Miksi en koe huonoa omatuntoa tästä asiasta?
Olen pettänyt kummassakin vakavassa parisuhteessani. Olen rakastanut miehiä ja suhde on ollut hyvä, ja jos jotain syytä pettämiselle täytyy etsiä niin hetken himot ja kokeilunhalu vei mennessään, pariinkin otteeseen.
Tiedän että pettäminen on väärin, mutta jostain syystä pettäminen ei kolkutteme omatuntoani tipan vertaa. Olen vieraan miehen kanssa ja menen kotiin oman miehen kainaloon tuntematta minkäänlaisia tunnontuskia.
Mistähän tämä johtuu? En muuten koe olevani esimerkiksi empatiakyvytön ihminen.Vai onko yleistä suhtautua asiaan näin?
Kommentit (12)
Kiellät asian tavallaan itseltäsikin, etkä rakasta miestäsi tarpeeksi. Olet sairas, seksiriippuvainen tms?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 16:40"]
Kiellät asian tavallaan itseltäsikin, etkä rakasta miestäsi tarpeeksi. Olet sairas, seksiriippuvainen tms?
[/quote]
Uskallan kyllä väittää rakastavani ja välittäväni ja paljon. En vain ajattele pettämistä isona asiana tai jotenkin rikollisena. En osaa ajatella miten reagoisin jos mieheni jäisi kiinni pettämisestä. En nyt ainakaan olisi heti eroa ottamassa. Seksiaddiktioitunutkaan en ole. :D ap
Siis suhde on ollut hyvä ja olet pettänyt? Kukaan tervehenkinen ihminen ei vaarantaisi hyvää parisuhdettaan pettämällä.
Oletko lähtöisin rikkinäisestä perheestä? Onko lapsuuskodissasi ollut malli, että kaikki on sallittua ja huonoa omatuntoa ei tarvitse potea vääryyden takia?
Ihan hyvä, kun kirjoitit kokemuksistasi ja ajatuksistasi ja olet miettinyt asioita.
Varmaan aika monella kyllästyminen/ tilaisuus/ kokeilunhalu ajaa pettämään. Jotain omaa tyhjyyttään sillä ehkä täyttää ja sitten voi kokea, ettei tarvitse katua, kun on joku peruste toiminnalleen. En tiedä.
uote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 16:38"]
Olen pettänyt kummassakin vakavassa parisuhteessani. Olen rakastanut miehiä ja suhde on ollut hyvä, ja jos jotain syytä pettämiselle täytyy etsiä niin hetken himot ja kokeilunhalu vei mennessään, pariinkin otteeseen.
Tiedän että pettäminen on väärin, mutta jostain syystä pettäminen ei kolkutteme omatuntoani tipan vertaa. Olen vieraan miehen kanssa ja menen kotiin oman miehen kainaloon tuntematta minkäänlaisia tunnontuskia.
Mistähän tämä johtuu? En muuten koe olevani esimerkiksi empatiakyvytön ihminen.Vai onko yleistä suhtautua asiaan näin?
[/quote]
olet ehkä taipuvainen avoimeen suhteeseen? sallisitko miehellesi saman? Itse ainakin olen avoimessa suhteessa jossa rakastetaan toista todella paljon vaikka kaikki av-mammat täällä huutaisivat että en oikeasti voi rakastaa.
Seksi ja kokeilu nyt vie joskus mennessään ja miksi ei.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:05"]
Siis suhde on ollut hyvä ja olet pettänyt? Kukaan tervehenkinen ihminen ei vaarantaisi hyvää parisuhdettaan pettämällä.
Oletko lähtöisin rikkinäisestä perheestä? Onko lapsuuskodissasi ollut malli, että kaikki on sallittua ja huonoa omatuntoa ei tarvitse potea vääryyden takia?[/quote]
Onkohan ihan näinkään? Niin monet pettää, että ilmeisesti suurin osa on valmis riskeeraamaan "hyvän" suhteen... En ole rikkinäisestä perheestä. Hieman erikoisesta kyllä, mutta vanhempani ovat aina olleet naimisissa.
Hankala sanoa miksi sinä et koe huonoa omaa tuntoa, mutta itse en kykenisi pettämään ihan puhtaasti sen empatiakyvyn vuoksi. Minulle tulee järkyttävä olo ajatuksestakin, että mieheni joutuisi kokemaan ettei hän riitä minulle, olisi yhdentekevä minulle, etten välittäisi hänen tunteistaan ja että minulla on niin kovia seksuaalisia haluja toisia kohtaan, etten voi hillitä itseäni. En kertakaikkiaan pystyisi laittamaan miestäni kokemaan sellaista. Mielestäni se on kuin henkistä pahoinpitelyä. Toki haluja minulla on, niin kuin kaikilla muillakin. Kisauksiakin on tullut vastaa, mutta tässä ei ollut kyse tahdonvoimasta (mikä sekin on yksilöllistä), vaan siitä ettet tunne huonoa omatuntoa. Minun mielestä se kielii nimenomaan empatianpuutteesta, joka voi juontaa esim rikkinäisestä lapsuudesta, nuoruuden huonoista ihmissuhteista. Selvästi et pysty ulottamaan aiheuttamaasi tuskaa toiselle. Kenties et itse tuntisi tuskaa jos sinua petettäisiin, niin et myöskään osaa sitä miehelle kuvitella? Joka tapauksessa, kyllä sitä kannattaa pohtia vakavemmin, sillä tuskinpa empatikyvyttömyys näkyy pelkästään tässä asiassa elämässäsi, vaikka joissain asioissa olisit hyvinkin empaattinen.
mitä järkeä seurustella, jos pettää? sama kuin olisi vapaa. ja se ois helpompaa olla vapaa.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:26"]
mitä järkeä seurustella, jos pettää? sama kuin olisi vapaa. ja se ois helpompaa olla vapaa.
[/quote] Puolitetut kulut, joku huolehtimassa arjesta ja taloudenhoidosta, tukea ja turvaa jne...
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 19:26"]
mitä järkeä seurustella, jos pettää? sama kuin olisi vapaa. ja se ois helpompaa olla vapaa.
[/quote] Puolitetut kulut, joku huolehtimassa arjesta ja taloudenhoidosta, tukea ja turvaa jne...
[/quote]
Suomennettuna ei pärjää yksin.
Niin, ehkä sä vain pelkäät yksinoloa ja uskot, että et pärjää yksin. Siksi on helppo "rakastaa", kyllä senkin tuntee pystyy itselleen huijaamaan, usko pois.
Sun pitäisi olla yksin. Oppisit olemaan pelkäämättä.