Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsella ei kavereita luokallaan, mitä tehdä
18.02.2014 |
Ekaluokkalainen poikani on jäänyt jotenkin paitsioon, hän ei ole oikein saanut luokaltaan kavereita. Tosi kurjaa, tämä on vaikuttanut hänen kouluhalukkuutensakin selvästi (välillä ihan kieltäytynyt menemästä,myöhästellyt siksi).
HÄnellä ilmeisesti on pari jotain kaveria, joiden kanssa olla välitunnilla, mutta muilta luokilta. (Ainakin yksi jonka tiedän, ei edes ole mitään kovin hyvää seuraa, käytökseltään jotenkin erikoinen.)
ihan koulun alkaessa pari luokkalaistakävi meillä joskus, mutta ei enää. POikan on yrittänyt laittaa tekstiviestillä monta kertaa pyyntöä tulisiko kaveri meille leikkimään, mutta ei ole kai vastannut tai tullut.
SAnoin että pyydä kaveri katsomaan vaikka uutta koiranpentuamme, kaveri oli kuulemma sanontu ettei halua tulla, että "se teidän koira on ihan surkee", ja jostain poikani peleistä kuulemma myös sanonut että "on surkeita".
Muille luokkalaisilleen pojallani ei edes ole puh.nroita, ei ole kai saanut, ja hän sanoo ettei koulussa saa käyttää kännykkää niin ei niitä voi edes vaihdella. Ja kotimatkat kulkevat eri aikoihin tai jtn.
Tein sitten pojalleni lappuja, joissa on hänen numeronsa, ja hän jakoi niitä koulussa, että kaverit voisi sitten soittaa tai tekstata hänelle päin, ja näin saisi numerot vaihdettua, ja voisi sopia kyläilyistä koulun jälkeen, mutta ei hänelle kukaan soittanut / tekstannut ja joku ei edes halunnut lappua häneltä.
Tajusin myös, että synttärikutsujakaan ei ole ollut, muuta kuin se yksi ihan alkusyksystä, tälle pojalle joka alkusyksystä kävi pari kertaa (ja meidän poika heillä) mutta jostain syystä eivät enää ole kyläilleet.
Oma poikani sitten viettää aikaa lähinnä tietokoneella, mikä ei ole yhtään hyvä juttu, mutta minkäs teet. Itsekään en ihan joka hetki ehdi hänen kanssa leikkiä / puuhata, just sellaisiin hetkiin kun itse vähän puuhaa kotitöitä yms. olisi hyvä kun olisi vähän joku kaveri.
Kommentit (39)
Mitä jos pitäisitte itse juhlat ?
Minun tyttäreni oli tosi ujo ja hänen paras kaveri vielä ujompi. Pidimme ystävänpäiväjuhlat, koska synttärit ovat kesällä ja tajusin että nyt jos ei tule kavereita, nämä 2 ovat aina kaksin. Kutsuttiin koko luokan tytöt sekä naapuriluokan tytöt ja yli puolet tuli.
Hommattiin kynsilakkapisteitä, eli maalattiin kynsiä ja laitettiin kulmiin koristetarroja, siis ihan kulmiin tarkoitettuja ja otettiin paljon kuvia, eli jokainen sai poseerata ja laitettiin kuvat vanhempien sähköpostiin.
Tein tosi paljon vaivaa, rahaa ei hirveesti palanut kun on niin nuorista kyse, mutta juhlista puhuttiin kauan.
Vähän nyt täytyy äidinkin ryhdistäytyä eikä sitä omaa ujoutta tuoda esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:26"]
Äiti teki lappuja...poikasi taitaa olla nolo eli olet nolannut hänet???
[/quote]
Ai, ei se mitenkään sanonut että ne oli noloja - tuskin se olisi niitä jakanut jos olisi ollut noloa.
