Lue keskustelun säännöt.
Voisikohan 55-vuotiaana jäädä eläkkeelle, vaikka eläke sitten tietty olisi pienempi
03.11.2020 |
En usko, että jaksan olla työelämässä 63-vuotiaaksi.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Tosi kiva lukea näitä, kun oma eläkeikä on näköpiirissä vasta melkein 70-vuotiaana.
Hyvä ja muistakin tehdä kunnolla eläkkeellä. Kuka muuten maksaa kansanedustajien sopeuttamiseläkkeet heidän yli 100 000 euron vuositulojen päälle + loisivat MM-porukoiden asumiset tukineen ja eläkkeineen sekä jäätävät valtionvelan, jota Marinin porukka jättää perinnöksi yhä pienevälle maksajamäärälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse meinaan jäädä ja varmasti kotiin, sanokoot muut mitä tahtovat. Säästän ja eläke saa olla vähän pienempi kuin mitä olisin yli 60 v töissä.
Kukaan ei estä sinua sanomasta itseäsi irti työpaikastasi. Jos elelet säästöilläsi se ei kuulu kenellekään. Jos haluat päivärahaa, sinun pitää ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi ja sitten toimia työkkärin ohjeiden mukaan.
Kenenkään ei ole pakko olla palkkatöissä Suomessa. Suurin osa vaan tarvii sen palkan elämistä varten.
Ei tuossa iässä kannata jäädä eläkkeelle, vaikka voisi. Varhennettu eläke on asia erikseen, jonka saa muutama vuosi ennen omaa eläkeikää. Monelle se sopii ja on joustava, mutta se syö varsinaista eläkettä.
Siksi onkin todella hyvä, että sitä ei voi nostaa kauan ennen eläkeikää, sillä varmasti siinä kymmeniä vuosia kestävässä eläkeköyhyydessä menneisyyden päätöstä alkaisi katumaan.
On monia vaihtoehtoja. Yhtenä niistä olisi vaikkapa siirtyminen osa-aikatyöhön ja karenssin kautta voisi ottaa kopin osa-aikaisesta työttömyystuesta.
Jos haluaisi jäädä kokonaan pois eikä kertakaikkiaan jaksa, asia kannattaa ottaa esille lääkärin kanssa. Saatan kuulostaa vähän hölmöltä, mutta tosiasia vain on se, että usein väsymyksen ja uupumuksen takana on jokin oire tai sairaus, joka on jäänyt diagnosoimatta. Tämä voisi olla ns. ensimmäinen askel.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa iässä kannata jäädä eläkkeelle, vaikka voisi. Varhennettu eläke on asia erikseen, jonka saa muutama vuosi ennen omaa eläkeikää. Monelle se sopii ja on joustava, mutta se syö varsinaista eläkettä.
Siksi onkin todella hyvä, että sitä ei voi nostaa kauan ennen eläkeikää, sillä varmasti siinä kymmeniä vuosia kestävässä eläkeköyhyydessä menneisyyden päätöstä alkaisi katumaan.
On monia vaihtoehtoja. Yhtenä niistä olisi vaikkapa siirtyminen osa-aikatyöhön ja karenssin kautta voisi ottaa kopin osa-aikaisesta työttömyystuesta.
Jos haluaisi jäädä kokonaan pois eikä kertakaikkiaan jaksa, asia kannattaa ottaa esille lääkärin kanssa. Saatan kuulostaa vähän hölmöltä, mutta tosiasia vain on se, että usein väsymyksen ja uupumuksen takana on jokin oire tai sairaus, joka on jäänyt diagnosoimatta. Tämä voisi olla ns. ensimmäinen askel.
Mä olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi, mutta mun mielestä "en jaksa" ei välttämättä tarkoita, että olisi jotenkin fyysisesti tai henkisesti väsynyt. Se voi tarkoittaa, että on vain kyllästynyt työhönsä. Tehnyt duuniaan jo niin pitkään, ettei työ anna enää mitään muuta kuin palkan. Kuitenkin ap:n iässä ei oikein enää lähdetä vaihtamaan työpaikkaa eikä varsinkaan opiskelemaan jollekin toiselle alalle, jolle vielä ehkä olisiin motivaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa iässä kannata jäädä eläkkeelle, vaikka voisi. Varhennettu eläke on asia erikseen, jonka saa muutama vuosi ennen omaa eläkeikää. Monelle se sopii ja on joustava, mutta se syö varsinaista eläkettä.
Siksi onkin todella hyvä, että sitä ei voi nostaa kauan ennen eläkeikää, sillä varmasti siinä kymmeniä vuosia kestävässä eläkeköyhyydessä menneisyyden päätöstä alkaisi katumaan.
On monia vaihtoehtoja. Yhtenä niistä olisi vaikkapa siirtyminen osa-aikatyöhön ja karenssin kautta voisi ottaa kopin osa-aikaisesta työttömyystuesta.
Jos haluaisi jäädä kokonaan pois eikä kertakaikkiaan jaksa, asia kannattaa ottaa esille lääkärin kanssa. Saatan kuulostaa vähän hölmöltä, mutta tosiasia vain on se, että usein väsymyksen ja uupumuksen takana on jokin oire tai sairaus, joka on jäänyt diagnosoimatta. Tämä voisi olla ns. ensimmäinen askel.
