Ystävän outo käytös, on töykeä nykyään jos minulle tapahtuu kivoja asioita.

On varmaan kateellinen.

Sama kokemus. Lopulta se meni siihen että kyselin normaalisti miten menee niin ei kiinnostanut edes kysyä takaisin. Tuossa on vähän vaikea yksin kannatella kaveruutta enää.

Millä lailla hän sitten vastaa? Yhdellä sanallako? Anna esimerkkejä.

Hänellä menee itsellään huonosti tai on masentunut, yksin tmv.

Eli toisin sanoen sinä kalkatat hänellä alvariinsa asioitasi, liioittelet, röyhistelet oikein ja vertaat juttujasi hänen asioihinsa, olet ylimielinen ja ilkeä, mutta et tajua, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan? :)

Harvoin savua on ilman tulta.

Oletko ottanut puheeksi? En tiedä miksi ihmiset kutsuvat ystäviä ystäväksi, jos eivät kuitenkaan pysty selvittämään keskinäisiä asioitaan. Miellän itse ainakin ystävyyden aika syväksi ihmissuhteeksi, joten kai tuollainen asia pitäisi selvittää ja kysyä toiselta että mistä tuulee, kun sinusta tuntuu että päläpälä ja toinen voi sitten vastata että kun diipadaa..

Tuttua. Mulla meni ns. välit poikki tällaisen kaverin kanssa, vaikka en olisi osannut kuvitella aikuisiällä voivan edes käydä näin. Hän ei ikinä ollut vähääkään iloinen puolestani, jos oli hyviä kuulumisia: joko ohitti asian tai saattoi jopa väheksyä tai loukata, vaikka hänen olisi pitänyt tietää asian olevan minulle tärkeä noin niinkuin kaverisuhteemme pohjalta. Jos oli joku kriisi päällä, sanotaan nyt vaikka valitin lapsistani ja arjen rankkuudesta, niin kaveri yhtyi vuolaasti keskusteluun.

Jossain vaiheessa sitten huomasin, että hän otti yhteyttä vain puhuakseen omista asioistaan eikä oikeastaan halunnut kuulla minun kuulumisiani. Päätin myös, että en anna yhdenkään aikuisen ihmisen olla minulle ilkeä, vaikka kaveri tekikin sen jotenkin passiivisaggressiivisesti v*ttuillen.

En tiedä, mikä tuossa käytöksessä sitten oli taustalla. Outoa, kun ihan fiksuna pitämäni ihminen rupesi käyttäytymään ajoittain jopa riidanhaluisesti.

Juu, harvoin on savua ilman tulta, mutta kyllä sitä tapahtuu paljon, että kaveri dissaa toisen ilon.

Aito ystävä, joka ei kadehdi toista mitenkään, on iloinen toisen puolesta. Kateellinen, katkera ja negatiivinen ihminen kokee, että toisen onni on itseltä pois. Tai voihan olla, että kaverillasi on jokin niin suuri painolasti juuri nyt päällä, että hän ei yksinkertaisesti kykene iloitsemaan.

Mikähän suomalaisessa kulttuurissa on, kun ei osata iloita edes ystävien puolesta? Tullut niin monta aikuista ihmistä vastaan, jotka eivät osaa sanoa positiivista sanaa vaan alkavat nokittelemaan tai jopa vähättelemään.

Enkä tarkoita, että pitäisi hehkuttaa yhdessä aina kaikkea ihan hulluna, vaan yleensäkin tuntuu että sellainen kuuntelemisen ja iloitsemisen kulttuuri on meillä hukassa. Esim. palstalla näkee joskus sanottavan että ei raskausuutisessa tai uudessa vauvassa ole mitään onniteltavaa, ei hetkauta minua... Mutta johan se kuuluu normaaliin käytökseen, että onnitellaan vaikka perheenlisäyksestä, vaikka ei juuri omaa napaa koskisikaan ja tarkoittaisi valvottuja öitä ja likaisia vaippoja.

Sama mulla. Ystävä laittaa "yli" sen homman jos menestystä tai hyvää tapahtuu. Jos saa palkkion niin kohta tulee kuittina no tuleeko ihan kuva johonkin tms. Inhottavaa. Mitää positiivista ei kannata kertoa , en muutenkaan ole retosteleva luonne. Tai sitten hän murjaisee jokin vitsin asiasta.

Kateellinen.

Vierailija kirjoitti:

Eli toisin sanoen sinä kalkatat hänellä alvariinsa asioitasi, liioittelet, röyhistelet oikein ja vertaat juttujasi hänen asioihinsa, olet ylimielinen ja ilkeä, mutta et tajua, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan? :)

Harvoin savua on ilman tulta.

