Miksi lapsella pitää olla kummit?

Up

Kummius on kehittynyt tänäpäivänä siihen että lapselle valitaan säännönmukaiset hoitajat ja lahjankantajat. Ikävä kyllä. Olen miettinyt ihan samaa, miksi lapsella pitää olla kummit?

Mitä ap itse odotat kummeilta? Onko suhteesi kummeihin säilynyt vielä kun lapset ovat jo isompia? 

Olen kummitäti kaverin lapselle, mutta lapsen syntymän jälkeen ystävyys ei olekaan enää kaverilleni tärkeää, multa odotetaan vain lastenhoitoa. Ja sitten kun hoidan, hoidan "väärin". Jos lapsi tykkää, on äiti mustasukkainen, piilottaa tai myy  mun lapselle antamia lahjoja? Tätä epäilen, sillä lapsi osaa jo itse kertoa, ettei ole saanut esim. ostamaani joululahjaa. Lapsi siis jo eskarissa.

Kummit ovat täysin turhia. Juuri tuon kummikysymyksen vuoksi erosimme kirkosta ja jätimme lapset kastamatta. Jollei pääse jäseneksi ilman liutaa ulkopuolisia ihmisiä, niin pärjätään ilmakin. Jeesus oli yksinäisten ja hyljättyjen ystävä, mutta kirkko ei huoli lasta jäsenekseen, ellei vanhemmilla ole marssittaa kummeiksi joukkoa sukulaisia tai ystäviä.

Oma suhteeni kummeihin oli sellainen, ettei siinä ole mitään, minkä haluaisin siirtää lapsilleni. Oma äitini painosti minua aikuisenakin ostamaan jopa kummin lapselle synttärilahjaa.

Kummit hoitaa lapsen kristillisen kastamisen. Kaikki muu on ekstraa.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 19:39"]

Kummit hoitaa lapsen kristillisen kastamisen. Kaikki muu on ekstraa.

[/quote]

Kastamisen. :D Siis kasvattamisen!

Eivät kummit lasta kasta! Ennen vanhaan tosin kummit veivät lapsen kasteelle muutaman päivän sisällä syntymästä, koska kuviteltiin että lapsi on suojaton ja alttiina pahoille hengille niin kauan kuin on kastamatta.

Kastetilaisuudessa kummit ovat kastamisen todistajia, samoin kuin avioliittoon vihittäessäkin tarvitaan kaksi todistajaa.

Perinteisesti kummit vastaavat lapsen kristillisestä kasvatuksesta ja huolehtivat lapsesta, jos vanhemmat eivät jostain syystä kykene hänestä huolehtimaan. Nykyään kyllä monesti kuvitellaan, että kammit ovat vain lahja-automaatteja, jotka muistavat lasta jouluna ja kaikkina merkkipäivinä riittävän arvokkailla lahjoilla.

Kummina ei vain ole tuntunut kovin mukavalta ostella lahjoja, kun lapsi ei ole osannut edes kiittää samistaan paketeista. Harvinaista on myös ollut, että isompanakaan lapsi olisi lähetänyt edes joulukortin kummilleen.

Onko kummeja pakko olla jos kuuluu kirkkoon? Tämähän on oikeesti aivan älytöntä!

Minun esikoisellani on kummina veljeni ja hänen vaimonsa. He ja heidän lapsensa ovat olleet tärkeänä osana lapsen elämää :) Lapseni on aina todella iloinen kun tulevat poikkeemaan, tai me heillä. Käydään myös yhdessä huvipuistoissa, uimarannoilla, ulkomailla ym. Enkä odota tai vaadi heidän ostavan lahjoja lapselleni, ihan omasta tahdosta sen tekevät. :)

Kummit vastaavat lapset kristillisestä kasvatuksesta. Itse en tosin tajua, mikseivät vanhemmat voi antaa sitä kristillistä kasvatusta, vai onko se idea siinä, että vanhempia ei kuitenkaan kuunnella samalla tavalla kuin esimerkillistä uskovaista kummia. Joka tapauksessa kristillinen kasvatus on kristityille tärkeä asia, ja kummius hyvin tärkeä luottamustehtävä. Ei ne lahjat ole olennaisia vaan juuri kristillisyyden siirtäminen uudelle sukupolvelle. Tuskin siihen pyhäkoulu ihan riittää nykyaikana.

