Ovatko vanhempanne muistaneet syntymäpäivääsi aikuisiässä?

Lapsena ei ollut ainoitakaan synttärijuhlia ja aikuisena tuli tekstiviesti tai soitto.

Aina muistavat. Tai lähinnä kai äiti muistaa, isä roikkuu siinä mukana. Tulevat käymään ja juodaan kahvit, lahjaksi antavat rahaa.

Muistavat soittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Aina muistavat. Tai lähinnä kai äiti muistaa, isä roikkuu siinä mukana. Tulevat käymään ja juodaan kahvit, lahjaksi antavat rahaa.

Minä en kehtaisi ottaa vanhemmiltani rahaa

Äitini lähetti aiemmin kortin, yleensä itsetehdyn pienen taideteoksen, mutta nyt hän on muistisairas eikä enää muista syntymäpäivääni.

Ei koskaan.  Ei juuri lapsenakaan ikinä, muuta kuin aamulla sanottiin onneksi olkoon.

Olen aina ollut, se, jota ei huomioitu millään lailla.  Keskimmäinen lapsi ja nuorin lapsi se kauan toivottu poika, joten väliäkö tuosta yhdestä.  Meillä perhe-elämä oli yhtä poikalapsen palvontaa.  Ja sitä se on äidilleni vieläkin.  

Kumma juttu, että meidän tyttöjen se pitää äidistä kuitenkin nyt huolehtia, kun hän alkaa olla jo vanha.  

Siis se tavallinen kuvio.

Muistatko itse vanhempiesi syntymäpäiviä? Onnitteletko?

Aina rahalahja. Nykyään yleensä satanen.

Vierailija kirjoitti:

Muistatko itse vanhempiesi syntymäpäiviä? Onnitteletko?

Annatteko heille lahjaksi rahaa?

Eivät kertaakaan kun olen muuttanut 19v iässä pois kotoa. Ei tule edes tekstiviestiä. En ole saanut mitään joululahjojakaan, en edes häälahjaa. ”Meidän velvoitteet on ohi nyt ja missään emme enää sitten auta”, tämä sanottiin ihan suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Muistatko itse vanhempiesi syntymäpäiviä? Onnitteletko?

'

Onnittelen tietysti. Kun asuttiin samalla paikkakunnalla, vein aina lahjaksi itse leivotun kakun.

Pyöreitä vuosia. Ei muuta. Siis ei edes puhelinsoittoa. Täti muistaa aina soittamalla. Se on mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kertaakaan kun olen muuttanut 19v iässä pois kotoa. Ei tule edes tekstiviestiä. En ole saanut mitään joululahjojakaan, en edes häälahjaa. ”Meidän velvoitteet on ohi nyt ja missään emme enää sitten auta”, tämä sanottiin ihan suoraan.

Eli sinut on tehty velvollisuudesta, eikä aidosta halusta olla vanhempi. Hienoa, että on menty eteen päin ja voidaan tehdä niitä omia arvovalintoja, eikä niitä lapsia vaan tule, kun niitä kuuluu tehdä.

Kyllä muistavat. Lahjalla. Samoin minä toki muistan heitä. 

Ei mitenkään. Mutta oletetaan aina, että heidän synttärikahveilleen pitää ilmestyä.

Äiti muistaa antamalla 500€ synttäriä ja jouluna.

T. N50

En ole koskaan tykännyt, että kukaan muistaa mun merkkipäiviä. Valitettavasti kaikki eivät ymmärrä kunnioittaa toivettani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina muistavat. Tai lähinnä kai äiti muistaa, isä roikkuu siinä mukana. Tulevat käymään ja juodaan kahvit, lahjaksi antavat rahaa.

Minä en kehtaisi ottaa vanhemmiltani rahaa

No, se on sinun häpeäsi.

Aina. Myös nimipäivänä. Laittavat tekstiviesti, kortin tai "osta itsellesi jotain kivaa" -pienen rahalahjan. Myös minä muistan heitä, ainakin kukan tai jotain pientä herkkua viemällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina muistavat. Tai lähinnä kai äiti muistaa, isä roikkuu siinä mukana. Tulevat käymään ja juodaan kahvit, lahjaksi antavat rahaa.

Minä en kehtaisi ottaa vanhemmiltani rahaa

Miksi? Sehän on verosuunnittelua. No, ymmärrän tietysti, että riippuu elämäntilanteesta ja kummankin varallisuudesta.