En jaksaisi tätä lasten sairastelua enää :(

viddu mikä mies, pelle, sori!

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 14:25"]

Harvoin ovat kipeitä, mutta nyt jo toista viikkoa. Ekalla viikolla ensin oli toinen kuumeessa ja sitten toinen. Lisäksi mies oli reissussa, joten sain hoitaa lapsia yksin päivät+yöt. Kerääntyi mukava univelka tuon viikon aikana.

Juuri kun flunssa oli taltutettu, niin alkoi 1. lapsi taas oireilla. Nyt on laryngiitti ja 4 yötä olen taas valvonut. Alkaa pikkasen voimat loppua jo itsellä tähän univelkaan :( Kohta tuo toinenkin lapsi saa varmaan saman pöpön.

Tiedän, että tämä ei ole monellekaan maailmanloppu ja minun pitäisi lopettaa vain valitus, mutta en jaksa oikeasti näillä unilla.

Tänään KARJUIN lapsille suorasta väsymyksestä. Siis huusin ja raivosin. Niin, että kyllä väsymys ottaa ohjat jossain vaiheessa.

Ja nyt kysytte, missä mies. No miehen täytyy saada nukkua, koska hän käy töissä. Täytyy taas odottaa vain viikonloppua, että saisin nukkua. Että ei tämä kotiäitoys herkkua aina ole.

[/quote]

Ei se ole lapsen vika, joten karjuminen on todella kurjaa vaikka sinua miten väsyttäisi. 

Anna lapsille tarpeeksi D-vitamiinia, ainakin 40 mikrogrammaa per päivä.

Laryngiittiin paljon kylmää juotavaa tai vaikka jätski käteen yllä, kun kohtaus iskee. Ei missään tapauksessa hyryhengitystä.

Joo ei toi kuulosta juhlalta. Mutta entäs kun yhdistä tuon saman sairastelun ja vielä enemmän siihen, että käyt töissä ja lapset sairastaa. Kun olet hoitamassa lapsia (mies hoitaa yhtä paljon ja on siis myös pois töistä, mutta kun ovat sairastaneet PALJON, niin poissaolojakin on PALJON), niin työt kertyy. Kun vihdoin pääsee töihin niin niihin hukkuu ja on ihan toivoton olo miten niistä selviää ja kun yritän "omalla ajallani eli työnantaja ei siitä maksa" hoitaa joitan sähköposteja ym., jotta edes jotkut asiat edistyis niin mies urputtaa että älä tee töitä kotona kun siitä ei makseta. Joo ei makseta ei, mutta en selviä taakasta ilman oman ajan käyttöä, tätä taas työnantajakaan ei ymmärrä. Ja siihen vielä päälle huoli ja väsymys valvomisesta niin on aikamoinen soppa. Nyt jo kaksi talvea sairasteltu jatkuvasti, kesät menee hyvin. Ja annetaan vitamiineja ja terveellistä ruokaa ja ulkoillaan. Mutta mitenkäs ulkoilet usein, kun ovat sairaana...

Ymmärrän ap:ta, mutta kyllä silti sairastavien kanssa pääsee kotiäiti niin paljon helpommalla kuin työssä käyvä. On  paineita kotiin ja töihin.

Oon samaa mieltä sun miehen kanssa ettei ilmaista työtä kannata tehdä! Delegoi osa hommista muille, jos et selviä rästeistä. Antaako sun pomo sulle potkut, jos kerrot ettet saa tiettyjä hommia ajallaan tehtyä vaan tarvitset apua?

Et voi illalla/-iltapäivällä nukkua kun mies on kotona?

Mies saa tehdä osansa eli nukkua vähemmän myös vaikka joka toinen yö. Näin meillä tehtiin.

Jos meillä on tuollaisia öitä, niin menen torkuille kun mies tulee töistä. Sillä tavalla jaksaa pidempiäkin huonoja unijaksoja. Lapsia 4, joten niitä on.

Ja jos sä olisit töissä ja mies kotona, niin nukkuisitko arkisin kaikki yöt (ja mies heräisi lasten kanssa)? Epäilen!

