Kyllä jokaisen lapsen pitäisi syntyä toivottuna, ei vahinkona

Samaa mieltä. Siksi ihmisten kannattaisikin käyttää tuplaehkäisyä yhdynnässä jos eivät todellakaan lasta halua.

Itsekin vahinkolapsi tosin todella hyvän lapsuuden kokenut eikä tuo asia ole vaikuttanut elämääni mitenkään koska vaikka olin vahinkolapsi niin syntymäni ei ollut vanhemmilleni mikään katasrofi.

Itselläkin yksi vahinkolapsi (oltiin Molemmat huolimattomia ehkäisyn kanssa) mutta ihan yhtä rakas kuin muutkin lapsemme. Mutta seuraava lapsi olisi ollut katastrofi joten olemme olleet huolellisia ja käytetty tuplaehkäisyä.

Mä olin vahinkovauva, samoin mieheni. Elossa on kiva olla :D

Kyllä aika moni vahinkolapsikin on toivottu :)

Kyllä mä rakastan "vahinko" eli yllärilasta yhtä paljon kuin sitä suunniteltua lasta. Mutta ehkäpä se lapsentulo ei alunperinkään ollut mikään ehdoton ei.

Ja juuri tämän takia pitäisi panostaa tehokkaasen ehkäisyvalistukseen jo nuorissa ikäluokissa. Monet kunnat tarjoavat myös nuorille ilmaisia ehkäisyvälineitä, sitä voisi hyvin laajentaa. Tässä säästetään myös rahaa, kun aborttien määrä laskee. Ehkäisyn pitäisi olla itsestäänselvä asia, josta ei tarvitse edes keskustella: sitä pitäisi käyttää automaattisesti, jos ei muusta ole sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aika moni vahinkolapsikin on toivottu :)

Vahingossa toivottu.

Ei tuolla ole mitään merkitystä. Et olisi saanut parempaa lapsuutta, vaikka olisit ollut toivottu. Moni toivottukin lapsi kokee paskan lapsuuden ja vahinkona syntynyt saa hyvän lapsuuden.

Olen viettänyt hyvän elämän vahinkolapsena, äiti oli 19v ja isä 20v kun synnyin. Vasta aikuisena olen tajunnut miten rakastettu olen ollut, missään tilanteessa en ole kokenut että olen vahinko vaan rakkauslapsi.

Samaa turvaa en ole pystynyt toivotulle ja tarkkaan harkituille lapsilleni tarjoamaan.

Yllätysvauva voi syntyä odotettuna ja rakastettuna. Vahinkoraskaus ei aina johda aborttiin. Mutta sen on oltava mahdollista, koska ap on oikeassa. Jos äiti ei pysty hyväksymään raskautta ja lasta, siitä ei seuraa mitään hyvää.

Yhtä paljon kuin ehkäisyvalistusta pitäisi korostaa vastuuta tekemisistään.

Ei "vahinko" aina tarkoita ei-toivottua. Itsellä kokemus vahingosta joka pian alkujärkytyksen jälkeen kääntyi todella odotetuksi ja rakastetuksi lapseksi. Näin uskon suurimmassa osassa vahinkoraskauksissa käyvän.

Vierailija kirjoitti:

Ei "vahinko" aina tarkoita ei-toivottua. Itsellä kokemus vahingosta joka pian alkujärkytyksen jälkeen kääntyi todella odotetuksi ja rakastetuksi lapseksi. Näin uskon suurimmassa osassa vahinkoraskauksissa käyvän.

Suurimmassa osassa tapauksista käykin lopulta noin. Valitettavasti pieni vähemmistö ei onnistu löytämään sisäistä äitiään/isää vaikka kävisivät terapiassa. Tunnen tosielämästä yhden tällaisen joka yrittää kovasti kokien kumminkin ettei siltikään onnistu löytämään itseään. On kuulemma kateellinen ystävilleen jotka sanovat nauttivansa vanhemmuudesta. Hän ei nauti, lähinnä hoitaa kuten lastenhoitaja vailla tunnesidettä.