Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuli mieleen tietokonepelaamisesta että--
24.02.2014 |
Harmillista kun lasten pelaamista rajoitetaan.
Itse sain pelata videopelejä melkein niin paljon kuin huvitti. Pelasin useita tunteja kolmen ja kymmenen tunnin väliltä melkein jokaisena päivänä ikävuosina 5-17. Kesälomilla koulusta saatoin pelata koko yön ihan aamun tunneille asti.
Kiitos videopelien ovat mm. englannin, saksan, ranskan ja japaninkielen sekä maantiedon tuntemukseni kehittynyt noina vuosina suunnattomasti.
Pystyn myös hahmottamaan etäisyyksiä, ratkomaan nopeasti loogisia sekä abstrakteja ongelmia ja tekemään useita asioita yhtä aikaa ilman suurempaa ponnistelua. Edellämainitut ovat tutkitusti nuoressa iässä pelaamisen ansiota.
Armeijassa opin arvostamaan nukkumista joka oli jäänyt teini-iässä vähemmälle huomiolle.
Nyt aikuisiässä (ikää 30 vuotta) minulla on terve parisuhde ja terveet elämänarvot.
En missään nimessä usko olevani poikkeuksellisen lahjakas luontaisesti vaan että sopivasti haastavien, monipuolisten ja huolellisesti suunniteltujen pelien ansiosta minusta tuli tällainen.
Tällä on ollu huonojakin puolia, nimittäin se, että suurin osa tovereista vaikuttaa tyhmiltä. Heidän seuransa ärsyttää, kun he eivät tajua puoliksikaan fiksua juttua.
Niinpä korvasin ystävien määrän laadulla ja minulla on neljä (joidenkin mittapuulla vähän, minusta se on riittävä määrä) erittäin rakasta ja läheistä ystävää. Kavereita on riittävästi mutta kuten mainitsin, heidän älyllinen seuransa ei riitä.
Toinen huono puoli on se, että en koskaan oikein innostunut menemään ulos ja sitten sitä energiaa teini-iässä riitti kiukutteluun ja myöhälle valvomiseen. Vanhemmistani Isä oli herkkä suuttumaan ja huusikin todella paljon aina. Äidillä oli tapana naamioida vittuilunsa todella hienosti. Minusta tuli kotona herkästi suuttuva mutta tämä antoi rautaiset hermot ulkomaailmaan. Äidin puheista opin lukemaan vaivatta rivien välistä.
Toisaalta se että kasvoin sisällä kotona on varmasti vaikuttanut siihen etten näe mitään mieltä mennä ulos talvipakkaseen tai kevätsateeseen. Voi olla että nautin hyvin vähän nuotiolla istumisesta, kalastamisesta tai metsästämisestä. Auto minulla on, se mitä merkkiä tai mikä malli se on -> täysin merkityksetöntä minulle.
Harmillista tietysti on että työpaikan saaminen videopelien parista on aikalailla mahdotonta suomessa jos ei sitten meinaa omaa yritystä pystyttää. Toisaalta, kuka tahtoo tehdä elämäntapaharrastustaan ammatikseen? En minä ainakaan!
Onneksi olen opiskellut huolella tietojenkäsittelyä ja elektroniikkaa joten pätkähommia löytyy talonmiehenä ja toimistoapulaisena.
Älkää rajoittako lastenne pelaamista, rajoittakaa pelien laatua- ei mitään aivotonta räiskintää, tympeitä urheilupelejä tai mielikuvituksetonta kilpa-ajoa: Ne eivät ruoki mielikuvitusta eivätkä vaadi pelaajaa haastamaan ajatteluaan tai oppimaan mitään uutta.
On mahtavaa tuntea jokin viihteenmuoto läpikotaisin, pystyä keskustelemaan siitä jonkun kanssa syvällisesti ja ruokkia sieluaan sen kautta.
PS. Lapsia me hankimme sitten, kun vaimoni on siihen valmis ja molemmilla vakituinen työ.
Kommentit (11)
Vähemmän, alkoi pelaamaan vasta seurustellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onneksi olen opiskellut huolella tietojenkäsittelyä ja elektroniikkaa joten pätkähommia löytyy talonmiehenä ja toimistoapulaisena."
