Lue keskustelun säännöt.
Äitinä oleminen on sitten vaikeaa!
26.07.2006 |
Meidän lapset lähtevät nyt vasta ensimmäisen kerran yökylään, esikoinen kohta 5-v ja toinen 2½-v. Kukaan ei ole aiemmin tarjoutunut ottamaan niitä, eikä ole itsellä ollut niin pakottavaa tarvetta tähän asti. Nyt päätimme lähteä miehen kanssa reissuun, lapset menevät tädilleen kolmeksi yöksi.
Voin kertoa, että parisuhteemme huutaa tätä tilaisuutta, jospa saisimme jotkut asiat rullaamaan jälleen, kun saamme olla kahden. Jutella rauhassa, olla huolehtimatta aina muista ensin, rakastella rauhassa ja vaikka kaiket päivät.. (joopa, päiväuni vain...)
Mutta nyt... sydäntä särkee luopua lapsista " noin pitkäksi aikaa" ..
Mä tiedän, että olen itse koukussa lapsiini ja he tuskin kärsivät yhtään pätkää yökyläilystä, mutta... äidin pää ja sydän vaan ovat tällaisia.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jättänyt lapset hoitoon nyt 4 kertaa kun olemme olleet mieheni kanssa matkoilla. Joka kerta aivan hirveät itkut kun lapset olen jättänyt, mutta kyllä se helpottaa kerta kerralta. Ekan kerran kun jätin, niin itkin joka päivä ikävääni. Nyt ei tule enää kuin lähtöitkut. Kyllä se ikävä helpottaa ja tekee tosi terää olla miehen kanssa kahdestaan välillä, edes muutama päivä.