Njaah, jos tällainen on aikuisten? asenne, niin noista asenteistahan nekin sitten lähtee, että kaikkein lasten pitäisi olla samanlaisia.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:23"]
O-pet-ta-ja on hen-ki-lö, jo-hon kan-nat-taa ot-taa yh-te-yt-tä kou-luun liit-ty-vis-sä a-si-ois-sa.
[/quote]
O-pet-ta-ja ei voi teh-dä oi-kein mi-tään. Yhteydessä on oltu, mutta kuten sanottu, hän ei näe ongelmaa; häntä kiinnostaa vain se miksi lapsi on myöhästynyt välillä, mutta kun tuon tämän ongelman esiin, katkeaa kommunikointi siihen. Koulukuraattori on sitten varmaan seuraava osoite...
ap
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:28"]
Yksinhuoltaja?!
[/quote]
Joo en. Ihan kaunis keskiluokkainen ydinperhe.
Mutta vaikka olisinkin yh, niin mitä sitten?? Eikö yh:n lasten kanssa tartte leikkiä? JÄllen kerran näitä ihmeasenteita, jotka näköjään lähtee vanhemmista alitajuisesti lapsiin...
ap
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:28"]
Itselle jotenkin pisti silmään, että itse arvostelet jotain lasta siellä oudoksi.
[/quote]
No joo en halunnut tätä lähteä avaamaan sen enempää... sanotaan nyt vaikka että ko. lapselta poikani oppii esim. sen verran rankkoja juttuja, joilta kylläkin tuon ikäistä tulee vielä ehdottomasitsuojella... ym. ym. syitä, miksi koen että muitakin kavereita olisi nyt kyllä hyvä löytää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensiksi: Juttele opettajan kanssa: onko lapsesi vain yksinäinen, vai onko hän koulukiusattu? Siltä tuo kohtelu minusta kuulostaa: jos ei anneta vuoroa leikissä ja haukutaan koiranpentua surkeaksi jne. Tähän pitää puuttua! Pyydä palaveria, jossa myös sinä ja kiusaajan vanhemmat olisivat läsnä.
Kiusaamiseen on hankala vaikuttaa, roolit on usein niin vahvat. Eli jos koulun vaihto on mahdollinen, niin kannattaa harkita. Onko lähikouluissa esim. jotain painotusluokkaa 2/3lk alkaen (enkkuluokka, musiikkiluokka tms.) jonne voisi hakea? Yksin vaihtaminen vieraaseen kouluun ei välttämättä auta, koska kaveriporukat on jo muodostuneet, mutta siinä vaiheessa kun koko luokka on uusia niin on taas mahdollisuus saada kavereita.
Miten te voitte täällä syyttää lapsen yksinäisyyttä sitä, että äiti on yksinhuoltaja tai itse yksinäinen? Näitä juttuja on täällä ollut viime aikoina, itsekin yhden tein ja itkin, kun luin niitä vastauksia. Kaikenlaisia syyttelyitä. Ei se aina oo vanhempien syy!
Millä yksinäinen aikuinen saa kavereita? Harrastus: Kokeiltu, olen ystävällisesti jutellut jumpan jälkeen pukuhuoneessa, ei siel ketään kiinnosta. Töissä oon samoin ystävällinen, juuri pyysin yhtä työkaveria kylään, mut ei oo vastannut mitään. Kai vielä kerran pyydän, jos kehtaan. Lisäksi käyn töissä ja haluan antaa aikaa lapsille, ei siinä ehdi kavereita, niitä harvoja, koko ajan tapaileen. Ja jos on yh, kuulkaa kaikki ei vaan löydä sitä puoiisoa ja kun edellinen on haudassa ja uusperhettä ei jaksais alkaa perustaa, kun on omassakin perheessä tarpeeksi, jonkun toisen lapset tähän vielä... Just.
