Perheeseemme kuuluu kuusi kehitysvammaista

Jokaisella on virheensä, myös minulla. Mutta en ole läheisriippuvainen. Viihdyn mainiosti myös yksin, enkä voisi tehdä tätä työtä jos en kykenisi itsenäiseen työskentelyyn ja vastuunkantoon. Vain yhden päivisin kotona olevan kanssa voi keskustella vähän, esim. Säästä. Muiden kanssa ei juurikaan.

Onko kenelläkään asukkaistanne Downin syndrooma?

Ei nykyisillä asukkailla ole downin syndroomaa, mutta kahta olen hoitanut. Toinen oli nuori ja kävi meillä vain omaishoitajan vapailla, nyt opiskelee muualla. Toinen kuoli 56-vuotiaana kun sydän ei enää jaksanut.

Oletpa sydämellinen ihminen! Itse en pystyisi tuohon. Perheesi on onnellinen kun heillä on sinut. 

Oi että, hienoa, nostan sulle ap hattua!

Itse olen miettinyt vastaavanlaista "alaa". Olen myöskin lähihoitaja. Toisaalta olen myös miettinyt lasten tukiperheeksi/sijaisperheeksi ryhtymistä.. tai että ottaisin vanhuksia meille asumaan (kai sekin on mahdollista, muistan joskus lukeneeni tällaisesta perhekodista -tai mikä onkaan oikea nimitys- juttua, jossa eräässä perheessä asui mummoja ja pappoja. Tiedätkö tästä enemmän, mikähän tässä on palkka/kk, olisiko samaa tasoa kehitysvammaisten hoitamisesta saadun palkan kanssa?)

Minua viehättäisi työssä myöskin itsenäisyys, se, että itse voisin vastata kokonaan jonkun hoidosta. Olen nykyään  hoitanut vanhuksia (olen vanhuksiin suuntautunut lähihoitaja) mutta surettaa, että työtä ei voi tehdä nyt niin hyvin kuin haluaisi, ei ole tarpeeksi aikaa viettää vanhusten kanssa aikaa, käyttää heitä ulkona, järjestää jotain erikoisempaa ajanvietettä rutiininomaisiin laitospäiviin... kotona hoitaessahan voisi kehitellä vaikka mitä!

Itseäni mietityttää kuitenkin tuo työn sitovuus. Sanoit, että lomaa kertyy 3 pv kuukaudessa (jos oikein ymmärsin). Ovatko kehitysvammaiset siis toisinaan jossain muualla hoidossa?

Tiedätkö, mistä tästä löytäisi lisätietoa? Ja saako kysyä, että minkä ikäinen olet?

Onko hoitamillasi kehitysvammaisilla perhettä tai jotain läheisiä, joiden luona voivat esim. vierailla?

Ikäihmisten perhehoidolle on tilausta, mutta heitä on kovin vähän vielä perheissä. Ei kyllä kehitysvammaisiakaan ole valtavia määriä. Googlaa ikäihmisten perhehoidon toimintaohje, sieltä löytyy useampikin. Jokaisella sijoittajalla on omat ohjeensa, mutta kovin suuria erot eivät ole. Tai voivat ollakin, en ole tutkinut kovin tarkasti. Itse tein monta vuotta tätä työtä kahdella asiakkaalla, kunnes lopulta perheeseen saatiin lisää työtä. Nyt työtä on reilusti ja hyvä niin, viimeinkin.

olen reilusti alle 50 v, nyt tehnyt 10 vuotta.

Osalla on omia läheisiä, joiden luona vierailevat ja jotka vierailevat meillä. Kaikki asukkaat kyläilevät meidän matkassamme. Vietämme myös yhteisiä lomia.

Lomaa kertyy tosiaan se 3 pv kuussa. Välillä asukkaamme menevät toiseen perheeseen lomalle, mutta on meillä myös ollut lomittaja kotona jos olemme itse olleet reissussa.

