Miten tomisit tässä ihmissuhdetilanteessa?

Erotkaa. Ei tuo tule muuttumaan, eli joudut hyväksymään miehen noine hyvineen tai vaihtoehtoisesti todella vaikeasti ehkä muuttamaan miestä. Seurauksena tietenkin paljon itkua ja kyyneliä ja saat kuulla olevasi kauhea nipo. Miehesi tykkää mennä, sinä tykkäät olla kotona - yhtälö ei tule toimimaan. Pääset paljon helpommalla kun eroatte, mies ei varmastikaan ole se unelmien miehesi. Sitä paitsi, olette olleet vasta kaksi vuotta yhdessä ja miehesi kulkee noinkin paljon omia menojaan. Tuossa vaiheessa suhdetta miehesi olettaisi haluavan olla hiukan enemmän seurassasi. Koska ei ole, niin tuskin on kovin tosissaan.

Miksi ihmeessä menitte vuoden kuluttua jo kihloihin?

Näetkö todella miehen vastuullisena isänä (mikäli siis lapsia haluat)?

Kiitos vastauksesta. Kihloihin mentiin, kun oltiin rakastuneita ja kaikki näytti vielä hyvältä. Niin, ei varmastikaan tule muuttumaan, se on totta. Elämisen arvot taitavat tosiaan poiketa toisistaan ja tuskin mikään muuttuisi lastenkaan myötä, voisi käydä päinvastoin.

Ihmiset eivät muutu ja jos itseni pitäisi muuttua kaiken sallivaksi, niin menettäisin itseni.

Niitä iltamenoja tulee yllättäen melko paljon silloin, kun on kiinnostava ihminen kiikarissa. Varsinkin, jos  kihlattusi ei edes kommentoinut, ettet pidä hänen menoistaan. Hän siis osoitti, että hän viis veisaa sinun mielipiteestäsi. En todellakaan halua nuorta sydäntäsi loukata, mutta tämä mies ei ole sinua varten. Joku parempi odottaa jossakin.

Viisaita sanoja. Onneksi ymmärrät tilanteen itsekin. Miehellesi sopii paremmin joku joka viihtyy itsekin paljon baareissa tai sitten joku, joka viihtyy vähemmän mutta on luonteeltaan sen verran pirttihirmu että saa pidettyä miehen kotona.

Sinä vaikutat sen verran fiksulta, että annat miehen olla omilla menoillaan, mutta mies ei ole niin fiksu että ottaisi puolestaan sinut huomioon ja vähentäisi kompromissina omia menojaan sinun takiasi. Sellainen mies, joka viihtyy normaalissa rajoissa kodin ulkopuolella arvostaisi varmasti sinun antamaa vapautta.

Ole fiksu ja eroa kun olet vielä nuori. Miksi tyytyisit tuollaiseen mieheen? Viimeistään tuon valehtelun pitäisi toimia hälytyskellona, hän ei arvosta sinua tarpeeksi tai on sitten aivan liian lapsellinen.

Naisilla on välillä hassu tapa mukiinmenevän miehen löydettyään takertua siihen yhteen ja kuvitella, että juuri sen miehen kanssa tulee olla yhdessä niin pitkään kuin mahdollista - vaikka sitten kynsin ja hampain pysyä huonossakin suhteessa.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2014 klo 12:59"]

Olen sanonut, etten oikein pidä noista menoista ja mkavampi olisi kahdestaan käydä iltaa viettämässä.  -- -- Mulle olisi ihan ok, jos ennakkoon kertoo menoistaan, mutta tuo salailu mättää.

[/quote]

Et hyväksy sitä, että mies pitää hauskaa ystäviensä kanssa, joten hän lakkaa kertomasta menoistaan sinulle. Mieti nyt, onko sinusta oikeasti okei, että kumppanillasi on omia, itsenäisiä, sinusta riippumattomia menoja. Viestisi perusteella mies ei kuitenkaan laiminlyö suhdetta. Onko hän tehnyt ohareita tai kieltäytynyt viettämästä aikaa kanssasi?

Käykö mies siis ulkona silloin, kun sinä olet töissä tai kotonasi? Jos, niin mitä väliä onko mies yksin omassa kodissaan vai kavereiden kanssa?

Salailu  siis on asiaan kuuluvaa toimintaa parisuhteessa?

Onhan se nyt vähän hälyyttävää, että mies ei ole avoin asioiden suhteen vaan kuulet muualta hänen menoistaan?

Miksi miehen pitäisi kertoa etukäteen menoistaan, jos ne eivät kerran vaikuta sinuun mitenkään?

Sori vaan, mutta kuulostat epävarmalta ja kontrolloivalta.

Eikä ole!

Olette kihloissa olleet vuoden, vaikka ette asu yhdessä (eli siis seurustelette vain)? Ei mulla mitään vastaan ole toisten järjestelyjä kohtaan, mutta ihmettelen vain. Vai onko ne teille vaan "kihlat", eikä niinkään päätös naimisiinmenosta ja hääpäivästä? Ei minun mielestä rakkaudesta kihlohin mennä, vaan päätöksestä mennä naimisiin. Tämä nyt siis todella ohis, anteeksi :) Kukin tyylillään, mutta jos ui vastavirtaan, niin pitää opetella nielemään.