Lue keskustelun säännöt.
Olen katkera kun en koskaan saanut naista johon ihastuin 11 vuotta sitten
08.11.2020 |
Kukaan muu ei ole tuntunut samalta hänen jälkeensä.
Olen kyllä ollut suhteissa hänen jälkeensä, mutta jokaisen olisin minä hetkenä hyvänsä vaihtanut tähän 11 vuoden takaiseen.
Olen nyt 34, ja silloin olin 23
Onko muilla samanlaista pettymystä elämässään?
Kommentit (41)
Kaikkein pahinta noissa on se, että jos asian olisi tsekannut loppuun asti, mikään ei jäisi vaivaamaan. Joku on joskus sanonut, että ainoa ikuinen rakkaus, on täyttymätön rakkaus ja se pitää hyvin pitkälle paikkansa. Kun et tiedä, mitä jostain voimakkasta ihastuksesta olisi voinut kehittyä, jos "olisit katsonut kortit loppuun asti", rakennat tästä henkilöstä mielessäsi juuri sen ainoan oikean, haaveidesi henkilön, jota kukaan muu ei voi korvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko läheisriippuvainen, joka ei kestä hylätyksi tulemista? Läheisriippuvuuteen saa apua, etenkin kun ei ole ensimmäinen kerta, jolloin tästä täällä kirjoitat.
Suurimmalla osalla ihmisistä ei kolahda aaltopituudet, kemiat ja kaikki yhteen. Ei myöskään suurimmalla osalla toisiaan tapailevista ihmisistä. Kaikki ei rakastu läheskään kaikkiin. Tottakai rakastumisesta on vaikea päästä yli kun se on yleensä aika harvinaista. Oikea rakastuminen siis, jo vahva molemminpuolinen ihastuminen on harvinaista. Jos vielä tietää, että pidemmän päälle ajateltuna kyseinen henkilö olisi sopinut elämänkumppaniksi niin tottakai asian yli on vaikea päästä. Jos vastaan tulee jatkuvasti vain tyytyminen seuraavana tarjouksena. Surullista jos joku todella ajattelee, ettei ihastunut tai rakastunut ole voinut menettää mitään ainutlaatuista. Pitäisi olla helppoa ajatella, että se onni oli lainassa vaan eikä kiinnosta kaipaillaan. Kannattaa ehkä kertoa se omallekin tyytymisekoht... puolisolle. Tajuaa lähteä.
Käyttäjä36566 kirjoitti:
Kaikkein pahinta noissa on se, että jos asian olisi tsekannut loppuun asti, mikään ei jäisi vaivaamaan. Joku on joskus sanonut, että ainoa ikuinen rakkaus, on täyttymätön rakkaus ja se pitää hyvin pitkälle paikkansa. Kun et tiedä, mitä jostain voimakkasta ihastuksesta olisi voinut kehittyä, jos "olisit katsonut kortit loppuun asti", rakennat tästä henkilöstä mielessäsi juuri sen ainoan oikean, haaveidesi henkilön, jota kukaan muu ei voi korvata.
Miten asian voi tsekata loppuun asti, jos toinen osapuoli ei ole kiinnostunut?
Oletko ap vainonnut mainitsemaasi ihastusta? Onko sinulla lähestymiskielto?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36566 kirjoitti:
Kaikkein pahinta noissa on se, että jos asian olisi tsekannut loppuun asti, mikään ei jäisi vaivaamaan. Joku on joskus sanonut, että ainoa ikuinen rakkaus, on täyttymätön rakkaus ja se pitää hyvin pitkälle paikkansa. Kun et tiedä, mitä jostain voimakkasta ihastuksesta olisi voinut kehittyä, jos "olisit katsonut kortit loppuun asti", rakennat tästä henkilöstä mielessäsi juuri sen ainoan oikean, haaveidesi henkilön, jota kukaan muu ei voi korvata.
Miten asian voi tsekata loppuun asti, jos toinen osapuoli ei ole kiinnostunut?
Asia on loppuuntsekattu jo sillä, kun toinen sanoo, ettei ole kiinnostunut. Sen enemmän loppuun ei voi edes päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko läheisriippuvainen, joka ei kestä hylätyksi tulemista? Läheisriippuvuuteen saa apua, etenkin kun ei ole ensimmäinen kerta, jolloin tästä täällä kirjoitat.
Taas käytetään termiä ihan väärin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma on täynnä kohtalotovereitasi. Kyseessä on ihan normaali asia, siinä mielessä ei ole syytä katkeroitua.
Maailma on siis täynnä epäyyydyttävään kumppaniin tyytyjiä?
En ymmärrä
No ei. Vaan se ihastuminen menee ohi ajallaan kun sitä ei mielessään ruoki pyörittelemällä sitä ajatuksissa ja fantasioissa. Sitten kun se aikanaan menee ohi, voi rakastua johonkin ihan toiseen. Joskus se rakkaus ei tule heti vaan vasta ajan kanssa, mutta ei se tarkoita että surullinen tyytyminen.