Ja on käyty perheneuvolat, on opettajille juteltu, jos joku kaveri käynyt kääntymässä, niin ystävällisesti oon aina ottanut vastaan ja pyytänyt uudestaan, luvannut tilata pizzaa, kun tulee yms. Ei oo tullut paria kertaa useammin, minkäs teet. Ja kun lapsi on ujo. En jaksaisi alkaa kantamaan pakolla johonkin kerhoon, ens vuonna kyllä pakotan pienoismallikerhoon, kun ei muuta keksi mikä tuota poikaa ees vähån kiinnostaisi, kyselty on. Ei voi pakolla raahata kavereitä tänne. Välitunnilla kai on kavereita, ainakin sanoo niin.
Kauheeta syyttelyä! Varmasti tälläkin ap:lla on muutenkin paha olla.
Jos asut pohjanmaalla laita mailia xenical@luukku.com, mulla samanikäinen poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietokone on ihan ok, älä pelkää sitä.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:30"]
Kuulostaa vähän siltä, että ap on itsekin aikamoinen nyssykkä, jolla ei taida paljon kavereita/ystäviä olla. Olisi varmaan kannattanut säilyttää se luokan yhteystietolista ja ottaa alunperinkin niihin vanhempiin yhteyttä ja auttaa lasta saamaan kavereita. Niin me kunnon vanhemmat tehdään, vaikka sitten pitäisikin soittaa ihan tuntemattomalle ihmiselle ja sanoa: Olen Niko-Janican äiti ja mun lapsi on sun lapsen kanssa samalla luokalla. Voisikohan teidän Jenna-Petteri tulla vaikka ylihuomenna koulusta tänne meille suoraan leikkimään?
Ei ole kuule kovin vaikeaa!
[/quote]
No olisi pitänyt säästää todellakin. En tajua mihin se on joutunut, ehkä se vielä löytyykin, jos siitä nyt saa mitään apua irti (kun puh.numeroistakin puuttui osa...)
On meillä noita leikkitreffejä kyllä sovittu ja verkostoiduttu vähän muiden alueen äitien kanssa jne., mutta kuten sanottu, niin just oman luokan lasten kanssa ei juuri ole luonnistunut oikein saada kontaktia.
Yksi vika varmaan jo alunperin siinä, että jostain syystä hajottivat eskariryhmän, ja samalle luokalle ei tullut oikein ketään vanhaa "hyvää" kaveria, ja nämäkin vanhat kaverit taas ovat löytäneet sitten luokiltaan uusia kavereita itselleen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen entinen koulukiusattu. Kiusaaminen jatkui koko ala-asteen ja alkoi juurikin tuollaisella porukasta pois sulkemisella. En usko olleeni mitenkään epänormaali lapsi, vaan se nyt vain on tosiasia että kaikesta voidaan kiusata ja joidenkin kohdalle se sitten osuu. Harrastuksissa kavereiden hankkimisessa ei ollut koskaan mitään ongelmaa.
En silloin kyllä toivonut mitään enempää kuin koulunvaihtoa ja näin myöhemminkin ajateltuna tuntuu, että se olisi voinut auttaa. Ihan sama, vaikka kuinka haluaisi pitää kiinni siitä periatteesta että "kiusaajan tulee vaihtaa koulua, ei kiusatun" - niin käy äärimmäisen harvoin joten turha sitä on alkaa odotella. Uskon lapsen kestävän paremmin hieman pidemmän koulumatkan kuin vuosien traumat.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:39"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:28"]
Yksinhuoltaja?!
[/quote]
Joo en. Ihan kaunis keskiluokkainen ydinperhe.
Mutta vaikka olisinkin yh, niin mitä sitten?? Eikö yh:n lasten kanssa tartte leikkiä? JÄllen kerran näitä ihmeasenteita, jotka näköjään lähtee vanhemmista alitajuisesti lapsiin...
ap
[/quote]
Tämä on sinun ihan oma tulkintasi...
Kysyin siksi, että isä voisi naapuriston isien kanssa kasata harrasteporukan tekemään poikien juttuja ilman, että äiti ohjailee ja säätelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, noille asioille ei joskus voi yhtään mitään.