Oletuksena on, että kummit olisivat lapselle pysyvä ja turvallinen aikuisihmissuhde, jotka samalla myös tukevat perhettä lapsen uskonnollisessa kasvatustyössä. Minä kysyn, miksi kukaan haluaisi riistää lapseltaan mahdollisuuden tällaiseen ihmissuhteeseen.

"Perinkö mä sut" kysyi kummilapsi 8v. Ei ollut vaikea arvata, olivatko vanhemmat keskenään perinnöstä puhuneet. No ainakin mä tiedän miksi mut pyydettiin kummiksi!

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 20:22"]

Oletuksena on, että kummit olisivat lapselle pysyvä ja turvallinen aikuisihmissuhde, jotka samalla myös tukevat perhettä lapsen uskonnollisessa kasvatustyössä. Minä kysyn, miksi kukaan haluaisi riistää lapseltaan mahdollisuuden tällaiseen ihmissuhteeseen.

[/quote]

Näin minäkin olen asian ajatellut. Kaikilla ei ole sisaruksia (ja hehän ovat usein kummeina), naapurit vaihtuvat ja isovanhemmat kuolevat, mutta kummeina on ikäänkuin vara-aikuinen lapselle. Ehkä jossain tapauksessa kummille voi jopa puhua asiasta, josta ei kehtaisi puhua vanhemmalle. Itse kävin usein koulun jälkeen tapaamassa omaa kummiani, joka oli jo vanhempi ihminen. Juteltiin siellä sitten vähän kaikesta, oma mummoni kun oli jo kuollut vuosia aikaisemmin.

Meillä on lapsella kummit vaikka ei kuuluta kirkkoon.

Outoahan se on, kun Raamattu ei kummeja mainitse.Eikä lapsikastekkaan ole Raamatun mukainen.

Outoahan se on, kun Raamattu ei kummeja mainitse.Eikä lapsikastekkaan ole Raamatun mukainen.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 21:34"]

Meillä on lapsella kummit vaikka ei kuuluta kirkkoon.

[/quote]

Mitäh!? :D

Tätä en ole kyllä ikinä kuullut! Ymmärrän että lapselle pidetään nimenantojuhla vaikkei kasteta, mutta siis kummitkin pitää olla. Voi hyvän tähden. Miksi ei voi kastaa lasta ja valita niitä oikeita kummeja, jos kuitenkin kaikki perinteet ja tavat pitää kopioida?

Sillä juuri aloitin tämän keskustelun koska tällähetkellä tuntuu että kummiudella e juurikaan ole merkitystä. Omat kummini ovat juuri ja juuri raahautuneet syntymäpäiilleni ja sekin loppui kun olin 14 eikä heidän kanssa senkoommin ole oltu tekemisissä. Toiset kummit eivät tulleet rippijuhliin, kihlajaisiin eikä häihinkään vaikka kutsuttiin. Sitten olen itse kahden lapsen kummi. Toisen vanhemmat eivät halua tänäpäivänä minulta mitään muuta kun osallistumiseni lahjoihin jouluna ja syntymäpäivinä. Olen itse ehdottanut ajanvietettä kummipoikani kanssa mutta aina on tuntunut hankalalta. Olen siis halunnut muistaa myös merkkipäivinä yhdessäololla, kuten elokuvaillalla tms. Mutta ei tunnu passaavan.. meille on nyt oma lapsi syntymässä keväällä ja mieheni kanssa vain tuossa eräs ilta mietittiin että miksi ja mitä varten kummit oikeastaan ovat. Voihan toki olla että meidän kokemuksemme omista kummeista ja kummilapsemme vanhemmista ovat vain ikävempiä. En tiedä.

Meillä kummeilta toivotaan lähinnä lasten elämään osallistumista. Siis muutenkin kuin vain synttäri- ja joululahjoja raahaamalla. Lahjoilla ei oikeastaan ole väliä, ainakaan meille vanhemmille. Toivon lapsieni saavan kummeiltaan tukea ja aikaa lapsuusaikanaan, ja tavallaan sellaiset turvalliset aikuiset kaverit. Lapset ovat vielä pieniä, joten saa nähdä miten kummius muuttuu lasten kasvamisen myötä. Ainakin toistaiseksi kummit ovat olleet mielenkiinnolla mukana lasten elämässä, kuten toivoinkin.

Ei kummeja tarvitse, ellei halua liittää lasta kirkkoon. Se ei todellakaan ole tarpeen tai pakollista.