Jännitän akateemisten ihmisten kanssa yhteydenpitoa

Ihan tavallisia ihmisiä me akateemiset olemme, yleensä kaikessa käytännön osaamista vaativassa keskimääräistä tyhmempiä :D

Iso osa akateemista on hissukoita introverttejä, joten jännitämme kanssa käyntiä luultavasti sinua enemmän. Tosin ei ehkä opettajat..

Tiedän joitakin akateemisia, joiden sosiaaliset taidot on huonot.

Sekä sitä että tiedetään vaan yhdestä asiasta, mutta muu maailma on vieras.

Ainakin nuoremmat ovat varsin huonoja peittelemään negatiivisesti mielipiteensä ei-akateemisista. Vanhemmat taas jo tietävät ettei se koulutus, titteli tai status nyt olekaan ihmisarvon mitta.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin nuoremmat ovat varsin huonoja peittelemään negatiivisesti mielipiteensä ei-akateemisista. Vanhemmat taas jo tietävät ettei se koulutus, titteli tai status nyt olekaan ihmisarvon mitta.

Mä en ole nuori. Ikää 47v.ap

Älä suotta jännitä, ihan tavallisia ihmisiä me ollaan. Jos kohdalle osuu joku turhantärkeä ja ylimielinen tyyppi, niin oma on häpeänsä.

Minuakin akateemisena opettajana jännittää epäakateemisten vanhempien kanssa keskustelu. Stressaan aina siitä, että olihan abstraktiotaso sopiva ja käytetyt sanat arkikieltä myös heidän arjessaan.

Sun pitää nöyristellä kun kohtaat agadeemisen. Katse vain omiin kengänkärkiin, ei silmiin missään tapauksessa. Pyydät lupaa, saanko puhutella. Kättele et, etkä ota muutakaan kontaktia. Kun kohtaaminen ohitse, kävelet takaperin pois katse maassa kokoajan nöyränä. Ja muistat tietenkin puhuteltaessa mainita, Te Akateeminen tohtori tms mikä koulutus nyt onkaan.

Minulla on onneksi ollut tuttavapiirissä ihmisiä kaikenlaisista koulutustaustoista, joten en jännitä sen enempää akateemisten kuin muidenkaan ihmisten kanssa asiointia noin niin kuin yleisesti. Ihan samanlaisia ihmisiä ovat, joku ehkä puhuu vähän eri tavalla tai ymmärtää työnsä puolesta eri asioiden päälle. Eri asia sitten ne hölmöilevät yksilöt, joita löytyy varmasti ihan kaikista koulutustaustoista.

Vierailija kirjoitti:

Minuakin akateemisena opettajana jännittää epäakateemisten vanhempien kanssa keskustelu. Stressaan aina siitä, että olihan abstraktiotaso sopiva ja käytetyt sanat arkikieltä myös heidän arjessaan.

Ymmärrän, tuo erittäin ahdistava tilanne. Vaikea asettua alemmalle tasolle, ei tiedä ymmärtääkö edes puhekieltä. Minä puhun tavuttaen sanat, kun tuskin ovat edes lukutaitoisia. Erittäin kiusallista, niiden pitäisi pidättäytyä kontakteista ylemmällä tasolla olevien kanssa.

Oma taustani on vahvasti työväen luokkainen. Muistan mummoni sanoneen että kaikki ihmiset ovat kuitenkin samanlaisia ja samoja ihmisiä. Mummoni humaani maailmankatsomus oli kovassa koulussa opittua, nuorena tyttönä tehtaalla teki töitä venäläisten sotavankien rinnalla.

Olen oppinut ajattelemaan samalla tavalla sairaanhoitajana, kaikki me olemme ihmisiä, arvokkaita ja tärkeitä. Oppiarvot ovat vain yksi asia ihmisessä, moni muu adia on paljon tärkeämpi.

Ap, mä olen akateeminen työelämästä hyllytetty.

Aluksi kirpaisi, mutta nyt on itseluottamus kohillaan.

Kaikki olemme samanarvoisia, ei syytä ylen- eikä alenkatseeseen.

Peukku sulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin akateemisena opettajana jännittää epäakateemisten vanhempien kanssa keskustelu. Stressaan aina siitä, että olihan abstraktiotaso sopiva ja käytetyt sanat arkikieltä myös heidän arjessaan.

Ymmärrän, tuo erittäin ahdistava tilanne. Vaikea asettua alemmalle tasolle, ei tiedä ymmärtääkö edes puhekieltä. Minä puhun tavuttaen sanat, kun tuskin ovat edes lukutaitoisia. Erittäin kiusallista, niiden pitäisi pidättäytyä kontakteista ylemmällä tasolla olevien kanssa.

Mulle riittäisi ihan se, että ro-nakki napsahtaisi jollekulle muulle