Nostanpa tämän. On taas luppoaikaa ja voin kertoilla jotain jos ketään kiinnostaa.

AP.

Miten alakoululaiset ottavat tämän elämäntyylin ja onko heitä kiusattu?

Jos ei ole liian arkaluontoinen kysymys: Kehitysvammaisilla ei käsittääkseni usein ole samanlaista ymmärrystä esim. seksuaaliasioista - onko niistä tullut koskaan ongelmia, ja miten ne ratkaistaan jos niitä tulee? Lähinnä jos sulla on omia lapsia, ja kehitysvammaisissa on ihmisiä jotka ovat fyysisesti täysin aikuisia, mutta henkisesti eivät ymmärrä asioita samalla kypsyydellä.

Pelkäätkö koskaan, että kehitysvammainen tekee jotain kamalaa, ja miten olet varautunut sellaiseen tilanteeseen?

Tiedäthän, että hallitsematon aggressiivisuus on monella kehitysvammaisella lopullinen laitokseen joutumisen syy, kun muualla ei laillisilla keinoilla pärjätä.

Alakoululaiset menevät kivutta elämäntyylin kanssa. Nuorempi välillä sanoo että ois kivempi kun äidin ei tarttis hoitaa niin paljon kotia tai ihmisiä. Silloin me toisinaan käymme lapsen kanssa läpi sitä mitä tarkoittaisi että olisin kodin ulkopuolella vuorotyössä. Se auttaa tilanteessa.

Seksuaalisuuden suhteen meillä ei ole ollut ongelmaa. Yksi lomalla käväissyt kavei tyydytti itseään, mutta teki sen peiton alla öisin joten lapset eivät huomanneet. Kovin vahvasti seksuaalisuuttaan esille tuovaa henkilöä ei lapsiperheeseen perhehoitoon tai ehkä ylipäätään perhehoitoon sijoiteta. myöskään aggressiivisesti käyttäytyvän ihmisen paikka ei ole perheessä, mutta on myös niin että jossain muussa paikassa aggressivinen asiakas ei perheessä käyttäydykään hankalasti. Pysyvät ja pitkät ihmissuhteet ovat hyväksi.

Mitä kamalaa voisi tapahtua, hmm. Jos kysyjä tarkoitti väkivaltaa niin en todellakaan pelkää omien perheenjäsenten kohdalla. Joskus on ollut tönimistä tai läimäisy, kun tilanteessa on ollut liikaa kestettävää. Esim joku lähtötilanne jossa väki on pyörinyt ahtaasti toistensa tiellä. Nämä on selvietty ja itse hoitajana on oppinut nopeasti porrastamaan haastavuutta. Esim. Eteiseen vain pari kerrallaan pukeutumaan

Onnettomuuksia pyritään ehkäisemään ennalta niin paljon kuin vain ymmärretään. Kynttilöitä poltetaan harkituissa paikoissa, tulitikut pois näkyviltä. Kodin vaaranpaikkoja yritetään vähentää sitä mukaa kun huomataan mitä niille voi tehdä. Rappusissa kuljetaan saateltuna (meillä vain kellariin raput ja ulkona muutama), keittiössä puuhataan järjen kanssa.

Mitä ajattelet hoidokkiesi biologisista vanhemmista?

Ihmettelen kyllä tuota hoidettavien määrää, yleensä yhdellä perhehoitajalla voi olla 4 hoidettavaa jos puoliso hoitaa  myös niin yhteensä 7  henkilöä , mukaan lasketaan perheen oman lapset jos ovat alle kouluikäisiä tai tarvitsevat erityistä tukea/ hoitoa.

Kerroit että miehesi on muualla töissä, niin miten hän voi olla ns vastuussa ?

Parempaa palkkaa tunnut saavan kun moni muu perhehoitaja.

Vanhuksia ja aikuisia vammaisia voi olla  hoidettavana enemmän kuin neljä.

