Lue keskustelun säännöt.
Olen yrittänyt 5,5 vuotta lopettaa tupakoinnin vaikka olen polttanut sen ajan.
04.11.2020 |
Nyt menen tupakalle. Ajatuksia? Olisi kivaa nähdä ajatuksia tupakan jälkeen, nyt körssille.
Kommentit (6)
Monien lakkojen jälkeen onnistuin Champixilla. Ilman tupakkaa nyt 2v. takana eikä tee enää humalassakaan mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin aika sitten hautasin ystäväni, joka kuoli keuhkosyöpään. Ei ollut helppo kuolema, eikä varsinkaan suht nuorelle. Itse lopetin vuosia sitten. Olin polttanut 20 vuotta. Söin aika pitkään nikotiinipurkkaa. Olihan siinä kauheita ajanjaksoja alussa, mutta eikös ne sano, että: no pain, no gain.
Minulla oli tuo ongelma. Minä yritin lopettaa, tein kaikkeni, mutta aina repsahdin. Lopulta jo rukoilin joka ilta, Jumala, auta minua lopettamaan tupakan poltto. Ei mitään hyötyä. Tätä kesti useita vuosia. Yhtenä iltana Jumala puhui minulle. En ollut uskoa yksinkertaista asiaa todeksi. Hän sanoi: "Miten minä autan sinua, jos ostat tupakkaa ja tunget sen suuhusi. Jos et osta, silloin et laita sitä suuhusi ja minä annan sinulle voiman olla ostamatta ja polttamatta, mutta en minä sitä tupakkaa ota suustasi, jos olet sen sinne laittanut."
Minulla auttoi pitkäaikainen työttömyys.
Ennen sitä olin hyvin ahkera ja aikaansaava ihminen.
Tämä onkin se avain tupakoimattomuudessa.
Se ei ole tekemistä, se ei ole saavuttamista.
Se on vain tekemättömyyttä.
Tupakkalakkoa yrittävä alkaa tekemään asiaa, joka ei ole tehtävissä.
Hän on orientoitunut tekemään ahkerasti, koska on luonteeltaan ahkera ja tunnollinen.
Nyt pitäisi tupakoimattomuudessa olla tekemättä ja suorittamatta.
Tupakoivat ovatkin usein ahkerampia kuin normaali muu väestö. Siksi lopettaminen on heille vaikeaa.
Itsellä auttoi pysähtyminen ja asioiden suorittamisen lopettaminen off-tilaan.
Se on ihan helvetillisen vaikeaa lopettaa. Itse onnistuin 20v polttamisen jälkeen.
Kun lopettaa, niin muistaakseni kolmas päivä oli aivan kauhein, mutta ei se paljoa sittenkään helpottanut. Kolmannen viikon jälkeen se alkaa todella helpottaa, ja se onnistuu kun sitten pitää mielessä, että seuraava päivä ja viikko on aina pikkuisen helpompi kuin edellinen. Sanoisiko kolmen neljän kuukauden jälkeen ei enää muista asiaa enää hyvä jos päivittäin, ja tietää, että onnistui, vaikka tavallaan se kyllä on oltava jo vähän alussa se asenne jo, että se on sitten nyt. Nyt tai ei koskaan...