Been there.... Meillä oli lasten ollessa pieniä tosi paljon kaikenlaisia pöpöjä. Nuorempi sai melkein joka flunssasta keuhkoputkentulehduksen ja/tai larygniitin ja/tai korvatulehduksen. Esikoisella taas flunssat menivät ohitse ilman jälkitauteja, eli pitkälti tuo on korvakäytävän rakenteesta ja synnynnäisesta taipumuksesta kiinni. Vitamiineja meillä on syöty aina (monivitamiinia, kalsiumia, omegaa), ulkoiltu tunnollisesti jne. Ja silti näin. Ei tupakoida, lapset kotihoidossa pitkään, ja silti näin.

Valvominen on ilman muuta pahinta. Larygniitin olless päällä nukuin eli torkuin kuopulsen vieressä, että kuulon heti, jos hengitys alkoi pihistä. hyvä konsti oli pukea lapsi hyvin, pipo ja hanskat mukaan lukien ja avata ikkuna niin, että huoneen lämpötila viileni jonnekin kymmenen asteen hujakoille. Viileä ilma alentaa kurkunpään turvotusta tehokkaasti. Lääkäriltä voi myös hakea kortisonia ja avaavaa lääkettä, ne auttavat pari ekaa pahinta yötä.

Toinen kurjuus on kova rahanmeno. Kun tuo esikoinen on ollut terveempi, en ottanut kuopuksellekaan vakuutusta. Tiedän, tyhmää oli, mutta kun infektiokierre on alkanut, on myöhäistä katua. Huomasin, että paljon kehuttu julkinen terveydenhoito on ainakin täällä stadiss enimmmäkseen ei-oota. Omalääkäri oli hyvä, mutta osa-aikaeläkkeellä ja aikoja sai hänelle tosi harvoin. Jos ei halunnut odottaa iltaan ja mennä jonottamaan kuumeisen lapsen kanssa lastenklinikalle pariksi tunniksi ja keräämään kotiintuomisiksi kattavaa valikoimaa stadissa pyörivistä eri viruksista, oli pakko mennä yksityiselle. Pikkujättiin onkin kannettu vuosien mittaan erinäinen summa rahaa. No, meillä sentään on tuo vaihtoehto olemassa, mutta ymmärtänette pointtini. Ei ole halpaa elo tää, vaan tyyristä ja ikävää...

ONNEKSI lapset kasvavat ja sairastelu vähenee. Lapsena sairastetuy päpöt rakentavat puolustuskykyä, nyt koululaisina meidän tenavat ovat olleet (kop kop) vain vähän kipeänä.

Jaksamista siis ap. Joskus pöpöjä iskee useita peräkkäin, vastustuskyky on edellisen taudin jäljiltä heikoilla. Minusta sinun pitää jo panna mieskin valvomisvuoroon, nukkukaa vaikka yö puoliksi. Tai nuku tosiaan alkuilta vaikka puolille öin.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 15:00"]

Ja jos sä olisit töissä ja mies kotona, niin nukkuisitko arkisin kaikki yöt (ja mies heräisi lasten kanssa)? Epäilen!

[/quote]

Meillä mies on ollut työttömänä ja minä kävin töissä, mies teki kotityöt ja hoisi lapsia. Kun molemmat on oltu töissä, on kotitehtäviä jaettu -ihan sillä että saadaan viettää enempi yhteistä aikaa tai toinen voisi mennä harrastamaan/tapaamaan kavereita niin toinen on kotona lapsien kanssa, eikä tekemässä kotitöitä..

Mutta kun ap.n mies kerran on työmatkalla, niin jotain lisäapua sinä tarvitset jos voimat on vähissä. Perhetyöstä saat apua, se maksaa mutta ne tekee ruuan ja pääset vaikka uimaan tai käymään kaupassa yksinään.

Tai soita sukua apuun, itse olen ainakin valmis auttamaan sairastavaa lapsiperhettä. Voisin tehdä ruuan kattilaan ja viedä sen, pestä koneellisen pyykkiä ja sinä nukkuisit? Kysy tälläisiä. Äläkä pohdi ettei joku auttaisi jos tällä on omia lapsia hoidettavana!

Kamalasti voimia!

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 14:48"]

Oon samaa mieltä sun miehen kanssa ettei ilmaista työtä kannata tehdä! Delegoi osa hommista muille, jos et selviä rästeistä. Antaako sun pomo sulle potkut, jos kerrot ettet saa tiettyjä hommia ajallaan tehtyä vaan tarvitset apua?