Vammaisisethan ovat myös hyvin eritasoisia, osa asuu itsenäisesti ja sitten on osa niitä, jotka ovat rajoilla. Vammaiset voivat esim. tehdä kotitöitä ihan täysipainoisesti, jos fyysinen toimintakyky on hyvä. Ei siis varmaankaan lasketa samalla tavalla kuin lasten kanssa. 

Myös mieheni on perhehoitaja vaikka ei koko aikaa kotona olekaan. Hän on kuitenkin viikon tunneista läsnä enemmän kuin poissa. Hoidettavien enimmäismäärä katsotaan tiukasti silloin kun on kyseessä lapset eli perhehoitaja toimii kasvattajana, ei pelkästään hoitajana. Aikuisten kohdalla perhehoitajalaki sanoo että perheessä hoidettavien määrä on neljä omat alle kouluikäiset mukaanlaskettuna ja seitsemän mikäli hoidosta vastaa kaksi perheessä asuvaaa. Lisäksi perhehoidettavien määrästä voidaan poiketa, mikäli kaikki perheessä hoidettavat ovat aikuisia.

Laki antaa siis mahdollisuuden tehdä työtä juuri niin paljon kuin perhe kokee jaksavansa. Hyvä niin, sillä perheen voimavarat voivat olla hyvinkin suuret. Ja jos ei jaksa, niin eihän silloin kukaan lisää väkeä perheeseensä ota! Tai kukaan sijoittaja anna...

Meillä väki on lisääntynyt hiljalleen. Itse haaveilen myös sijaisvanhemmuudesta, mutta luulen että niin rohkeaa sijoittajaa ei löydy että meille vielä lapsi tähän annettaisiin. Silti tekisi mieli kokeilla ja soittaa jonnekin päin. Mies nimittäin voisi jäädä myös kotiin.

Sitä muuten olen aina ihmetellyt perhehoitajalaissa,, tai pikemmin sen tulkinnassa, että miten yksinhuoltajallakin voisi olla neljä hooidettavaa, mutta kahdella vain seitsemän. Eihän siinä ole mitään järkeä. Eikös se pidä pikemminkin tulkita, että pariskunnalla voi olla kummallakin seitsemän hoidettavaa eli yhteensä neljätoista, jos kerta tämä oli perheen kahden vanheman ainoa työ jota tekevät. No, ei meille ainakaan mahdu, enkä ehkä jaksaisi, mutta ajattelenpa silti.

Sijaisvanhemmista aika moni tuntemani tekee työtä myös kodin ulkopuolella. Minä en tällä työmäärällä siihen lähde vaikka lain mukaan estettä ei olisi.

Rehellisesti: ärsyttääkö sinua koskaan, että kehitysvammaiset ovat jatkuvasti läsnä arjessanne? En siis tarkoita tätä ilkeänä kysymyksenä, kunhan kiinnostaa. Entä miten sukulaiset ovat suhtautuneet, sanoit aiemmin, että kyläilette koko joukolla. Onko se kaikille sukulaisille ok? 

Kyllä se väliin ärsyttää että kaikki pyörii tässä, mutta silloin onkin yleensä ollut liian pitkä aika lomasta tai muusta irtiotosta. Harmi häviää nopeasti kun järjestää itselleen vapaata.

On muutama kyläpaikka, jossa voidaan käyd koko porukalla. Se on kuitenkin raskasta, koska kyläilyyn tarvitaan sekä minut että mieheni - ei mahduta yhteen autoon. Lisäksi kaikille tekee hyvä pieni irtiotto, joten nykyisin on yleisellä että osa lähtee ja kotiin saavat jäädä ne jotka haluavat mieluummin niin. Tämä toimii hienosti, ketään ei tarvitse pakottaa!

En keksi ketään läheistä jolle työni ei olisi on, en miehekkään puolelta. Ehkä tässä on tapahtunut joko luontaista kehitystä tai poistumaa. Siis että vuosien saatossa suhteet ovat joko vahvistuneet tai haaaalistuneet olemattomiin.