Meillä on kolmasluokkalainen, jolla ei ole koulussa kavereita. Kaikkeni olen yrittänyt jo ties miten monta vuotta, ettei noin kävisi, mutta minkäs teet. Lasta ei onneksi kiusata, leikkii välitunnilla muiden mukana samassa joukossa.
Mutta yhtään synttärikutsua ei tule. Ystävänpäivänä luokassa jaetaan ystävänpäiväkortteja, ja meidän lapsi saa vain opettajalta kortin, vaikka itse teki niitä muille paljon. Vapaa-ajalla ei ole luokkakavereiden kanssa juuri tekemisissä.
Lapsella vain on niin huono tuuri, että luokalle ei ole osunut samanhenkistä lasta (joka tulisi samanhenkisestä perheestä). Me ollaan ihan tavallinen perhe, joka harrastaa, kyläilee, elää siivosti, käy töissä, tuntee paljon paikkakunnan ihmisiä, jne.
Meillä on kolme lasta, ja ongelma on vain yhden kohdalla. Kun lapset menevät harrastukseen, niin muiden meidän lasten luokkakavereita on siellä, mutta tämän yhden luokalta ei ketään. Kun mennään toiseen harrastukseen, niin taas sama juttu. Kun mennään jonnekin paikalliseen tapahtumaan, niin taas muiden lasten luokalta on vaikka ketä paikalla, mutta tämän yhden luokalta ei ketään. Tai uimahallissa ei ikinä näe tämän luokkakavereita, vaikka muiden luokilta silloin tällöin joku on.
Eli kun yhden lapsen luokalle on osunut jotenkin todella passiivisia perheitä ja lapsia, niin niihin on äärimmäisen vaikea tutustua. Vanhemmat eivät tuo lapsia kylään (pienet eivät vielä itse osaa), vielä vähemmän ottavat vastaan lapsivieraita, eivät tuo lapsia harrastuksiin, jne.
Elämässä ei ole takeita. Eli mekin ollaan käyty vauvauinnit, muskarit, kerhot, lapsijumppaa, partiota, sählyä ja ties mitä. Kaikki luokkakaverit on käyneet meillä, tietävät koko perheen, koulun tapahtumissa ollaan oltu aktiivisena auttamassa. Vaikka kaikkensa tekee, niin ei kukaan voi luvata, että lapsella menee sitten hyvin ja saa paljon kavereita.
Tässä täytyy vain uskoa, että lapsi on vahva ja elämä kantaa.
Lapsen sosiaaliset taidot ei ole tarpeeksi kehittyneet ?
Kehu kun tekee oikein, kannusta, leiki leikkejä joissa mielikuvitus pääsee valloilleen, lue lapselle satuja. Ole lapsen kanssa.
Lapsi kuulee ehkä liikaa jo negatiivista palautetta itsestään, ajattelee kohta että on "surkea"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:44"]
Miten te voitte täällä syyttää lapsen yksinäisyyttä sitä, että äiti on yksinhuoltaja tai itse yksinäinen? Näitä juttuja on täällä ollut viime aikoina, itsekin yhden tein ja itkin, kun luin niitä vastauksia. Kaikenlaisia syyttelyitä. Ei se aina oo vanhempien syy!
Millä yksinäinen aikuinen saa kavereita? Harrastus: Kokeiltu, olen ystävällisesti jutellut jumpan jälkeen pukuhuoneessa, ei siel ketään kiinnosta. Töissä oon samoin ystävällinen, juuri pyysin yhtä työkaveria kylään, mut ei oo vastannut mitään. Kai vielä kerran pyydän, jos kehtaan. Lisäksi käyn töissä ja haluan antaa aikaa lapsille, ei siinä ehdi kavereita, niitä harvoja, koko ajan tapaileen. Ja jos on yh, kuulkaa kaikki ei vaan löydä sitä puoiisoa ja kun edellinen on haudassa ja uusperhettä ei jaksais alkaa perustaa, kun on omassakin perheessä tarpeeksi, jonkun toisen lapset tähän vielä... Just.