[/quote]

Joo saisin varmasti tehtyä ne hommat, jos olisin töissä. Mutta ongelma on ne kertyvät hommat, kun olen sairaita lapsia hoitamassa. Miehen työn luonne on hyvin erilainen. On vuorotyössä ja hommat hoidetaan heti eli itselle kerry mitään työtä. Voikin unohtaa työasiat kun työpaikan oven takanaan sulkee. Mulla taas on paljon vastuita, jotka on vain mun vastuulla, ei ole muita osaajia just niihin hommiin (akateeminen, tutkija, yksityisellä eli kovat tulostavoitteet ja vähän väkeä). Pomokaan ei niitä osaa, hänen alaisenaan on paljon tutkijoita joilla kaikilla omat vastuut ja tavoitteet. Eli kun olen poissa, ne työt kertyy eikä ole ketään kenelle delegoida ja lisää väkeä ei hankita. Mene siinä sitten valittamaan, että siksi en saa tehtyä töitäni kun olen sairaiden lasten takia niin paljon ollut poissa. Seurausi pikku hiljaa tod. näk. siirto muihin "alempiin" tehtäviin tai vaihtoehtoisesti savustus talosta ulos. Sellaista on työelämä nykyisin...

Mutta joo, olen samaa mieltä ettei töitä pitäisi tehdä kotona jos ei makseta, mutta koen että pakko on, koska muuten saan haukut töissä. Tällä alalla ei työpaikkoja, varsinkaan vakinaisia, helposti löydy eli työpaikkaa ei noin vain vahdeta, silmällä pidän toki koko ajan, mutta tuskin se kovin hyvä tilanne muissakaan firmoissa on työmäärän osalta.

Ohis, sorry...

t.5

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:07"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 14:48"]

Oon samaa mieltä sun miehen kanssa ettei ilmaista työtä kannata tehdä! Delegoi osa hommista muille, jos et selviä rästeistä. Antaako sun pomo sulle potkut, jos kerrot ettet saa tiettyjä hommia ajallaan tehtyä vaan tarvitset apua?

[/quote]

Joo saisin varmasti tehtyä ne hommat, jos olisin töissä. Mutta ongelma on ne kertyvät hommat, kun olen sairaita lapsia hoitamassa. Miehen työn luonne on hyvin erilainen. On vuorotyössä ja hommat hoidetaan heti eli itselle kerry mitään työtä. Voikin unohtaa työasiat kun työpaikan oven takanaan sulkee. Mulla taas on paljon vastuita, jotka on vain mun vastuulla, ei ole muita osaajia just niihin hommiin (akateeminen, tutkija, yksityisellä eli kovat tulostavoitteet ja vähän väkeä). Pomokaan ei niitä osaa, hänen alaisenaan on paljon tutkijoita joilla kaikilla omat vastuut ja tavoitteet. Eli kun olen poissa, ne työt kertyy eikä ole ketään kenelle delegoida ja lisää väkeä ei hankita. Mene siinä sitten valittamaan, että siksi en saa tehtyä töitäni kun olen sairaiden lasten takia niin paljon ollut poissa. Seurausi pikku hiljaa tod. näk. siirto muihin "alempiin" tehtäviin tai vaihtoehtoisesti savustus talosta ulos. Sellaista on työelämä nykyisin...

Mutta joo, olen samaa mieltä ettei töitä pitäisi tehdä kotona jos ei makseta, mutta koen että pakko on, koska muuten saan haukut töissä. Tällä alalla ei työpaikkoja, varsinkaan vakinaisia, helposti löydy eli työpaikkaa ei noin vain vahdeta, silmällä pidän toki koko ajan, mutta tuskin se kovin hyvä tilanne muissakaan firmoissa on työmäärän osalta.

