Moikkaatko naapureitasi?
Niin. Eli siis, moikkaatteko naapureitanne? Etenkin kerrostalossa asuvat, moikkaatteko rapussa vastaantulevaa naapuria tai samassa talossa asuvaa? Entä jos olette samaan aikaan hississä, puhutteko mitään vai oletteko vaan hiljaa? Tietenkin myös muissa kuin kerrostaloissa asuvat voivat vastata :)
Erityisesti mua kiinnostaisi kuulla mielipiteitä heiltä, jotka EIVÄT moikkaa. Miksi ette? Ärsyttääkö teitä jos naapuri huikkaa moikat ohi mennessään? Tai jos vaikka naapuri kävelee kaupassa vastaan, niin kyllä mä yleensä moikkaan, jos naapuri ei kerkeä ensin.
Mun mielestä on ihan vaan kohteliasta tervehtiä, jos samassa talossa tai pihapiirissä asutaan ja nähdään vaikka monta kertaa viikossa pihalla taikka rapussa. Meidän seinänaapurina asuva nainen ei melkein koskaan moikkaa tai jos niin tekee, niin hyvä jos päin katsoo. Äsken käveli taas vastaan pihalla ja käänsi päänsä pois kun oli mun kohdalla. Ymmärrän, että kyseessä voi olla vaan todella ujo ihminen.. mutta silti haluaisin kuulla mielipiteitä asiasta :)
MOI!
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 14:06"]Mä moikkasin ennen. Kunnes erään moikkauksen jälkeen naapurin akka tuli vittuilemaan että en ole kolannut lumia (olin kolannut aamulla, ja sitten oli satanut lisää). Sanoin asiallisesti että itse asiassa kolasin mutta nyt en ehdi, kolaan sitten illalla niin kivahti että: Vittu näkis vaan, te ootte lusmuperhe.
:D???
Ja kerrotaakoon että oltiin asuttu siinä vaiheessa kuukauden verran uudessa osakkeessamme eikä meidän vuoromme ollut vielä kertaakaan ollut tehdä yhteisiä pihatöitä. Kysyin isännöitsijältä että ollaanko me nyt missattu jotain niin kuulema kaikki menee kuten pitääkin, kukin vuorollaan.
Sen jälkeen en moikannut naapuria enää, mutta silti se yhden kerran tuli vittuilemaan auton tyhjäkäynnistä (auto oli käynnissä sen aikaa että nostin takakontista laatikot sisälle taloon) ja sanoin sille vaan että keskittyy nyt siihen omaan elämäänsä.
Joten kyllä, meillä on kunnon naapuriangstit ja ei muuten kiinnosta mikä naapurin pikkurouvaa hiertää. Kun ei katsokaan sinne päin eikä noteeraa mitään niin sopu säilyy. Mutta riidellä en jaksa, olkoot.
[/quote]annas kun arvaan, rivitalo- tai paritaloyhtiö? Niissä on aina tommosia, tai sitten sillä oli vaan hiekkaa pillussa ja se hiersi.
Moikaan naapureita, tosin välillä joku on kuin ei muka huomaisi ja sitten ei moikata.
Moikkaan kaikkia jotka vastaan tulevat. En tiedä, ketkä tässä talossa asuvat, joten en tiedä moikkaanko naapureitani vai joitain ihan randomeita ihmisiä, mutta väliäkö sillä, jos vaikka vähän naapurissa kyläileviä ihmisiä moikkaa.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 15:51"][quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 15:49"]
En moikkaa jos minulla on kiire !!
[/quote]
Kuinka kauan sulla yleensä noin keskimäärin menee aikaa moikkaamiseen?
[/quote]
Jos on sata asiaa mielessä niin ei siinä tuu mieleen moikata kun muutenkin puhun puhelimeen
Naapureita ja saman pihapiirin ihmisiä moikataan tietysti, samoin meilläpäin on tapana moikata kävelytiellä tai lenkkipolulla vastaantulevia. Emme asu Suomessa.
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 14:31"]
Tulkaa nyt joku "ei-moikkaaja" kertomaan, että miksi ette tervehdi? :) Se näyttää vähän hassulta, kun käännätte pään pois juuri siinä kohtaa kun naapuri kävelee vastaan. Ja ärsyttääkö teitä, jos naapuri moikkaa vaikka yrität muka siinä vaan muualle katsella ihan muina miehinä?