Ja on käyty perheneuvolat, on opettajille juteltu, jos joku kaveri käynyt kääntymässä, niin ystävällisesti oon aina ottanut vastaan ja pyytänyt uudestaan, luvannut tilata pizzaa, kun tulee yms. Ei oo tullut paria kertaa useammin, minkäs teet. Ja kun lapsi on ujo. En jaksaisi alkaa kantamaan pakolla johonkin kerhoon, ens vuonna kyllä pakotan pienoismallikerhoon, kun ei muuta keksi mikä tuota poikaa ees vähån kiinnostaisi, kyselty on. Ei voi pakolla raahata kavereitä tänne. Välitunnilla kai on kavereita, ainakin sanoo niin.
Kauheeta syyttelyä! Varmasti tälläkin ap:lla on muutenkin paha olla.
Jos asut pohjanmaalla laita mailia xenical@luukku.com, mulla samanikäinen poika.
[/quote]
Niinpä, ei se ole aina niin yksinkertaista!!
Ja vaikka en siis itse ole yh (vaikka aina pitää varautua elämässä kaikkeen että jonain päivänä voi syystä tai toisesta ollakin!), niin voin hyvin ymmärtää tämän kirjoituksen.
EI sitä näin perheellisenäkään jää kauheasti aikaa kaikenlaiseen. Lasten harrastukset ja työ hoidetaan ja se jo vie paljon aikaa.
Koska itsellä ei kauheasti ole kavereita, niin kävin oikein urakalla ja ahkerasti kaikki mahdolliset perhekerhot ja muut alueella, kun olin kotona, että alusta asti voisi verkostoitua alueella. tosin sitten muutimme, ja kaikki piti aloittaa taas alusta.
Poikakin oli kyllä suosittu pv-kodissa jne. aina johonkin eskariaikoihin asti ainakin; silloin ehkä alkoi näkyä jo jotain tällaista ihme "syrjintää"; että ei saanut leikissä tehdä jotain mitä muut tms.
Mutta en nyt tiedä miten se sieltä olisi kouluun suoraan siirtynyt, kun pääsääntöisesti luokalla käsittääkseni on eri poikia kuin eskarissa (olisiko joku 2 vain tullut samasta ryhmästä).
Mutta tuo KUTSUT-idea mitä joku laittoi, oli hyvä, synttärit tulossa muutenkin ja ne tietty järkätään.
Tosin kun on jo puhuttu ketä kutsutaan, niin omalta luokaltaal ei ole kauheasti pyytämässä ketään, yritän nyt vielä kuitenkin rohkaista että nimenomaan sieltä keksisi kavereita.
(Eipä tartte ainakaan alkaa vieraiden määrää rajoittamaan, mikä taas ennen ollut ongelma että vieraslista paisuu ihan liian suureksi...Nyt ei saa kasaan lähellekään kymmentäkään.)
ap
Ap. kuulostaa siltä, että en päästäisi häntä lähelle omia lapsiani ilman kuonokoppaa.
Niin ja ei siis harmi asuta kuitenkaan Pohjanmaalla (sille kirjoittajalle joka kyseli..)
Tsemppiä teille! :)
ap
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:49"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:39"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:28"]
Yksinhuoltaja?!
[/quote]
Joo en. Ihan kaunis keskiluokkainen ydinperhe.
Mutta vaikka olisinkin yh, niin mitä sitten?? Eikö yh:n lasten kanssa tartte leikkiä? JÄllen kerran näitä ihmeasenteita, jotka näköjään lähtee vanhemmista alitajuisesti lapsiin...
ap
[/quote]
Tämä on sinun ihan oma tulkintasi...
Kysyin siksi, että isä voisi naapuriston isien kanssa kasata harrasteporukan tekemään poikien juttuja ilman, että äiti ohjailee ja säätelee.
[/quote]
Ok, sorry, olin jo itse turhan herkkänä :).
Eli ideasi oli tosi hyvä.
