Lue keskustelun säännöt.
Miten olet pystynyt hyväksymään sen, että suhde on päättynyt?
25.02.2014 |
Minulla on lyhyt suhde, joka päättyi vasten tahtoani. En pysty lopettamaan miettämästä, että haluan tapailun alkavan uudestaan.
Kommentit (20)
Suhteeni kariutui jo viime vuonna, mutta en ole vieläkään päässyt yli. Näen usein ex-kumppanista unia ja sen ansiosta hän on sitten seuraavan päivän mielessä. Olin todella rakastunut, joten ylipääseminen on tuskallisen vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:54"]
Suhteeni kariutui jo viime vuonna, mutta en ole vieläkään päässyt yli. Näen usein ex-kumppanista unia ja sen ansiosta hän on sitten seuraavan päivän mielessä. Olin todella rakastunut, joten ylipääseminen on tuskallisen vaikeaa.
[/quote]
Käy terapiassa. Parikin kertaa saattaa jo auttaa toipumisen alkuun.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 23:46"]
Sillä tavalla että oikeasti ymmärrän että ketään ei voi pakottaa olemaan minusta kiinnostunut. Siinä se. Kunnioitan jokaisen ihmisen, myös tapailemieni ihmisten oikeutta päättää omista tunteistaan, enkä halua muuttua hulluksi stalkkeriksi, joka ripustautuu exiinsä.
Ap, et voi pakottaa toista rakastumaan. Hyväksy se.
[/quote]
Olet fiksu ja kypsä ihminen. Minä en ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene keskustelemaan terapeutille. Minun mielestäni jokaisen kipeän eron kokeneen pitäisi käydä puhumassa siitä eron jälkeisestä tuskasta jollekin ammattiauttajalle. Sellaista eroterapiaa pidetään suotta vain avo/avioeronneiden yksinoikeutena. Kiihkeän seurustelusuhteen päättyminen voi olla kivuliaampi kokemus, kuin esimerkiksi vuosien latistamasta avioliitosta eroon pääseminen.
Älä mene terapeutille. Yritä ajatella ja ajatella kunnes saat tunteesi selviksi. Keskustele nettipalstoilla, ystäviesi kanssa, vertaistukiryhmässä, mutta älä terapiassa. Jos jokin seikka vaivaa kovin, mieti, voisitko kysyä siitä suoraan jättäjältä. Olisiko kysymisestä apua toipumisessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 00:26"]
Älä mene terapeutille. Yritä ajatella ja ajatella kunnes saat tunteesi selviksi. Keskustele nettipalstoilla, ystäviesi kanssa, vertaistukiryhmässä, mutta älä terapiassa. Jos jokin seikka vaivaa kovin, mieti, voisitko kysyä siitä suoraan jättäjältä. Olisiko kysymisestä apua toipumisessasi.
[/quote]
Miksi ei kannata mennä terapeutille? Terapeutti voi ohjata sinne vertaistukiryhmäänkin. Nettipalstoilla saa itselleen helposti vielä huonomman olon, jos ei jaksa suodattaa provoja.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 00:26"]
Älä mene terapeutille. Yritä ajatella ja ajatella kunnes saat tunteesi selviksi. Keskustele nettipalstoilla, ystäviesi kanssa, vertaistukiryhmässä, mutta älä terapiassa. Jos jokin seikka vaivaa kovin, mieti, voisitko kysyä siitä suoraan jättäjältä. Olisiko kysymisestä apua toipumisessasi.
[/quote]
Mikään ei ole ahdistavampaa kuin se, että kuukausia sitten päättyneen suhteen toinen osapuoli alkaa yhtäkkiä taas pommittaa kysymyksin :(
Tosi huono neuvo!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä kai oikeastaan ole. Mä hoidan duunit tosi hyvin, ja sitten makaan kotona itkemässä. Mikään ei oikeastaan tunnu miltään. Eniten sattuu että jään lapsettomaksi, kun en mä halua yksin niitä tehdä.
Mutta älä ole niin tyhmä kuin mä. Mene terapeutille, puhu ystäville, käy ulkona - siis ihan mitä tahansa mikä auttaa. Kylmä fakta että viimestään uus suhde saa unohtamaan entisen, vaikka vertailuakin olis.
