Mitä pitäisi ajatella äidin testamentista?
Äiti päätti jostain syystä näyttää meille lapsille, millaisen testamentin hän on tehnyt. Äiti on varakas ihminen ja testamentissa kiinteä omaisuus oli jaettu lasten kesken (meitä on siis 3) rahallisesti tasapuolisesti, niin että siinä mielessä asiasta ei tule mitään "sanomista".
Toisaalta taas tässä on se tunnepuoli. Kaksi muuta sisarusta ovat saamassa suvun kesäpaikat, joissa vietimme kaikki lapsuuden kesät ja joista meillä kaikilla on todella paljon hyviä muistoja. Minulle olisi tulossa muuta kiinteää omaisuutta, jota ei voi käyttää kesän viettoon (ellei halua nököttää esim. talousmetsässä).
Itse olimme siskon ja veljen kesken miettineet, että olisi kiva, jos ne kesämökit olisivat yhteisomistuksessa, että kaikki pääsisivät kesälomiaan niihin viettämään.
TIEDÄN, ettei se kuulu minulle, miten äiti omaisuutensa hoitaa, eikä tässä se rahallinen arvo olekaan ongelma. Tunteiden näkökulmasta tuli niin paha mieli, että oikeastaan toivon, että äiti laittaisi kaiken rahaksi ja kuluttaisi elinaikanaan vaikka matkusteluun ja mihin sitten haluaakaan. Ettei tarvitsisi tällä tavalla miettiä, olenko minä se kaikista vähiten tykätty lapsi.
Typerää ruikutusta, tiedän! Mutta kyllä tämä jäi vaivaamaan. Taidan kieltäytyä perinnöstä, jotta oma osuuteni menee suoraan omille lapsilleni.
Kommentit (15)
kesämökkien yhteisomistus on saatanasta. kaikki ei aina mene niin kuin pikku prinsessa haluaa.
Vierailija kirjoitti:
kesämökkien yhteisomistus on saatanasta. kaikki ei aina mene niin kuin pikku prinsessa haluaa.
Jep. Äiti on fiksu, kun tekee heti selväksi mikä on kenenkin.
Ehkä hän ei tiedä tunteistasi. Etkö voi keskustella asiasta äidin kanssa?
Yhteisomistusmökeistä harvoin seuraa mitään hyvää, viimeistään seuraava polvi teidän jälkeen on helisemässä.
En tiedä yhtään yhteisomistustapausta, jossa yhteisomistus olisi sujunut riidattomasti. Aina joku joutuu tekemään ns. kaiken ja joku vaan löhöilee eikä tee mitään paikan hoidon ja kunnossapidon eteen.
Se yhteisomistus kun ei tarkoita sitä, että siellä vain lomaillaan, vaan velvollisuudet tulee kaupan päälle.
Millainen se maaomaisuus on, minkä sinä tulet saamaan? Onko siellä jotain sopivaa aluetta, johon voisit perustaa uuden kesäpaikan? Tai myyt metsät, ja ostat itsellesi unelmiesi kesäpaikan?
Jos on hyvät välit sisaruksiin, tuskin he ovat estämässä käyntejä perheen kesäpaikoilla, kunhan viette omat ruuat, juomat, petivaatteet ja olette siivosti, niin kuin kaikkien mökkeilijöiden pitää.
Njaah, pistä talousmetsä sileäksi ja osta oma mökki!
Joo, totta kai sun kannattaa kieltäytyä kaikesta. Älä ota edes lakiosaa tai jos otat, lahjoita se mielenosoituksen eleenä kodittomille koirille.
Yritätkö tällä provolla lietsoa perintöriitoja vai mikä tämän tarkoitus on?
Oletko tosiaan noin huonoissa väleissä sisarustesi kanssa. Jos teillä olisi hyvät välit, voisit varmasti sopia kesänvietosta perintöpaikoissa tai ainakin lunastaa talousmetsäpalstalla oikeuden kesänautiskeluun.
Millä perusteella jäit ilman mökkiä? Miksi sisaruksesi sai juuri tietyn mökin? Sano äidille että sinulle olisi myös mökki kelvannut.
Pystytkö neuvottelemaan sisarustesi kanssa vaihtokaupasta? Jos sisaruksesi ei ole kovin kiinnostunut mökistä niin vaihtaisko hän oman osuutensa sinun talousmetsäosuuteen? Avaa keskustelu, siinä et luultavasti menetä mitään, mutta voit saada paljon. Tietääkö äitisi ja sisaruksesi, että haluaisit myös mökkiosuuden? Ehkä heillä on jostain syystä sellainen luulo, että et ole kovin kiinnostunut?
mitäs jos kysyisit äidiltäsi miksi hän päätyi kyseiseen jakoon
Tulen sisarusten kanssa toimeen hyvin ja varmasti he päästävät lomailemaan lapsuuden tutuille kesämökeille. Se ei ole tässä se ongelma, sillä näin olemme toimineet nyt jo vuosien ajan, sovimme aikatauluista ja käymme yhdessäkin ja laitamme kulut tasan ilman riitoja. Ongelma on pikemminkin se, että tämä tuntuu vahvistavan käsitykseni siitä, että äiti pitää kahdesta muusta lapsestaan enemmän kuin minusta. Haukkukaa vaan, tiedän olevani typerä. Tämä vain osui jotenkin tunteisiin, kun olen aina epäillyt, etten kelpaa.
Äidiltä asiaa ei voi kysyä. Siltä ihmiseltä ei ole koskaan tullut suoraa vastausta, kun aihe on kiusallinen.
Annan asian olla. Kiitos niille, jotka vastasivat asiallisesti. Tunnen olevani ihan superidiootti, kun otin puheeksi.
Ap
"olisi kiva ja olisi kiva", vaan kun ei olisi. Ja seuraavalle sukupolvelle vielä vähemmän.