Tosin luulen että se ei nyt ehkä ihan ajankohtaista; miehellä ollut masennusta ja "energiat vähissä" työttömyyden takia, nyt taas sai töitä ja on panostanut siihen täysillä eli siksi aikaa ei jää...
Ja tosiaan lapsillamme on jo harrastuksiakin eli kauheasti ei voi lisää enää ottaakaan.
Mutta tämä olisi tietysti kiva idea jos jossain kohtaa pystyisi toteuttamaan...
Mutta tuo KUTSUT-idea mitä joku laittoi, oli hyvä, synttärit tulossa muutenkin ja ne tietty järkätään.
Tosin kun on jo puhuttu ketä kutsutaan, niin omalta luokaltaal ei ole kauheasti pyytämässä ketään, yritän nyt vielä kuitenkin rohkaista että nimenomaan sieltä keksisi kavereita.
(Eipä tartte ainakaan alkaa vieraiden määrää rajoittamaan, mikä taas ennen ollut ongelma että vieraslista paisuu ihan liian suureksi...Nyt ei saa kasaan lähellekään kymmentäkään.)
ap
[/quote]
Minä kyllä "pakottaisin" lapsen kutsumaan juuri ne luokkakaverit, ainakin oman sukupuolen edustajat. Kunnon satsaus juhliin - kutsuun mainintaa eli mainosta mitä juhlissa tehdään (aarteen etsintä, nukketeatteri, onginta, myrkkykarkki jne), jotta muiden lasten kiinnostus herää ja haluavat tulla. Naamiaiset myös aina kivoja. Satsaa tarjottaviin, paljon LASTEN herkkuja, ei siis mitään pitsaa, ei sitä kukaan syö. Ostat karkkeja, erilaisia jätskejä, siihen kastikkeita ja koristerakeita. Järjestä vaikka jäätelöannoskilpailu pöydässä eli kuka tekee hienoimman annoksen, saa pienen palkinnon. Ole mukana ja läsnä juhlissa, auta lapsia ryhmäytymään, ohjaa ja leikitä. Älä anna kenenkään pomotta tai jäädä yksin sivuun. Näin varmistat, että lapset haluavat tulla teille toistekin leikkimään.
Tämä vaatii sinulta aikuisen aikuisen otetta, jotta juhla onnistuu ja siitä jää KAIKILLE lapsille mukava mieli ja muisto.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:12"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:05"]
Miksi siellä koulussa käydään ja miksi on oppitunnit?! Oppimista vai kavereiden kanssa seurustelua varten?!
Välitunneilla kaveerataan ja tunneilla opiskellaan.
[/quote]
Hmm, siis jos ei ole välitunnillakaan kaveria... ja onhan se tylsää kun ei ole koulun jälkeen kavereita. IHme vastaus tuokin.
Ja nykyään noilla tuntuu olevan paljon ryhmätöitä jo nyt, eli ei se varmaan ole kivaa jos on se jolle aina "määrätään" pari.
ap
[/quote]
Sanoit, että kavereita on välituntisin. Nykyään tosiaan on ryhmätöitä, mutta ryhmän jäseniä kierrätetään, ettei vielä ekaluokalla pariuduta vaan opetellaan tulemaan toimeen kaikkien kanssa.
[/quote]
Käsittääkseni siis on 1-2 kaveria jostain muulta luokalta välitunnille (joista toinen tosiaan sellainen jolta oppii kiroilua, tuon ikäisille kuulumattomia juttuja joita sitten viljelee eteenpäin ja saa opettajalta huonoa palautetta jne.)
Olisi kiva että kuitenkin siinä omallakin luokalla olisi joku kaveri.
nytkin se tuossa itkee ja kiukuttelee tosi turhatuneena, kun ei saa yhteyttä kehenkään (yritti laittaa viestiä ja soittaa niille muutamalle tuntemalleen lapselle, joiden numero hänellä oli, mutta kukaan ei vastaa...)
Ja todellakin tuntuu että testosteronia sillä on kyllä ihan riittävästi. Mistään nössöstä ujostelijasta ei ole kyse.
ap