Lue keskustelun säännöt.
Miten elämäsi muuttui kun lopetit meikkaamisen?
08.11.2020 |
Itse en ole nyt vuoteen meikannut varmaan kuin kerran. Ei oo vaan jaksanut eikä ole ollut tarvetta.
Aamut ainankin on nopeutuneet ja uloslähdöt yleensäkin. Iho on ehkä paremmassa kunnossa kuin aiemmin. Rahaa kuluu vähemmän, kun ei osta meikkejä. Ja aikaa jää enemmän muille asioille, kun ei tarvitse enää juosta meikkien perässä ja miettiä, että olisko tää sävy sopiva tai tää tai tää. Toki mulla on muutamia meikkejä meikkilaukussa juhlavampia tilaisuuksia varten, mutta tuntuu että nekin kerkeää vanhentumaan ennenkuin kerkiän edes puolet niistä käyttämään.
Muuten meikkaamattomuus ei oo muuttanut mun elämää mitenkään kun en muutenkaan ole paljoa meikkaillut.
Olisi kiinnostavaa kuulla sellaisilta kokemuksia, jotka eivät ole uskaltaneet tai halunneet lähteä kotiovesta ulos ilman meikkiä, mutta nyt olettekin syystä tai toisesta lopettaneet meikkaamisen. Onko vientiä ollut yhtä paljon nyt meikkaamattomana kuin silloin kun meikkasit enemmän?
Olisi myös kiva kuulla syitä siihen, että miksi lopetitte meikin käytön.
Kommentit (19)
Lopetin arkena meikkaamisen pari vuotta sitten. Aiemmin tein vähintään punoituksen ja muut virheet peittävän kasvomeikin joka päivä.
Mulla on kuiva ja herkkä akneiho, mutta ihon kuntoon ei meikkaamattomuudella juurikaan ole ollut vaikutusta. Hormonaalinen akne on ja pysyy. Pesin kuitenkin meikit aina huolellisesti pois, kosteutin ihon jne myös silloin kun meikkasin päivittäin.
Sen sijaan itsetuntoni on parantunut huimasti! Hyväksyn nykyään kasvoni virheineen, näen itseni usein jopa ihan nättinä finneistä ja tummista silmänalusista huolimatta.
Aikaa säästyy myös, kun aamuisin vain pesee kasvot vedellä ja levittää kosteusvoiteen, eikä illalla tarvitse erikseen liuottaa ja hangata meikkiä irti ihosta.
Meikkaan kyllä edelleen juhliin, koska tykkään meikatusta tyylistä ja laittautuminen rauhassa on mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä lopetin, kun korona alkoi.
Ensin oli helpottavaa, kun ei tarvinnut itseään puunata.
Sittemmin huomasin, että minusta on tullut ihan av-mamma. Hyvä jos tukkaa kampaan.
Nyt olen ryhdistäytynyt ja laitan taas itseäni.
Aijaa. Minä lopetin meikkaamisen jo ennen koronaa, mutta en huomannut tuollaista efektiä. Laitan edelleen hiukset siististi samalla tavalla kuin ennenkin, vaikka olen lopettanut meikkaamisen. Pukeudun myös kivoihin vaatteisiin. En ole mitenkään suttuinen.
Näin siis silloin, kun käyn ihmisten ilmoilla. Yksin kotonahan ei ole mitään merkitystä ulkonäöllä, joten siitä en stressaa.
Paljon enemmän aikaa kaikelle muulle.
Mä käytän maskia kaupoilla ja kaupungilla, joten en viitsi edes ripsaria laittaa. Elämä on nyt helpompaa ja lähdöt nopeampia.
Pitkät hiukset kyllä laitan aina kauniisti niinkuin aina olen tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään muuten kuin että se meikkaamiseen käytetty aika aamulla, muutama minuutti jäi vaikka nukkumiseen ja ei tarvinnut enää hinkata naamaa iltaisin ja kirota miten se ripsiväri ei vaan lähde vaikka ei ole mitään vedenkestävää.
Iho on hyväkuntoinen, ei tarvitse mitään rasvoja eikä ryppyjä ole kovin paljon kuin vähän silmien ympäristössä vaikka lähentelen jo viittä kymppiä. En ole meikannut liki kahteenkymmeneen vuoteen arkena, ja sitä ennenkin oli välissä vuosia kun en ollut työelämässä että en meikannut.
Finnit hävisivät eikä iho ole niin kuiva.
Lisäksi miehet lopettivat häiriköinnin. Vaikka olen nyt heidän silmissään ruma, niin siitä huolimatta itsetuntoni on kohonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin meikkaamisen iho-oireiden takia, aloin saada ihottumaa vähän kaikesta kosmetiikasta. Ihottuman olen saanut kuriin, finnejä sen sijaan puskee entiseen tapaan. Olen kuitenkin oppinut hyväksymään naamani tällaisena.
