Tuntuu pahalta :'( Jatkuvaa tiuskimista mieheni kanssa.

Arjessa täytyisi jaksaa olla täysillä mukana, tytön koulunkäynti, yhden eskarijutut, neuvolakäynnit ja kaikki täytyy muistaa ja hoitaa. Kaikki stressaa raha-asioita myöten. :'( Ap

Ja uusi viaton piti väkisn vääntää?

[quote author="Vierailija" time="28.02.2014 klo 08:28"]Ja uusi viaton piti väkisn vääntää?

[/quote]Niin, meillä on kaikki ollut loistavasti :'(

Yritä jotenkin pysähtyä miehes kanssa. Hoitakaa vaan pakollisimmat jutut. Ja yritä säilyttää oma malttisi, älä ala tiuskia takaisin. Se on varmaan kaikille selvä että vauva-aika voi olla todella rankkaa parisuhteelle, oli se ensimmäinen lapsi tai ei. Yritä jaksaa ja puhu rehellisesti miehelle.

Pieniä lapsia kämppä täynnä? Onhan ehkäisy nyt käytössä?

Olemme kyllä ihan halunneet jokaisen. Ap

Hei ap, ensiksi, onnea vauvasta! :)

Ja toisekseen, tiuskimiset ja "päähänottaminen" johtuu todennäköisesti univelasta ja hormonimuutoksista. Se on siis ihan normaalia, vaikkakin ikävää, mutta älä ole huolissasi!

Sen verran yritä tehdä, että tosiaan puhu nätisti miehesi kanssa, sano että tykkäät hänestä ja perheestänne ja että haluaisit omalta osaltasi parantaa teidän suhdetta ja perhe-elämää. Pyydä anteeksi tiuskimisiasi, selitä, että johtuvat väsymyksestä ja hormonimyllerryksestä. Sano miehellesi, että yrität tästä eteenpäin puhua hänelle nätisti ja olla tiuskimatta.

Ja huom, älä tässä vaiheessa puhu mitään miehen tiuskimisesta, äläkä vaadi häntä lopettamaan tiuskimista! Luulen, että jos miehesi on normaalijärjellä varustettu, hän häkeltyy sanomisistasi ja anteeksipyynnöstäsi ja alkaa itse miettiä omaa käytöstään. Ja kukapa haluaa tiuskia sellaiselle, joka sanoo tykkäävänsä ja pyytää anteeksi omaa tiuskimistaan ja tuo esille sen, että haluaa olla mukavampi kumppani? ;)

Ja sitten vaan  harjoittelemaan pitkäpinnaisuutta. Aina kun tekee mieli tiuskia jotain, kuvittele vaikka että joku arvostamasi henkilö on paikalla, siis jonka kuullen et kehtaisi missään nimessä tiuskia. Tai laske kymmeneen, tai poistu paikalta tai mitä tahansa. Pystyt siihen kyllä.

Ja muista keskittyä hyviin asioihin, siis kun tekee mieli pyöritellä mielessä kaikkea ikävää, huolia ja väsymystä ja riitoja, niin ala tietoisesti miettimään, mikä elämässäsi juuri nyt on hyvin. Esimerkkeinä voin antaa heti jo ulkopuolisena, että teillä on lapsia, sinulla on mies ja perhe, ja varmaan myös jonkinlainen koti? :)

Tsemppiä!

Oletko ikinä kuullut synnytysmasennuksesta? Tähän aikaan vuodesta on paljon tavallisempiakin tauteja liikkeellä, eikä ne ainakaan paranna kenenkään mielialaa.

Kai teillä on kalenteri, johon voi merkitä kaikki muistettavat. Ja toivottavasti myös miehesi osallistuu lastenhoitoon ja muihin yhteisiin perheasioihin. Onko hän lasten isä, vain "vieras mies", jota sinun lastesi asiat ei oikeastaan tarvitsekaan kiinnostaa?

Oikeasti, hoitakaa nyt vaan ne pakolliset, jotta pääsette päiväjärjestykseen.

Meilläkin tiuskittiin ja puhuttiin välillä ilkeästi toisillemme kun lapset oli pieniä. Molempia väsytti ja itse ainakin kärsin jonkin asteisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta keskimmäisen jälkeen. Helpotti kun nuorin täytti 2v. Vaikka tiuskimme toisimmelle, en koskaan epäillyt, ettemmekö rakastaisi toisiamme, vaikka välillä tunteet olivat aivan jotain päinvastaista. 

Yrittäkää hyvinä hetkinä puhua kauheasti kaikkea mukavaa toiselle ja keskustella siitä, miten raskasta nyt on. Pyytäkää ja antakaa anteeksi molemmin puolin. Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa. Tarkkaile myös itseäsi ja hakeudu ajoissa hoitoon jos epäilet olevasi masentunut. Puhu vaikka neuvolassa tuntemuksistasi. Tsemppiä!