Ohis, sorry...

t.5

[/quote]

Niin tuttu tilanne täälläkin. En yhtään väheksy kotiäidin elämän raskautta lasten sairastaessa, mutta itsellänikin stressiä lisää tavattomasti tietoisuus siitä, että työasiat kasaantuvat lasten sairastaessa. Lisäksi minulla on (mies)esimies, jolla ei ole lapsia itsellään, eikä siis mitään realistista käsitystä siitä, millaista on jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa. Hän onkin "avokätisesti" luvannut, että on ok tehdä etätöitä lasten sairastaessa... Toki tiedän, että minulla on oikeus olla pois töistä se TES:n mukainen 3 päivää "sairaan lapsen hoidon järjestämiseksi" ihan töitä tekemättä, mutta kun esimiehen asenne on tuo, painaa syyllisyys kotona ollessa.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:21"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:07"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 14:48"]

Oon samaa mieltä sun miehen kanssa ettei ilmaista työtä kannata tehdä! Delegoi osa hommista muille, jos et selviä rästeistä. Antaako sun pomo sulle potkut, jos kerrot ettet saa tiettyjä hommia ajallaan tehtyä vaan tarvitset apua?

[/quote]

Joo saisin varmasti tehtyä ne hommat, jos olisin töissä. Mutta ongelma on ne kertyvät hommat, kun olen sairaita lapsia hoitamassa. Miehen työn luonne on hyvin erilainen. On vuorotyössä ja hommat hoidetaan heti eli itselle kerry mitään työtä. Voikin unohtaa työasiat kun työpaikan oven takanaan sulkee. Mulla taas on paljon vastuita, jotka on vain mun vastuulla, ei ole muita osaajia just niihin hommiin (akateeminen, tutkija, yksityisellä eli kovat tulostavoitteet ja vähän väkeä). Pomokaan ei niitä osaa, hänen alaisenaan on paljon tutkijoita joilla kaikilla omat vastuut ja tavoitteet. Eli kun olen poissa, ne työt kertyy eikä ole ketään kenelle delegoida ja lisää väkeä ei hankita. Mene siinä sitten valittamaan, että siksi en saa tehtyä töitäni kun olen sairaiden lasten takia niin paljon ollut poissa. Seurausi pikku hiljaa tod. näk. siirto muihin "alempiin" tehtäviin tai vaihtoehtoisesti savustus talosta ulos. Sellaista on työelämä nykyisin...

Mutta joo, olen samaa mieltä ettei töitä pitäisi tehdä kotona jos ei makseta, mutta koen että pakko on, koska muuten saan haukut töissä. Tällä alalla ei työpaikkoja, varsinkaan vakinaisia, helposti löydy eli työpaikkaa ei noin vain vahdeta, silmällä pidän toki koko ajan, mutta tuskin se kovin hyvä tilanne muissakaan firmoissa on työmäärän osalta.

Ohis, sorry...

t.5

[/quote]

Niin tuttu tilanne täälläkin. En yhtään väheksy kotiäidin elämän raskautta lasten sairastaessa, mutta itsellänikin stressiä lisää tavattomasti tietoisuus siitä, että työasiat kasaantuvat lasten sairastaessa. Lisäksi minulla on (mies)esimies, jolla ei ole lapsia itsellään, eikä siis mitään realistista käsitystä siitä, millaista on jäädä kotiin sairaan lapsen kanssa. Hän onkin "avokätisesti" luvannut, että on ok tehdä etätöitä lasten sairastaessa... Toki tiedän, että minulla on oikeus olla pois töistä se TES:n mukainen 3 päivää "sairaan lapsen hoidon järjestämiseksi" ihan töitä tekemättä, mutta kun esimiehen asenne on tuo, painaa syyllisyys kotona ollessa.

[/quote]

Juuri näin. Meilläkin on ihan ok tehdä niitä töitä kotona (ilman korvausta) ja välillä esimies on kiitellyt nopeaa reagointia vaikka olen kotona. Silti ei vahingossakaan mainitse, että laitapa ne tunnit ylös esim. plussatunteina tms.

Mulla myös lapseton miesesimies. Ja moni kollegatutkijatyökaveri on työlleen omistautunut lapseton. Eli ilmapiiri on aika lapsivastainen, kun ilmoittaa että sairasta lasta hoidan. Kyllähän siinä ohessa etsii artikkeleita sciencedirectista tms. ajatusta vaativaa hommaa...

t. 5&13

Tuollaista meilläkin, tosin mies tekee yrittäjähommia ja käy ainoastaan öisin kotona 7pv/vko.