Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En saa edes opiskelupaikkaa =(
22.02.2014 |
Olen pian 29-vuotias ilman ammatillista koulusta. Aikoinaan koulut jäivät kesken enkä niitä syitä erittele sen enempää. Osaksi omaa syytä kuitenkin. Kuusi vuotta meni lasten kanssa kotona (toinen lapsi "tehtiin" heti perään koska lapsiluku olisi siinä eli sen jälkeen voisi keskittyä koulutukseen ja työelämään).
Viimeisen vuoden aikana (eli sen jälkeen kun kuopus täytti 3v) olen hakenut jos jonkinlaiseen koulutukseen. Aluksi niihin, jotka kiinnostavat, sen jälkeen niihin jotka eivät kiinnosta niinkään mutta mahdollisesti työllistävät. Työkkäri toki auttanut toki tässäkin asiassa eli yksin ei ole tarvinnut ihmetellä että mikä ala voisi työllistää ja mihin riittäisi rahkeita. Väläyttelin myös mahdollisuudesta oppisopimukseen mutta kuulemma tässä kaupungissa on lottovoitto päästä moiseen.
Lopputuloksena on se, että vuoden aikana olen käynyt kaksi ammattistarttia (kestävät sen 2kk) ja sitten taas tyhjin käsin kotiin. Noissakin ollaan menty lähinnä peukaloita pyörittäen koska mitään tehtäviä ei anneta. Kunhan siivotaan työttömyystilastoista pois.
Mihinkään ns. työharjoitteluun työkkäri ei minua ole halunnut laittaa koska katsovat että ensisijaisesti tärkeää olisi saada se ammatillinen koulutus.
Tietääkseni olen ihan normaalijärjellä varustettu vaikka peruskoulusta en saanutkaan mitään järkyn hyvää todistusta (tosin perheongelmilla oli suuri vaikutus tuohon kun vanhemmat erosivat tuolloin ja jälkipuinti oli sen mukaista).
Masentaa niin paljon tämä. Nyt kun olisi motivaatiota opiskella ja päästä kiinni työelämään, en pääse edes kouluun (en edes laitohuoltajiksi haluavaan ammattikoulutukseen). Positiivista on toki se, että nyt kuopus voi olla kotona ja itse saan lapsesta tekemistä eli ei tarvitse käpertyä sohvan pohjalle itsesääliin. Päivät siis ovat täynnä ohjelmaa eikä kotiin olla jääty makoilemaan ja räkimään kattoon.
Ihmisarvo tässä alkaa olla koetuksella kun kiihkoilijat ovat sitä mieltä, että yksi pummi tässäkin taas. Kyllä, minä haluan ammatin ja työn, josta maksetaan edes jonkinlaista palkkaa enkä vähiten sen takia, että kohottaa perheen toimeentuloa myös.
Toivo tässä vain alkaa mennä. Olen pian liian vanha mihinkään -> cv:tä ei ole joten kuka edes haluaisi palkata?
Voiko tästä enää nousta? Voiko olla, että pääsisin vielä ihan vakituisiin töihin ( jos edes 1300e tienaisin nettona niin olisin onnellinen)?
Kommentit (3)
On kyllä kurja lukea tällaista :/
Yhteiskuntamme painaa ihmisiä tiettyyn normistoon, johon kuuluu peruskoulu, 2. aste, sitten joko työelämä tai korkeakoulu, ajoissa valmistuminen, työelämä, sitten kihlautuminen, naimisiin ja sitten ne lapset. Kuitenkin vielä nuorena, mutta jo uraa luoneena. Asuntosäästöä on tietysti tehnyt siinä jo koko pienen ikänsä ja niinpä viimeistään tuoreena avioparina voi nuoret sitten ostaa oman asuntonsa, johon ensimmäinen piltti sitten syntyy.
Kun joku tekee tämän kuplan ulkopuolella elämänsä ratkaisuja, heti on suurena vaarana tipahtaa kelkasta. Todella ahdistavaa ja pistää vihaksi!
Harmittaa, etten osaa neuvoa sinua konkreettisesti, ap. Mutta sen voin sanoa, että taistele itsesi puolesta, älä luovuta, usko itseesi ja omiin valintoihisi, kuuntele sisäistä ääntäsi mitä todella tahdot ja mene raivoisasti sitä kohti! Vaihda paikkakuntaa, mene kiven läpi vaikka!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Minkälaisiin koulutuksiin sä olet hakenut? Tarkooitanettä kenen järjestämiin? Mihinkään yhteishakuun sun ei todellakaan kannata yrittää, mutta aikuiskoulutuksessa voi olla paljon tilaisuuksia sullekin, ainakin jos olet valmis käymään myös toisella paikkakunnalla. Myös erilaiset maksullisset oppilaitokset, kansanopistot jne tarjoavat koulutusta. Näistä pitää vaan itse ottaa selvää, koska työkkäri ei voi niitä suositella, kun ovat tosiaan maksullisia.