Mikä on kun ei kelpaa??

Meillä ei ole lapsia. Ja olen 110% varma ettei ole toista miestä jolta saisi tyydytyksensä. Pitäisikö opetella lukemaan ajatuksia kun ei paljon asiasta puhu, eikä tunnu häntä häiritsevän. Mielestäni seksi on kuitenkin aika iso osa toimivaa parisuhdetta? Vai olenko väärässä.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 14:10"]

Eli tämmöisen ongelman kanssa painin. Ollaan oltu vaimoni kanssa yhdessä 13vuotta (6vuotta naimisissa). Seksi loppui reilu 1,5vuotta sitten. Sitä ennen seksiä oli säännöllisesti ja kaikki toimi vallan mainioisti. Otin asian puheeksi reilu kuukausi sitten, mutta ei ole edistystä tapahtunut. Elämä on kuin olisimme sisaruksia. Alkaa keinot loppumaan enkä mielelläni vieraisiin lähtisi.

Sillä huoralla on kunnon salainen nussija. Omistatko liian pienen? Se oli ainakin minun kohdallani sysäys lähteä isomman perään. Lisäksi olet ilmeisesti huono sängyssä. 

:D Keskimääräistä isompi on. Enkä usko tuohon huono sängyssä teoriaan :D

Eipä ole ensimmäinen kerta, kun kuulee, että suhteessa nainen ei suostu lainkaan keskustelemaan ongelmista. Tämä on myös omakohtainen kokemus. Joudun aina olemaan se, joka ottaa asiat esille. Hyvin nopeasti tälläinen tilanne johtaa toisen kokemusten nollaamiseen ja vähättelyyn. Yhtäkkiä asiallinen keskustelu muuttuukin toisen "valittamiseksi". Puolison yläpuolelle asettuminen ei kuitenkaan ole kovin hienoa toimintaa. Mutta minkäs sille tekee, kun miesten "lapsellisuus" ja "kyvyttömyys ottaa vastuuta" yms kliseiset asenteet ovat muuttuneet Suomessa jo perusolettamukseksi. Kaikki on lopulta aina miehen vikaa. Suosittelen käymään pariterapiassa. Oma kokemukseni siitä taas on se, että terapeuttimme ei antanut vaimoni käyttää niitä pakoreittejä, joita hän normaalisti käyttää, kun "keskustelemme" kahden kesken.

Tämä tarvii varmaan ottaa asiaksi :)

Tai sitten lusikat jakoon.