Mulla oli 10v. sitten sama tilanne kuin sulla.uusi mies auttoi vasta unohtamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee kivoja juttujA. Ole ystäviesi kanssa paljon, naura ja juttele ! Aika auttaa tuohon. Mutta varo muuttumasta katkeraksi:(
Minulla on juuri päättynyt 20 v. parisuhde josta yli 10 v. naimisissa. Eroaminen ei ollut minun ajatukseni, ja yritän koko ajan hyväksyä sen, että toinen ei enää rakasta. Omat tunteet toista kohtaan ovat vielä olemassa, ja tunnen itseni jotenkin hölmöksi kun en tajua lopettaa rakastamista. Mutta toista en voi pakottaa rakastamaan itseäni, joten täytyy vain antaa ajan tehdä tehtävänsä jotta pääsen tämän yli. Meillä on lapsia, joten joudumme jatkossakin olemaan toistemme kanssa tekemisissä. Se ei ainakaan helpota omien tunteiden "kuolettamista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 04:50"]
Tee kivoja juttujA. Ole ystäviesi kanssa paljon, naura ja juttele ! Aika auttaa tuohon. Mutta varo muuttumasta katkeraksi:(
[/quote]
Villiä sinkkuelämää ja kaiken maailman humputtelua. Ajan myötä helpottaa.
Katkeruus ja viha on tunteita jotka muissa saattaa herättää arvostelua mutta ne kuuluu elämään ja inhimillisyyteen, jos niitä tunteita piilottelee niin siitä vasta kurja olo tulee. On väärin moralisoida toisen pettymystä ja pahoja tunteita VÄÄRIKSI!
Omille tunteilleen kannattaa olla rehellinen ja sitä kautta voi asiaa tutkia ihan itsekin, näin ei tarvitse terapiaa josta tässä ketjussa mainostetaan! On niin helppoa sanoa ettei saa vihata tai olla katkera mutta ne on perustuntemuksia ja niitä käsittelemällä asiat kyllä muokkautuu.
Kun elämässä jollain elämä ja arki järkyttyy niin kyllä siitä saa tuntea negatiivisiakin tunteita. Kaikkea ei voi silti elämässä muuttaa ja sinä voit silti jatkaa päivästä toiseen ja joskus tuntea hyvää mieltä ja nauttia olostasi ja luottaa toiseen. Älä kiirehdi, ole rehellinen itsellesi!
Voimia!
Mitään seksihurjasteluja ei tarvita vanhasta suhteesta irtautumiseen. Niistä saa vain uusia ongelmia itselleen. Mieluummin tarvitaan yksinäisyyttä, ystävyyttä, luonnon kauneuden aistimista, olemista, nukkumista ja vasta myöhemmin hapuilevia viritelmiä uuden suhteen saamiseksi. Ei pelkkiä seksisuhteita! Rohkeat ja vahvat pystyvät siihen mihin minäkin. Rakastin exää. Rakastan nykyistä.
Uusi suhde johon lapsemmekin saivat syntyä <3
Minä en aiokaan lopettaa rakastamista. Elämäni rakkaus jätti minut 15 vuoden avioliiton jälkeen. Päästin hänet menemään tappelematta, eromme oli ystävällinen ja olemme hyvissä väleissä. Rakastan häntä kuitenkin edelleen, erosta on kaksi vuotta. En tunne mitään mielenkiintoa toisiin miehiin. Elän yksinäistä elämää ja kaipaan rakastani joka päivä. En usko että rakkauteni loppuu koskaan.
Ketään ei voi pakottaa rakastamaan minua. Ansaitsen sen, joka oikeasti minua rakastaa.
Niin että jos joku mut jättää, se saa mennä, koska ei ole hyvä olla väkisin sellaisessa suhteessa, jossa rakkaus on kovin yksipuolista. Siinä vain satuttaa itsensä.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 12:34"]
En usko että rakkauteni loppuu koskaan.
[/quote]
Tuo mitä kirjoitit on päätös, ei oletus.
Toimit elämässäsi juuri niin kuin päätät toimia, joten et voi myöskään jälkikäteen katua sitä että hukkasit elämäsi parhaat vuodet vatvomalla ex-suhteesi muistoja.
Sillä tavalla että oikeasti ymmärrän että ketään ei voi pakottaa olemaan minusta kiinnostunut. Siinä se. Kunnioitan jokaisen ihmisen, myös tapailemieni ihmisten oikeutta päättää omista tunteistaan, enkä halua muuttua hulluksi stalkkeriksi, joka ripustautuu exiinsä.
Ap, et voi pakottaa toista rakastumaan. Hyväksy se.