Anteeksi nyt vain, mutta tuo ei anna kovin hyvää kuvaa niistä tietokonepelaamisen hyödyistä. Jos olisit opiskellut huolella tietojenkäsittelyä ja elektroniikkaa, voisit tehdä ihan IT-alan töitä (myös muualla kuin peliteollisuudessa) eikä tarvitsisi tehdä pätkätöitä toimistoissa tai kiinteistönhuollossa. Loogista päättelykykyä tarvitaan monissa IT-alan tehtävissä, mutta valitettavasti se pelkkä pelaaminen ei pätevoitä oikeasti työhön vaikka kuinka hyvin sitä tietokonetta osaisikin rämpätä.
Olen samaa mieltä :) Olen 1970-lvuulla syntynyt nainen, joka sain ensimmäisen tietokoneeni vuonna 1981. Sillä ei vielä kummoisia pelattu, mutta ohjelmoimaan pystyi basicillä. Pian jo tulikin ekat pc:t ja niin sitä pelattiin kaikenlaista, myös Sierran seikkailupelejä joista osa oli taatusti lapsille sopimattomia (esiim. Leisure Suit Larryssä piti panna sankari naimaan huoraa, muistaen kuitenkin varmuusvälineen jne).
Englantia oppi mainiosti, samoin tietokoneen peruskäyttöä. Ohjelmointiakin tuli ankarasti harrastettua, C:llä ja assemblerilla väännettyä kymmenen vanhoina sen ajan standardien mukaan aika hienoja juttuja! Vähän myöhemmin tulleissa action-peleissä oppi sietämään jännitystä ja toimimaan sen alla, sekä silmän ja käden koordinaatiota.
Nykyisin pelaaminen antaa minulle parhaan rentoutumisen. Enkä näe sillä kerta kaikkiaan mitään haittapuolia, toisin kuij olisi jos vaikka rentoutuisin juomalla alkoholia. Ja ammattihan minulle on koodaamisesta tullut, erittäin mieluisa ja hyvin palkattu sellainen :)
Minä olen kanssa pelaajalapsi ja pelaan vieläkin. En ole koskaan ollut räiskintäpelien ystävä, vaan olen mieluummin halunnut pelata aivotoimintaa vaativia pelejä, jotka ovat saattaneet vaikuttaa positiviisesti jossain määrin kykyihini. Olen koulun penkillä ollut tyhmä kuin saapas, mutta jotenkin kummallisesti ne asiat, kuten kielet, mitä pelaamisessa tarvitaan ovat vahvoja. Matemaattiset loogiset päättelytehtävät on myös mun juttu. Muissakin aineissa on ollut sellasia asioita mitä oon muistanut pelien kautta, kuten esimerkiksi historia, vaikka se ei vahvuus siitä huolimatta olekkaan.
Kaiken pointti on se, että pelaamisella on hyviäkin puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnehdintani oli hieman virheellinen;
Ei sillä ettenkö kykenisi tekemään oikeita töitä tietotekniikan parissa, ongelma piilee pikemminkin siinä ettei täällä missä asun ole niitä it-alan töitä.
Muita hommia on kyllä, lähes kaikki pätkätöitä. Pihoja pääsee kyllä hiekoittamaan ja jonkun se on sekin tehtävä. Ruumiillinen työ muutenkin sopii minulle kun ei tule kauppareissuja pidempiä matkoja juuri käveltyä (saa sitä kaivattua kuntoilua).
Kaupungissamme on vähän sellainen tilanne että kaikki avoimet työpaikat tulevat vuokrafirmojen kautta, työ- ja elinkeinotoimisto ohjaa vuokratyöfirmoihin suoraan. Puolisoni opiskelee joten on pakko tehdä mitä työtä vain tarjotaan, toimeentulon turvaamiseksi.
Toki voisin ottaa itseäni niskasta ja käydä toisessa kaupungissa tekemässä työkseni IT-hommia jos niitä sielläkään on tarjolla. Se olisi sitten pois yhteisestä ajasta tai pelaamisesta kotona.
Pelaamisen kautta olet saanut äärettömän valmiuden lähestulkoon mihin tahansa ammattiin.
Vaikuttaa kuitenki ettei sinulla ole minkäänlaista tutkintoa miltään alalta.