Rahaa, aikaa ja hermoja säästyy kyllä mukavasti. Meikkien peseminen illalla oli ja on edelleen inhokkipuuhaani.
Viennistä en tiedä, kun lopetin meikkaamisen ollessani jo nykyisen kumppanini kanssa yhdessä. Hänelle olen kelvannut mainiosti meikittömänäkin, ei ole viitteitä siitä etteikö viisari värähtäisi mulle edelleen. Mutta jos joskus harvoin meikkaan, niin kyllähän mies sen huomaa ja kehuu silmiäni silloin joka kerta, ripsiväri tekee ihmeitä.
Ei ole enää tullut turpiin baarien vessoissa.
T: Niko Petteri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iho parani huomattavasti. Näpyt poistuivat, eikä jatkuvalle putsaamiselle ja puunaamiselle ollut enää tarvetta. Iho tykkää siitä että sen annetaan olla rauhassa, ja ettei siinä ole mitään kemikaaleja päällä.
En ole koskaan muutenkaan meikannut, ei kiinnosta. Peitepuikkoa tuli käytettyä aikanaan finnien takia ja lopetin senkin kun iho parani riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin varsinaisesti meikkaamisen jo vuosia sitten. Nykyään meikkinä kevyt bb- tai cc-voide ja ripsari. Luomiväriä ei vaan jaksa lätkiä naamaan eikä mulla ole mitään mielenkiintoa tehdä ensin jotain pohjustusta ja sen päälle meikkivoiteet, poskipunat yms. En oikeastaan ole koskaan vaivautunut meikkaamaan pitemmän kaavan mukaan.
Muutosta en ole huomannut. Kaipa mä olen aina ollut porukan harmaavarpunen ja sellaisena pysyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki miehet lakkasivat katselemasta sillä silmällä ja olin asiaan oikein tyytyväinen kun en halunnutkaan huomiota. Siinä samassa tuli myös mässäiltyä ja lihottua vähän.
Nyt sit ihastunut yhteen ihmiseen ja olen alkanut taas meikkaamaan, käyttämään hoitoainetta, kampaamaan hiuksia, laihduttamaan jne. Ja huomaan että kyllä mulla on parempi olla itseni kanssa kun huolehdin ulkonäöstä.
En ole koskaan meikannut, pari vuotta sitten korkeintaan sipaisin aavistuksen huulipunaa, hieman ehkä ripsiväriä. Yli vuoteen en ole laittanut huulipunaa. Ihoni on kuulakas, huokoset ei näy, ei ryppyjä. Ikää 57v. Yöksi kookosöljyä kasvoille, päiväksi jokin perusvoide tms. Aamulla vedellä huuhtelu. Ei joka päivä sitäkään jos en mene mihinkään.
Lopetin meikkaamisen etätyön ja korona-ajan vuoksi. Ainoa syy miksi meikkasin on se, että olen ujo ja punastun helposti sosiaalisissa tilanteissa. Ainoa pelastus tähän on vihreään taittuva peitevoide sekä meikkivoide päälle. Ei haittaa vaikka näyttäisin vähän sairaalta normaalitilassa, kunhan en punastuessa muutu aivan tomaatin väriseksi. Kaikista kauheinta on se kun tajuaa punastuneensa ja ei ole meikkiä ja tietää että kaikki huomaa sen 100% ja se vaan lisää punaisuutta ja sit viettää loppupäivän paloauton ja tomaatin risteytyksenä.
Laitan rajaukset silmiin ja vähän jotain värikästä luomiväriä. Aikaa menee ehkä 5min. Meikkejä en aio ostaa ennen kuin entiset on loppu, arvio n. 5 vuotta, elleivät sitten mene pilalle sitä ennen. Huulipunaa ja poskipunaa turha laittaa, ei näy maskin takaa.
Jos lopettaisin meikkaamisen, elämäni tuskin juurikaan muuttuisi.
Musta tuli ruma, etenkin kirjava iho suorastaan loistaa, mutta mitä väliä? Kukaan ole mua kattellut aiemminkaan, niin tuskin tulevaisuudessakaan. Olen ihan suosiolla hyväksynyt yksinäisyyteni, en kyllä olisi nuorena ikinä uskonut näin käyvän...
Mitä muuta muutosta, aamut ovat mukavampia, kun saa rauhassa herätä ja lähteä liikenteeseen. N50
Minä lopetin, kun korona alkoi.
Ensin oli helpottavaa, kun ei tarvinnut itseään puunata.
Sittemmin huomasin, että minusta on tullut ihan av-mamma. Hyvä jos tukkaa kampaan.
Nyt olen ryhdistäytynyt ja laitan taas itseäni.