Esim. itse ihastuin aina karskin komeisiin alfoihin ja kärsin niiden takia sydänsuruja. Jossain 35 iässä tajusin että saan kärsiä jatkossakin jos annan vaistomaisten ihastusteni viedä. Aloin kokeilla tutustua ns tavallisen näköisiin kunnon miehiin ja vähitellen yhteen sellaiseen kiinnyin ja rakastuin. Yli 10 vuotta ollut jo hyvä avioliitto, vaikka ei ollut alkuihastusta, enkä vaihtaisi miestä keneenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36566 kirjoitti:
Kaikkein pahinta noissa on se, että jos asian olisi tsekannut loppuun asti, mikään ei jäisi vaivaamaan. Joku on joskus sanonut, että ainoa ikuinen rakkaus, on täyttymätön rakkaus ja se pitää hyvin pitkälle paikkansa. Kun et tiedä, mitä jostain voimakkasta ihastuksesta olisi voinut kehittyä, jos "olisit katsonut kortit loppuun asti", rakennat tästä henkilöstä mielessäsi juuri sen ainoan oikean, haaveidesi henkilön, jota kukaan muu ei voi korvata.
Miten asian voi tsekata loppuun asti, jos toinen osapuoli ei ole kiinnostunut?
Asia on loppuuntsekattu jo sillä, kun toinen sanoo, ettei ole kiinnostunut. Sen enemmän loppuun ei voi edes päästä.
Mutta sitten ei voi tutustua paremmin ja huomata, ettei se henkilö olekaan oikeasti niin ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma on täynnä kohtalotovereitasi. Kyseessä on ihan normaali asia, siinä mielessä ei ole syytä katkeroitua.
Maailma on siis täynnä epäyyydyttävään kumppaniin tyytyjiä?
En ymmärrä
No ei. Vaan se ihastuminen menee ohi ajallaan kun sitä ei mielessään ruoki pyörittelemällä sitä ajatuksissa ja fantasioissa. Sitten kun se aikanaan menee ohi, voi rakastua johonkin ihan toiseen. Joskus se rakkaus ei tule heti vaan vasta ajan kanssa, mutta ei se tarkoita että surullinen tyytyminen.
Esim. itse ihastuin aina karskin komeisiin alfoihin ja kärsin niiden takia sydänsuruja. Jossain 35 iässä tajusin että saan kärsiä jatkossakin jos annan vaistomaisten ihastusteni viedä. Aloin kokeilla tutustua ns tavallisen näköisiin kunnon miehiin ja vähitellen yhteen sellaiseen kiinnyin ja rakastuin. Yli 10 vuotta ollut jo hyvä avioliitto, vaikka ei ollut alkuihastusta, enkä vaihtaisi miestä keneenkään.
Ei se ainakaan minulla mennyt ohi, vaikka en vuosikausiin halunnut edes ajatella koko tyyppiä ja kuvittelin jo päässeeni yli hänestä. Jossain vaiheessa oli pakko luovuttaa ja tajuta, että se vain ei mene ohi. Elämä helpottui huomattavasti sen jälkeen, kun myönsin tosiasiat. Onnettoman rakkauden kanssa voi elää, kunhan hyväksyy sen, ettei saa ko. henkilöä kumppanikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36566 kirjoitti:
Kaikkein pahinta noissa on se, että jos asian olisi tsekannut loppuun asti, mikään ei jäisi vaivaamaan. Joku on joskus sanonut, että ainoa ikuinen rakkaus, on täyttymätön rakkaus ja se pitää hyvin pitkälle paikkansa. Kun et tiedä, mitä jostain voimakkasta ihastuksesta olisi voinut kehittyä, jos "olisit katsonut kortit loppuun asti", rakennat tästä henkilöstä mielessäsi juuri sen ainoan oikean, haaveidesi henkilön, jota kukaan muu ei voi korvata.
Miten asian voi tsekata loppuun asti, jos toinen osapuoli ei ole kiinnostunut?
Asia on loppuuntsekattu jo sillä, kun toinen sanoo, ettei ole kiinnostunut. Sen enemmän loppuun ei voi edes päästä.
Mutta sitten ei voi tutustua paremmin ja huomata, ettei se henkilö olekaan oikeasti niin ihana.
Miksei voi tutustua paremmin? Ei tutustuminen edellytä parisuhdetta.
