahaa minulla on ollut enemmän myytävää ja varsinkin kun oma talouteni on murto-osa siitä mitä se oli. Hän oli myös aikanaan lainaamassa rahaa ja osin kiristikin sitä. On se ihme että jäin kuvioon, mutta olen hyvin itsevarma ja uskon pärjääväni aina!
Tässä on nyt kyse siitä että näen hänet todellisuudessa asiakkaana ja jos saisin ne kolme asuntoa ja arvotaulun myytyä hänelle, niin nykyinen taloudellinen tilanteeni olisi pelastettu.
Olen siis koittanut tehdä kauppoja (myytävät kohteet vaihtuneet) kymmenen vuotta.
Se on kiinni siitä että kun istutaan kahvilla niin hän voi sanoa että: Ok, tehdään kaupat.
Mutta minun täytyy ottaa tähän vähän uudenlainen pelitaktinen asenne ja jättää kaikki tunneilmasto pois, ja ajatella että tässä voi olla vielä mahiksia. Olen yrittänyt nyt viimeksi myös hiukan kerjäävää tyyliä ja sääliin vetoamista koska talous on aika murskana siitä mitä se oli 10 vuotta sitten kun tämä kumppanuus, liikekumppanuus alkoi. Varmaan joku tajuaa mistä puhun.
Aika sekava tarina. Olisiko niin, että ap ei oikein itsekään tiedä mitä ajattelee. Kannattaa ehkä vielä miettiä ja tulla sitten vasta kertomaan tätä juttua.
Mitä jos luopuisit ajatuksesta, että elämällä on jokin tarkoitus ja siitä että jokin mystinen energia toisi ihmisiä yms eteesi opettamaan jotain. Tunnen yhden tälläisen ihmisen.... Uskoo johonkin humpuukki energioihin yms. Hivenen hankala ihminen.