Tabuasiat sote-alalla (lastensuojelu yms.)

Olen nyt seurannut rikosuutisia mm.siitä miten alaikäinen on ensin yrittänyt tappaa ja kuukauden päästä onnistunut.

En nyt halua tässä yksilöidä nimeltä porukkaa, mutta tilastojen mukaan joissakin väestöryhmissä on sen verran paljon epäsosiaalista käytöstä, että jos ko.kansanryhmän määrä ylittää 5% kokonaisväestöstä, alkavat vankilat täyttyä heillä.
Joskus olen nähnyt väitettävän, että aikoinaan on tehty sanaton sopimus siitä, että joidenkin ryhmien annetaan elää pellossa, koska siitä koituu vähemmän vaivaa yhteiskunnalle huomioiden erilaiset lait ja velvoitteet.

Miten sosiaalityö sitten tekee tällaisissa tapauksissa, joissa jotain etnisyyttä edustava perhe elää yhteiskunnan laidalla, vanhemmat ovat heikkolahjaisia ja kasvattaneet lapsista yli-itsevarmoja ja kiivaita tappovälineiden kantajia, jotka etsiskelevät tilaisuuksia oikeuksiensa vaatimiseen ja raivokohtausten järjestämiseen?

Onko sijoitus tällöin mahdollista johonkin normien mukaan elävään perheeseen vai onko se kulttuurisista syistä kielletty? Ymmärtääksenihän asia on niin, että kulttuurillisesti 'onnistunut' sijoitus vaatisi vähemmistöön kuuluvaa perhettä, joka elää lakien ja sääntöjen mukaan ja vielä kaiken lisäksi on kiinnostunut sijaisperheenä toimimisesta, mikä on epätodennäköinen yhtälö. Toki laitokset on sitten keksitty, joissa ei samalla tavalla synny läheisiä suhteita kuin perheessä ja ympärillä on paljon muita epäsosiaalisia nuoria.