Itsellä katkesi yksi kaveruus siihen, kun vastasin hänen "mitä kuuluu" -kysymykseensä, että olen valmistunut opinnoistani. Ensin kuuntelin hänen kuulumisensa tietysti, ja varoin viimeiseen asti pöyhkeilemästä kun vaistosin aiemminkin, että minun menestykseni on hänelle ongelma. Tästä uutisestani hän onnitteli niin vaikeasti, etten sellaista ole nähnyt koskaan. Käyttäytyi, kuin olisin juuri lyönyt häntä fyysisesti, sitten irvisteli hampaiden välistä onnea-sanan ja kysyi, mitä oikein mokailin opparissani kun valmistumiseni kesti niin kauan. :D (Viivästyi puolivuotta vauvan takia, mielestäni melko ok suoritus edelleen.) Kaveri alkoi välittömästi päteä omilla suorituksillaan ja omien tuttujensa valmistumisilla. Kaveruus jäi siihen, en ottanut enää yhteyttä sopiakseni tapaamisia, eikä hänkään. Vuosi hiljaisuutta, tuskin koskaan palaa asiaan, enkä palaa minäkään.

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla hän sitten vastaa? Yhdellä sanallako? Anna esimerkkejä.

Esimerkkinä jos vaikka olen ollut luontoretkellä ja olemme lasten kanssa askarrelleet kivoja ruskalehtitöitä lenkin jälkeen on vastaus tyyli Ok tai ei mitään. Kerran olimme koko perhe reissussa ja laitoin kuvan reissusta niin tuli vasttaukseksi, että "Haista v.ttu". Olin sen jälkeen useamman viikon kirjoittamatta mitään hänelle ja hetken taas oli sitten normaalia jutustelua. Oli riitaa mieheni kanssa ja miltei erosimme, sillon oli päivittäin kysymässä kuulumisia ja pyysi kahville. Ja ennen perheeni perustamista oli välimme aina ok.  Mieheni ja minä olemme olleet yhdessä pitkään ja ilman muksuja. Hänellä 2 lasta ja mies. Ap

Ystävällä itsellään menee varmaan huonosti. On ehkä pettynyt siihen, miten oma elämänsä on mennyt, ei ole ehkä edennyt kuten olisi halunnut, tai muuta vastaavaa. Toisille tapahtuneet positiiviset asiat koetaan silloin helposti kolhuna omalle itsetunnolle, koska ne muistuttavat siitä, mitä itsellä ei ole. Negatiivisiin asioihin on taas helpompi samastua, ja henkilö voi myös kokea, että toisen ihmisen ongelmistaan avautuminen on kutsu hänelle itselleen kertoa omistaan.

Tuollaiselle käytökselle voi tulla helposti sokeaksi, eikä ystäväsi välttämättä tunnista tätä piirrettä itsessään. Suosittelen, että otat asian puheeksi ystävän kanssa, hänen reaktionsa kertonee sitten puolestaan siitä, onko ystävyyssuhteella tulevaisuutta. Voit myös kysyä, onko ystävällä elämässään asioita, jotka kokee erityisen rankoiksi – mutta muista, että sinulla ei ole velvollisuutta toimia kenenkään terapeuttina, tai roikkua ihmissuhteessa, josta puuttuu vastavuoroisuus.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ottanut puheeksi? En tiedä miksi ihmiset kutsuvat ystäviä ystäväksi, jos eivät kuitenkaan pysty selvittämään keskinäisiä asioitaan. Miellän itse ainakin ystävyyden aika syväksi ihmissuhteeksi, joten kai tuollainen asia pitäisi selvittää ja kysyä toiselta että mistä tuulee, kun sinusta tuntuu että päläpälä ja toinen voi sitten vastata että kun diipadaa..

Olen kysynyt suoraan ja sain vastaukseksi suoranaista raivoa. Hän koki, että syytän häntä. Kysyin siis, että miksi haluaa loukata minua sanomalla haista v.ttu? Lopulta pyysin katsomaan viestejään ja soittamaan uudelleen. Tuhahteli ja ei soittanut.  Ap

Mulla samantapainen ystävä. Erityisesti kyvyttömyyttä ilon jakamiseen ilmenee taloudellisen menestyksen kohdalla ja varsinkin silloin kun se on tapahtunut eri kautta, kuin miten hän taloudellista menestystä tavoittelee.

Kaikkeen pitäisi kai olla yksi oikea tapa tai kaava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla hän sitten vastaa? Yhdellä sanallako? Anna esimerkkejä.