Ovatko ne idioottina pitämäsi ihmiset mahdollisesti saaneet käydyksi jotain kouluja, suorittaneet jopa tutkintoja ja ehkä ovat jopa työelämässä mukana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vaikuttaa kuitenki ettei sinulla ole minkäänlaista tutkintoa miltään alalta."
Totta, en kertonut mitään koulutuksestani. Minulla on vain metallin-, elektroniikan- ja tietotekniikan kursseilta todistuksia ja kaksi ammattitutkintoa; Datanomi ja ICT-asentaja. Lisäksi kävin koneistajan aikuisiän ammattutkinnon ja olen tehnyt reilun neljän vuoden edestä IT-alalla harjoitteluja, mihinkään ei palkata koska uusi harjoittelija tulee ilmaiseksi tilalle. Edellisessä työpaikassa työporukka harmitteli että sääli kun johtava elin ei näe tarvetta uudelle työntekijälle vaikka käytännössä huutava tarve olisikin. Kuten edellisessä viestissäni mainitsin, työtilanne täällä on vähän mitä on.
"Ovatko ne idioottina pitämäsi ihmiset mahdollisesti saaneet käydyksi jotain kouluja, suorittaneet jopa tutkintoja ja ehkä ovat jopa työelämässä mukana."
Jep, töissä ovat vaikka idiootista en puhunut mitään! Perheellisiä miehiä joilla hienot autot ja omistusasunnot. Velkaakin ovat jo ehtineet jokainen ottamaan. Kaikki melkeinpä samassa firmassa töissä tai sen alihankkijoilla hallityössä. Muutama on töissä auto-alan hommissa ja loput perivät sukujensa tiloja.
En arvostele heidän elämänlaatuaan tai uraansa, älä yritä. Idiootteja he eivät ole, pikemminkin tyhmiä ja kyllästyttäviä; osaavat tehdä kyllä mitä käsketään jokainen omien taitojensa mukaan mutta eivät oikein osaa keskustella mistään. Ei minkäänlaista mielikuvitusta.
Nämä siis vain kavereita, ystävät ovat asia erikseen. Heistä yksi on töissä kopiofirmassa, toinen on yliopistossa, kolmas ammattikorkeakoulussa ja neljäs ammattikoulussa.
Yksikään ei ole perheellinen tai edes vakituisessa parisuhteessa. Meitä yhdistää se että pidämme pelaamisesta suunnattomasti, se oli kokoajan läsnä kasvaessamme ja keskustelut joita käymme yhdessä aikaa viettäessämme ovat jotakin sellaista, mitä en voi odottaa näiltä toisilta.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 13:35"].
Muita hommia on kyllä, lähes kaikki pätkätöitä. Pihoja pääsee kyllä hiekoittamaan ja jonkun se on sekin tehtävä.
[/quote]
Ok, toi on varmaan aika huonosti yhdistettävissä tämän kanssa:
"Toisaalta se että kasvoin sisällä kotona on varmasti vaikuttanut siihen etten näe mitään mieltä mennä ulos talvipakkaseen tai kevätsateeseen."
Kun tulee työkutsu pihoja hiekoittamaan, niin vastaatko useinkin, ettei oikein huvita, kun ulkona on kylmä? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini rakasti luontoa ja viettikin paljon aikaa metsässä marjastamassa ja sienestämässä. Talvisin hän kävi pilkillä ja hiihteli.
Hän toivoi että minäkin oppisin nauttimaan luonnosta ja sen keskellä oleskelusta.
Näin ei kuitenkaan mennyt. Ehkä joskus vanhana sitten.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 14:41"]
Kun tulee työkutsu pihoja hiekoittamaan, niin vastaatko useinkin, ettei oikein huvita, kun ulkona on kylmä? :D
[/quote]
Kun sanoin että en näe mitään mieltä mennä ulos pakkaseen tai sateeseen, mainitsin myös makkaranpaiston ja autot.
Lainauksesi on otettu pois asiayhteydestä ja tuotu esille aivan toisessa yhteydessä.
En puhunut mitään työelämästä tai työmoraalistani. Mainitsin myös terveet elämänarvot. Omanarvontunto työelämässä on tärkeää olipa virka mikä hyvänsä. Työ on tehtävä ja oma työpanos on oltava sellainen että siitä voi olla ylpeä.
Alue: Aihe vapaa
Pelaako vaimo?