Millaiset henkilöt teidän työpaikoilta on "savustettu" ulos?
Tai vihjailtu niin, että osasivat lähteä? Meillä on muutama hissukka, kun eivät sopineet porukkaan ja yksi ylimielinen nuori.
Kommentit (37)
Kaksi lasten sarjatehtailijaa ja yks kestosaikuttaja on hoidettu pihalle. Ja se lasten tehtailu alko välittömästi kun sai nimen paperiin vakkariksi. Sitä ennen ei tietenkään,vaikka oli useempi vuosi duunia alla jo.
Meillä sarjasaikuttaja on ollut töissä 15 vuotta.
Hän myös aina lähtee parturiin tai muualle kesken työpäivän.
Nyt on kerran viikossa joku "koronaoire", kerran lähti lihasjumin takia kesken pois ja oli loppuviikon poissa.
Muut jo puhuvat, koko ajan jotain...
Minustakin on outoa asenne että muu elämä ensin, sitten työ. Minulla on ihan toisinpäin.
Minut, koska en suostunut tekemään tuntitolkulla palkatonta ylityötä. Todellinen onnenpotku tosin minulle lähteä tuosta paikasta ylipäätään.
Mä lähdin pois, koska lähin työkaveri oli kiero, valehteleva käärme, omaa etua tavoitteleva, härski selkäänpuukottaja. Pomo taas tyhmä. Siis täysi saapas. Pihalla kuin lumiukko. Totesin, ettei kannata uhrata aikaa tuossa työpaikassa. En sinne tule enää koskaan menemään. Suurin osa työkavereista oli kuitenkin mukavia, joten se vähän harmittaa. Mutta jos työpari ja pomo on syvältä, ei sitä muut työkaverit korvaa.
Viiskyt-kuuskyt plus naiset, jotka eivät tunnusta yhtä pienehkön paikkakunnan "oikeata" tai mitään uskontoa, eivätkä myöskään ole pomon lakeijoita. Ja jotka sanovat pomolle ääneen, jos kohtaavat epäkohtia omassa työssä. Ns. hankalia alaisia...
Vierailija kirjoitti:
Hiussukoita ei ole savustettu ulos vaan juuri hissukoiden vastakohdat.
Riippuu varmaan työpaikasta, kummat savustuu ulos.
Sellaiset pyrkyrit, jotka yrittävät etuilla nokkimisjärjestyksessä.
En ole kuullut että ketään olisi savustettu. Irtisanottu on kyllä. Ainakin henkilö joka toimi monella tapaa asemansa vastaisesti.
Yksi vanhempi herttainen nainen, joka oli jo muutenkin eläkeiän kynnyksellä. Ei enää vaan pysynyt kehityksen kelkassa mukana, vaikka pidetty ihminen onkin.
Esimieheksi valittiin ulkopuolinen, pätevä hakija. Talon sisältä oli koulittu paikkaan yhtä tekijää ja kun häntä ei valittu, tekivät tämän pomoksi halutun lähipiiriläiset ja itse pomoksi tyrkyllä ollut tämän valitun elämän hankalaksi.
Yksi sarjasaikuttaja siirtyi toiseen pisteeseen, käytti myös työaikaa väärin omien asioiden hoitamiseen. Toinen ei sopinut työyhteisöön joten sai töitä toisesta pisteestä. Asiakkailta tuli myös valituksia. En tiedä voiko sanoa savustamiseksi. Varmaan helpotus heille itsellekin jos motivaatio löytyy uudessa työssä. Kaikki voittivat.
Esimieheni oli hyvin autoritäärinen ja oletti, että lähimmät kollegat ovat myös vapaa-ajalla ryyppykavereita. En sopinut siihen rooliin ja sanoin usein työasioista eriävän mielipiteen. Pian minulle ei annettu mitään töitä. Olin useita kuukausia tekemättä yhtään mitään. Esimies halusi tällä tavoin savustaa minut ulos. Keskustelin asiasta ylemmän johtajan kanssa, joka lupasi korjata asiaa ja pidettäisiin yhdessä palaveri "ilmapiirin parantamiseksi". Siinä yhteydessä katsottaisiin minulle talon sisältä jokin muu työtehtävä. Kun palaveri tuli, niin edessäni olikin ko. johtaja, hankala esimieheni ja hänen luotettunsa. Palaveri olikin irtisanomisilmoitus "tuotannollisista syistä!". Olin tyrmistynyt. Kaikkiin heidän esittämiinsä väitteisiin pystyin todistamaan, että en ollut tehnyt mitään virhettä. Tuli kuollut hiljaisuus. Syntyi pattitilanne, jossa minua ei voitu irtisanoa järkiperäisillä syillä. Olin muutaman minuutin täysin hiljaa ja he lähinnä tuijottivat mykkinä papereitaan. Tilanne oli minulle painostava ja pirullinen heille. En allekirjoittanut paperia. Sitten lähdin mitään sanomatta, ovet paukkuen ulos.