Mä olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi, mutta mun mielestä "en jaksa" ei välttämättä tarkoita, että olisi jotenkin fyysisesti tai henkisesti väsynyt. Se voi tarkoittaa, että on vain kyllästynyt työhönsä. Tehnyt duuniaan jo niin pitkään, ettei työ anna enää mitään muuta kuin palkan. Kuitenkin ap:n iässä ei oikein enää lähdetä vaihtamaan työpaikkaa eikä varsinkaan opiskelemaan jollekin toiselle alalle, jolle vielä ehkä olisiin motivaatiota.
Olet oikeassa, välttämättä taustalla ei ole mitään sairausta. Mutta toisinaan tuo kyllästyminen ja epätoivon tunne voi johtua esimerkiksi masennuksesta, joka on ihan aito sairaus, vaikka itse sitä ei masennukseksi tunnistaisi.
Lähtökohtaisesti jokaisesta työuupumuksesta kärsivästä ja ns. pahaa oloa potevasta pitäisi ottaa mm. verikokeet ja tehdä muutama muukin tutkimus. On liian paljon sairauksia jäänyt diagnosoimatta tässä yhteiskunnassa. Kansa voi pahoin, vaikka näin ei pitäisi olla.
Minä olen ollut eläkkeellä nyt vuoden ja kolme kuukautta, ihanaa. 43 vuotta painoin töissä, 40 vuodesta tuli eläke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa iässä kannata jäädä eläkkeelle, vaikka voisi. Varhennettu eläke on asia erikseen, jonka saa muutama vuosi ennen omaa eläkeikää. Monelle se sopii ja on joustava, mutta se syö varsinaista eläkettä.
Siksi onkin todella hyvä, että sitä ei voi nostaa kauan ennen eläkeikää, sillä varmasti siinä kymmeniä vuosia kestävässä eläkeköyhyydessä menneisyyden päätöstä alkaisi katumaan.
On monia vaihtoehtoja. Yhtenä niistä olisi vaikkapa siirtyminen osa-aikatyöhön ja karenssin kautta voisi ottaa kopin osa-aikaisesta työttömyystuesta.
Jos haluaisi jäädä kokonaan pois eikä kertakaikkiaan jaksa, asia kannattaa ottaa esille lääkärin kanssa. Saatan kuulostaa vähän hölmöltä, mutta tosiasia vain on se, että usein väsymyksen ja uupumuksen takana on jokin oire tai sairaus, joka on jäänyt diagnosoimatta. Tämä voisi olla ns. ensimmäinen askel.
Mä olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi, mutta mun mielestä "en jaksa" ei välttämättä tarkoita, että olisi jotenkin fyysisesti tai henkisesti väsynyt. Se voi tarkoittaa, että on vain kyllästynyt työhönsä. Tehnyt duuniaan jo niin pitkään, ettei työ anna enää mitään muuta kuin palkan. Kuitenkin ap:n iässä ei oikein enää lähdetä vaihtamaan työpaikkaa eikä varsinkaan opiskelemaan jollekin toiselle alalle, jolle vielä ehkä olisiin motivaatiota.
Olet oikeassa, välttämättä taustalla ei ole mitään sairausta. Mutta toisinaan tuo kyllästyminen ja epätoivon tunne voi johtua esimerkiksi masennuksesta, joka on ihan aito sairaus, vaikka itse sitä ei masennukseksi tunnistaisi.
Lähtökohtaisesti jokaisesta työuupumuksesta kärsivästä ja ns. pahaa oloa potevasta pitäisi ottaa mm. verikokeet ja tehdä muutama muukin tutkimus. On liian paljon sairauksia jäänyt diagnosoimatta tässä yhteiskunnassa. Kansa voi pahoin, vaikka näin ei pitäisi olla.
Toki kannattaa tutkituttaa, onko jotain sairauttakin taustalla. Mä opiskelin aikoinaan alalle, josta tykkäsin. Tein sen alan hommia 20 vuotta ja sitten opiskelin työn ohessa toiselle alalle. Tämä jälkimmäinen ala oli aiemmin mun harrastukseni ja ensimmäiset 10 vuotta alalla olinkin ihan onnesta soikeana. Nyt olen tehnyt sitäkin 20 vuotta eikä mulla ole enää muuta työmotivaatiota kuin palkka. Eikä se ole enää vuosiin ollut mun harrastuksenikaan. En ole työuupunut eikä mulla ole pahaa oloakaan, mutta tiedostan oikein hyvin, että teen työtäni vain palkan vuoksi. Jos saisin saman rahan tekemättä mitään, tämä läppäri ja työsuhdepuhelin lentäisivät välittömästi ikkunasta ulos.
Ei noin nuorena pääse. Meikä aikoo jäädä. 38 vuotta putkeen töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko asumistukea, kun aioin elää säästöilläni ikävuodet 58-eläkeikä? Siis vaikka pankissa olisi rahaa miten paljon?
Vierailija kirjoitti:
Saanko asumistukea, kun aioin elää säästöilläni ikävuodet 58-eläkeikä? Siis vaikka pankissa olisi rahaa miten paljon?
Näköjään saa. Helsingissä yksin asuva tuloton saa n. 250 e/kk, kun vastike 360 e/kk. Kiva.
Voi hyvänen aika - etkö jo vihdoin tajua, ettet tuonikäisenä saa vielä minkäänlaista eläkettä!