Esimerkkinä jos vaikka olen ollut luontoretkellä ja olemme lasten kanssa askarrelleet kivoja ruskalehtitöitä lenkin jälkeen on vastaus tyyli Ok tai ei mitään. Kerran olimme koko perhe reissussa ja laitoin kuvan reissusta niin tuli vasttaukseksi, että "Haista v.ttu". Olin sen jälkeen useamman viikon kirjoittamatta mitään hänelle ja hetken taas oli sitten normaalia jutustelua. Oli riitaa mieheni kanssa ja miltei erosimme, sillon oli päivittäin kysymässä kuulumisia ja pyysi kahville. Ja ennen perheeni perustamista oli välimme aina ok.  Mieheni ja minä olemme olleet yhdessä pitkään ja ilman muksuja. Hänellä 2 lasta ja mies. Ap

Apua! Tuo on jo todella töykeää ja röyhkeää. Miksi enää viestittelet hänelle?? Älä yritä selittää itsellesi että se on vain hänen ronskia huumoriansa sanoa vaikka haista v**ttu. Kaikesta päätellen hän tarkoittaa sitä myös oikeasti.

Kannattaa ympyröidä itsensä ihmisillä jotka tahtoo sulle hyvää eikä latista sun fiiliksiä :) Vaikka oisitte tunteneet tosi kauan ja on vaikea edes ajatella että lakkaisi olemasta tekemisissä, niin kannattaa pysähtyä miettimään. Kaveri ei ole pakko olla kenenkään kanssa! Jos yhteisiä tuttuja ja pelkäät paskan puhumista niin feidaa hänet huomaamatta pois.

Kateutta se on. Kun on tarpeeksi itsekäs luonne, ajattelee siten että toisen onni on itseltä pois. Tuollaiset ihmiset kannattaa jättää elämästä pois. Elämänlaatu ja onnellisuus vain paranevat. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla hän sitten vastaa? Yhdellä sanallako? Anna esimerkkejä.

Esimerkkinä jos vaikka olen ollut luontoretkellä ja olemme lasten kanssa askarrelleet kivoja ruskalehtitöitä lenkin jälkeen on vastaus tyyli Ok tai ei mitään. Kerran olimme koko perhe reissussa ja laitoin kuvan reissusta niin tuli vasttaukseksi, että "Haista v.ttu". Olin sen jälkeen useamman viikon kirjoittamatta mitään hänelle ja hetken taas oli sitten normaalia jutustelua. Oli riitaa mieheni kanssa ja miltei erosimme, sillon oli päivittäin kysymässä kuulumisia ja pyysi kahville. Ja ennen perheeni perustamista oli välimme aina ok.  Mieheni ja minä olemme olleet yhdessä pitkään ja ilman muksuja. Hänellä 2 lasta ja mies. Ap

Tuo ei ole kyllä normaalia tai hyväksyttävää käytöstä, vaikka oma elämä olisi miten kurjaa. Ja jos ystävä ei ole vastaanottavainen yrittäessäsi keskustella aiheesta, niin suosittelen että otat reippaasti etäisyyttä tai katkaiset välit kokonaan. -14

Mulla kävi samantyyppisesti yhden ystävän kanssa, ystävästä tuli eksä. Jälkikäteen huomasin, että ystävyytemme syveni kun käytiin samaan aikaan samanlaisia kriisejä läpi ja kun itse päädyin erilaiseen lopputulokseen, ystävä ei hyväksynyt sitä.

Esim. olin päätymässä avioeroon mieheni kanssa, mutta kovan työn ja terapian avulla kuitenkin ponnistettiin kriisistä ulos. Ystävä erosi. Mielestäni ero oli hänelle varmasti hyvä ratkaisu enkä pidä avioeroa ikinä epäonnistumisena - joskus on vahvuutta päästää irti asioista, jotka eivät palvele enää. Kuitenkin ystävä jotenkin "ylivoimaantui" erosta hetkellisesti ja piti minua täytenä luuserina, kun jäinkin tyhmän mieheni kanssa yhteen.

Kai me sitten kasvoimme ja kehityimme kriiseissämme jotenkin eri suuntiin tai jotakin. Kävin itse psykoterapiassa ja kohtasin ongelmani, kun ystävä rupesi paikkailemaan haavojaan uusilla suhteilla ja muilla pikaratkaisuilla eikä yhtään enää ymmärtänyt, miksi minä jäin huonoon suhteeseeni ja työpaikkaani ja niin edelleen. Itse kyllä pyrin olemaan vastavuoroisena tukena, mutta kun toinen loukkasi ja haukkui useita kertoja, oli pakko viheltää peli poikki. En kanna kaunaa, nyt vain kävi näin.