Ajelin kotiin päin ja pääni oli sekaisin. Samassa soi puhelin. Toisen osaston johtaja oli kuullut tilanteesta. Hän sanoi "... tuletko minun porukkaan töihin? Ei minulla mitään hommia ole sinulle, mutta keksitään jotain". Joten kotiin päästyäni minulla oli jo toinen työ! Olin sitten tässä hommassa kymmenkunta vuotta ja tein hyvää tulosta hänen yksikössä. Lähdin siitä myöhemmin toiseen firmaan omasta aloitteestani. Tämä oli jo ihan normaali työpaikan vaihto ja sujui hyvässä yhteisymmärryksessä. Kakkukahvit juotiin ja sain läksiäislahjan ym.
Ulos savustaminen on erittäin raskas asia. En toivo sitä kenellekään. Semmoisessa tilanteessa tulee ottaa yhteyttä luottamusmieheen tai työsuojeluvaltuutettuun. Minun virheeni oli luottaa miehen sanaan, eli ylempään johtajaan, joka pian itsekin sai potkut.
t. päällikkötason insinööri
Täh. Ei meiltä ole savustettu ulos ketään, päinvastoin, ihmiset haluavat jäädä kun on hyvät edut ja kiva yhteishenki. Tilaa tulee sitten kun joku kauan työskennellyt hakee muualle töihin, meillä perustyö ei kummemmin muutu. Varmasti kuluttavaa olla töissä jos työpaikalla huono fiilis ja nokkimista.
Olen joutunut itse savustetuksi. Enpä tajunnut, että aiemmissa paikoissa kehuttu (kesätyöt + yksi päättyi konkurssiin) kehutut ominaisuudet olivat julkisella sektorilla pahe. Eli tehostin työ- ja toimintatapoja, olin tehokas ja nopea. VIRHE! No en ole ainoa siitä paikasta saman kohtalon kokenut.
Meillä ei noudatettu työehtosopimusta ja kun nostin siitä metelin, sainkin siirron toiseen yksikköön melkein 100 km päähän. Irtisanouduin enkä saanut edes karenssia kun vetosin työmatkan pituuteen ja oman paikkakunnan siteisiin.
Tuo oli todellinen onnenpotku, en ole ikinä enää kaivannut kyseiseen työpaikkaan, niin sairasta meno siellä oli muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
No, ei ole savustettu, mutta sarjasaikuttajat ja omien asioiden hoitajat, ovat saaneet kyllä kenkää. Paras saikutteli päälle kolme vuotta, mutta loma-aikaan oli aina terve kuin pukki. Saikuilta muisti kyllä lähettää töihin postikortteja tai valokuvia ulkomaanreissuilta tai mökiltä. Toisella taas kolme lasta, jotka sairastivat sarjassa viikon vuorollaan kukin, ja sitten vanhempi päälle. Hassusti ne sairastelut olivat yleensä aina silloin, kun olisi muutenkin ollut se yksi tai kaksi arkipyhää, työaikana sitten tuli hoideltua mukavasti kotiasioita.
Kumpikin lopulta irtisanottiin, joka tuli sitten näille tyypeille syvänä järkytyksenä.
Riskihommaa lähettää saikulta mitään aktiivisen elämän terveisiä. Työsuhteen välitön purkamisehto täyttyy. Ja ihan oikeutetusti. Sairauslomalla ollaan väliaikaisesta työkyvyttömyydestä johtuen.
No, ei ole savustettu, mutta sarjasaikuttajat ja omien asioiden hoitajat, ovat saaneet kyllä kenkää. Paras saikutteli päälle kolme vuotta, mutta loma-aikaan oli aina terve kuin pukki. Saikuilta muisti kyllä lähettää töihin postikortteja tai valokuvia ulkomaanreissuilta tai mökiltä. Toisella taas kolme lasta, jotka sairastivat sarjassa viikon vuorollaan kukin, ja sitten vanhempi päälle. Hassusti ne sairastelut olivat yleensä aina silloin, kun olisi muutenkin ollut se yksi tai kaksi arkipyhää, työaikana sitten tuli hoideltua mukavasti kotiasioita.
Kumpikin lopulta irtisanottiin, joka tuli sitten näille tyypeille syvänä järkytyksenä.