Miten sietää lapsettoman katkeruus?

Odotan esikoistani. Kerroin ystävälleni hyvin neutraalilla viestillä raskaudestani, koska se näkyy jo ulospäin ja pakkohan asiasta on mainita ylipäätään (lapsen tuloa hankala piilotella). Valitsin kertomistavaksi viestin, koska tiedän hänen kärsivän lapsettomuudesta ja ajattelin, että hän pystyy tällöin reagoimaan miten reagoi ja viestillä sitten vastaa jotain.

No, lopputulos oli, että hän ei vastannut minulle mitään. Oli pari päivää täysin hiljaa. Lopulta laittoi viestiä ihan jostain toisesta asiasta.

No, yritin ajatella, että asia on hänelle niin kipeä, että olkoot. Itsellä ei ole muutoinkaan kiinnostusta sen suuremmin puhua raskaudesta tai vauvasta vaan ihan tavallisista arjen asioista.

Nyt kun olemme pari kertaa nähneet, hän piruilee raskaudestani. "On varmaan kamalaa, kun vatsa on noin iso." Jaa. Itse en tuo mitenkään raskauttani esille. Mahaa en voi piilottaa.

Nyt ymmärryksen tilalle on tullut ärtymys. Mikä oikeus hänellä on kohdella minua näin, vaikka hänellä itsellään on kipeitä kokemuksia taustalla? Miten ihmeessä toimin ja pärjään jatkossa hänen kanssaan?