Ap
[/quote]
Minulla on sosiaalisten tilanteiden fobia. Minua ahdistaa iahn kamalasti tilanne, jossa joudun kontaktiin vieraiden tai puolituttujen ihmisten kanssa. Siksi katson toiseen suuntaan ja toivon ettei toinen huomaa minua mitenkään, koska jos hän moikkaa, minulle tulee huono omatunto siitä että olen mikä olen enkä PYSTY reippaasti moikkaamaan vaan olen suunnilleen paskat pelosta housussa kohtaamisesta...
Asutaan omakotitalossa ja moikkaan useaakin naapuria. Erästä naista moikkasin ennen, en enää. Syy oli että ei aina moikannut takaisin ja ei koskaan oma aloitteellisesti. Sen miestä ja lapsia moikkaan edelleen.
Mun mielestä on jotenkin niin läppä, jos naapuri tai joku muu rapussa/pihalla vastaantuleva yrittää kuikuilla muualle/esittää ettei huomaa. Ihan kuin sitä kävelis jotkut laput silmillä ja toinen ei muka huomais kun joku kävelee ohi :D
Voihan sitä vaan hymyilläkin, ei tarvi moikata. Esim naapurini mies ei koskaan katso päin eikä moikkaa. Ihme jurmukka. Joten häntä en moikkaa mutta vaimonsa kyllä morjenstaa
Ennen morjestin, nyt en enää. Vituttaa niin paljon noi yläkerran kusipäät, että ei huvita enää morjestella kenellekään.
Naapurin naisen kimeä kiljunta, heidän aktin aikana, pitää muut öisin hereillä - ei tee mieli moikata kun nuoripari tulee vastaan.
Asun kerrostalossa ja moikkaan kyllä ihmisiä rapussa ja pihalla ja small talkiin kykenen myös hississä, jos naapuri alottaa. Mutta onpahan käynyt niinkin, että naapuri ei ole moikannut takaisin vielä kolmannellakaan kerralla ja silloin olen minäkin luovuttanut. Ei väkisin. Jotkut naapurit jopa viivyttelevät ulko-ovella tai teeskentelevät menevänsä portaita ettei tarvitse tulla samaan hissiin :D
No tässäpä vastaus sellaiselta joka ei moikkaa:
Asun kerrostalossa kaupungin vuokra-asunnossa, ja tietääkseni suurin osa tässä ja viereisissä taloissa asuvista on juoppoja/mielenterveysongelmaisia/muuten epäilyttävää sakkia (ja määkikää vaan, en puhu tässä nyt mistään perus-masentuneista tms vaan oikeasti hulluista, myöntäkää pois että heitäkin on), joten minua ei huvita olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Olin asunut täällä noin kuukauden, kun baarissa tuli joku puli juttelemaan mulle, että asunko Eekkerinkadulla (nimi vaihdettu), ja valehtelin heti, että en, yksi mun kaveri asuu siellä, joten käyn siellä joskus. Oli kuulema nähnyt minut vievän joskus roskia siellä. Hrrrrr. Asun siis yksin, eikä mulla ole täällä oikein ketään kavereita tms, joten musta on tullut vähän tällainen pelkuri. Heti kun 200m jälkeen käännytään tältä alueelta pois, niin tervehdin kyllä kaikkia ja tapanani on vähintään hymyillä vastaantulijoille.
Toinen syy, miksi saatan jättää moikkaamatta, on se, että olen yksinkertaisesti ajatuksissani tai jotenkin muuten vähän pihalla, ja tilanne tulee yllättäen. Esim. kävelen aamulla kouluun ja vastaan tulee joku tuntematon, joka moikkaa -> mulla menee monta sekuntia ennen kuin tajuan, että hän puhuu minulle ja odottaa varmaan vastausta -> tyyppi on luultavasti kerennyt jo kävelemään ohi, enkä kehtaa huudella perään että heippa hei.
Mutta luulenpa silti, että ainakin puolet näistä- öh, ei-moikkaajista on sellaisia sisäänpäinkääntyneitä, joita ei vaan kiinnosta olla missään määrin sosiaalinen.
Asun maalla haja-asutusalueella. Tunnen osan "lähi"naapureistani, joten jos jossain tavataan, vaihdetaan yleensä jokunen sana tervehdyksen lisäksi. Kotikulmilla tervehdin aina kaikkia vastaantulevia, vaikken tuntisikaan. Tuntuisi oudolta olla tervehtimättä, kun tapaa tyhjällä tiellä toisen ihmisen.