Puistattavia ilmaisuja kuten "en saanut naista itselleni". Ei ketään omisteta. EI kukaan ole toisen, ei edes avioliitossa. Mulla on mieheni kanssa ollut suhde 20 vuotta (avioliitossa), mutta en ole hänen eikä hän minun. Tietysti arkikielessä sanotaan "mun puolisoni", 2mun mieheni" ja "mun vaimoni", mutta varmaan ymmärrätte, mitä ajan takaa. Toisekseen on hullua kuvitella, että olisi se yksi ainoa oikea. Sitten kun sitä ei sada niin katkeroidutaan. Olkaa rohkeita, olkaa avoimia, antakaa tilaa, tutustukaa ilman suhde-taka-ajatuksia tai -pakkomielteitä. Eläkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä36566 kirjoitti:
Kaikkein pahinta noissa on se, että jos asian olisi tsekannut loppuun asti, mikään ei jäisi vaivaamaan. Joku on joskus sanonut, että ainoa ikuinen rakkaus, on täyttymätön rakkaus ja se pitää hyvin pitkälle paikkansa. Kun et tiedä, mitä jostain voimakkasta ihastuksesta olisi voinut kehittyä, jos "olisit katsonut kortit loppuun asti", rakennat tästä henkilöstä mielessäsi juuri sen ainoan oikean, haaveidesi henkilön, jota kukaan muu ei voi korvata.
Siksi onkin helpointa aina kuitata kaikki toteutumatta jääneet haaveet ajattelemalla: "Vituiks se olis menny kuitenkin."
Ja sitten vain jatkaa kohti uusia pettym... mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Puistattavia ilmaisuja kuten "en saanut naista itselleni". Ei ketään omisteta. EI kukaan ole toisen, ei edes avioliitossa. Mulla on mieheni kanssa ollut suhde 20 vuotta (avioliitossa), mutta en ole hänen eikä hän minun. Tietysti arkikielessä sanotaan "mun puolisoni", 2mun mieheni" ja "mun vaimoni", mutta varmaan ymmärrätte, mitä ajan takaa. Toisekseen on hullua kuvitella, että olisi se yksi ainoa oikea. Sitten kun sitä ei sada niin katkeroidutaan. Olkaa rohkeita, olkaa avoimia, antakaa tilaa, tutustukaa ilman suhde-taka-ajatuksia tai -pakkomielteitä. Eläkää.
Aina joku tarttuu tuohon termiin. Ei sinun tarvitse sitä niin kirjaimellisesti ottaa, enkä ollenkaan ymmärrä tuota ongelmaasi. Monelle se on vain positiivinen tapa ilmaista, kuinka tärkeä toinen on ja kuinka haluaa olla vain hänen kanssaan.
Ihan turhaa tuollaisia vanhoja muistella. Vesi virtaa joessa koko ajan...
Mistä sen tiedät mitä olisi tapahtunut. Kaikkein luultavammin olisitte kuitenkin eronneet myöhemmin.
Olen ollut ihastunut tasan kaksi kertaa elämässäni: 2010 ja 2020. En saanut kumpaakaan.
Ensimmäisen kanssa tapailtiin puoli vuotta, kunnes hän ihastuikin toiseen ja lopetti tapailumme. Olin täysin hajalla jotain neljä vuotta ja joskus kuudennen vuoden jälkeen vasta alkoi toivo hellittää. Järjellä tiesin koko ajan, että olimme ihan väärät toisillemme (hänellä oli tosi perinteinen perhekäsitys, itse taas en missään nimessä tuhlaa ainoaa elämääni minään kotirouvana) mutta tunnepuolella hän sai minut täysin sekaisin. Onneksi meistä ei sitten tosiaan tullut mitään, koska olisin ollut tosi onneton siinä elämässä.
No sitten se toinen. Emme päässeet ensitreffejä pidemmälle. Huikea tyyppi, siis aivan ihana ja vei jalat täysin alta. Tultiin niin hyvin juttuun ja kaikki natsasi. Paitsi että se olikin täysin yksipuolista ja tulin heti ghostatuksi. Oli tosi kova kolahdus, koska ihastuin niin kovasti ja nopeasti, mutta tuskin noin lyhyt tuttavuus sentään vuosia ottaa yli päästä.
Kolmatta ei tarvi tulla, sen verran masokistista puuhaa on tämä ihastuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma on täynnä kohtalotovereitasi. Kyseessä on ihan normaali asia, siinä mielessä ei ole syytä katkeroitua.
Maailma on siis täynnä epäyyydyttävään kumppaniin tyytyjiä?
En ymmärrä
Pakkomielteinen tarkertuja tuskin kiinnostaa ketään?
Vierailija kirjoitti:
Puistattavia ilmaisuja kuten "en saanut naista itselleni". Ei ketään omisteta. EI kukaan ole toisen, ei edes avioliitossa. Mulla on mieheni kanssa ollut suhde 20 vuotta (avioliitossa), mutta en ole hänen eikä hän minun. Tietysti arkikielessä sanotaan "mun puolisoni", 2mun mieheni" ja "mun vaimoni", mutta varmaan ymmärrätte, mitä ajan takaa. Toisekseen on hullua kuvitella, että olisi se yksi ainoa oikea. Sitten kun sitä ei sada niin katkeroidutaan. Olkaa rohkeita, olkaa avoimia, antakaa tilaa, tutustukaa ilman suhde-taka-ajatuksia tai -pakkomielteitä. Eläkää.
Kappais vain, pettämätön termeihin takertuja iski tähänkin ketjuun
Naimisiin ei tule mennä kuin Herrassa eli rakkaudessa. Rakkautta ei saa häiritä ennekuin se herää.