mulla oli suhde varattuun mieheen, luottamus ongelmaa kerrakseen
Eli meillä oli romanttinen seksisuhde (myönnettiin rakastavamme toisiamme). Sanoin jo tuolloin miehelle, että jos eroaa vaimostaan en tiedä pystynkö häneen luottamaan. Olen sairaan mustasukkainen (tai mikä nyt on sairasta ja mikä ei... vedän kilareita, kun on yhteyksissä ex-vaimoonsa tai pikemminkin jos ex-vaimo tulee hänen luokseen. Sen joten kuten siedän, että hän käy exänsä luona).
Nyt olen huomannut, että olen mustasukkainen myös hänen työkavereistaan. Mies yöpyy välillä työkavereiden luona, mun tekis mieli tentata häntä joka kerta kenen kanssa oli ja missä nukkui ja jos joku viittaa siihen, että on ollut lähelläkään tätä yhtä naista menen ihan lukkoon.
Mies vannoo, että ei pettäisi minua, mutta en vaan voi uskoa häntä. Jos hän pystyi pettämään exäänsä miksei myös minua.
Suhteemme on ollut yhtä vuoristomäkeä, hyvää aikaa seuraa aina kauhea alamäki, jolloin ovet paukkuu-huuto raikuu ja tavarat lentää.
En ole koskaan ennen ollut tälläinen. Rakastan tätä mistä, olen itsekkin rakkaudessa pettynyt monesti, kun minusta alkanut tuntua, että miestä ei ole kiinnostanut olen jättänyt hänet (entiset, en nykyistä kertaakaan) kylmästi, ettei minua jätetä (tavallaan itse en ole tullut jätetyksi kertaakaan, mutta voi olla, että monta suhdetta mennyt hukkaan).
Tiedän, että rakastan tätä miestä, hän mokailee pikku jutuissa (ei esim. kerrro millon tapailee exäänsä, vaan saan tietää muuta kautta) niin luottamus ei ainakaan vahvistu. Ja jos meinaa olla hyvä luottamus päällä, hän mokaa tilanteen sillä sekunnilla. KYLLÄ OLEN VAIKEA
Kommentit (5)
Eikö se nyt ole ihan normaalia, että sairaalloisen mustasukkaiset ihmiset "rakastuvat" varattuihin huonoa itsetuntoa pönkittääkseen ja eihän siitä mitään onnellista suhdetta synny. Omistushalu ja riippuvuus eivät ole sama asia kuin rakkaus.
Suhde, mikä alkaa varastetusta rakkaudesta on todella vaikea rakentaa mitenkään normaaliksi. Se asia, että rakkaasi on kykenevä pettämään ei unohdu. Myöskään se asia, että toisilla naisilla ei ole hyvää moraalia olla tunkematta suhteeseen kolmanneksi osapuoleksi ei unohdu. Tämän vuoksi itse en ikinä (enää) sekaannu varattuun mieheen, enkä myöskään halua itse pettää (enää).
Näkisin, että sinun ainoat vaihtoehdot on vain päästää mies irti. Hän pysyy kanssasi omasta halustaan. Toista kun et ikinä voi vahtia siten ettei hän pettäisi. Pettäminen on hänen omassa halussaan ja hänen moraalistaan kiinni. Tilanteita siihen on aina. Vaikka vahtisit sielusi kipeäksi, et pysty tekemään sillä mitään muuta, kuin pelkkää tuhoa teidän suhteelle. Ihan ketä tahansa alkaa ahdistaa elää vankilassa ja alituisen epäilyn alaisena. Joten luovuta, jos mies rakastaa, hän pysyy sinun kanssa, eikä petä.
Ja muuten, mitä siitä jos pettäisi? Mikä on pohjimmainen pelkosi? Mies rakastuu johonkuhun muuhun ja jättää sinut? Pelkäät sitä, koska itse varastit miehesi. Toiset naiset tuhoaa ihan itse omat mahdollisuutensa onnelliseen, tasapainoiseen, rakastavaan ja luottavaiseen suhteeseen.
Pelkään, että pettäisi minuakin (en voisi sitä hyväksyä). Koska en todella edes uskonut, että minusta olisi suhteeseen varatun miehen kanssa niin vastaan olen pettämistä. Näin kuitenkin tapahtui, tarkalleen en muista edes miten. Kaikki tapahtui niin luontevasti.
Sinäänsä olen hyvällä moraalilla varustettu ihminen, enkä mitenkään tunkenut, se tapahtui ihan luonnostaan. Ilman mitään venkoiluja.
Olen ihminen joka haluaa kaikille ihmisille hyvää, kannan varmaan ikuisesti huonoa omaatuntoa siitä, että rikoin yhden perheen. Vaikkakin jos se suhde olisi ollut ehjä, en olisi siihen mahtunut.
Annan siis miehen mennä työpaikan juhlissa ja kavereiden kanssa, mutta en voi olla miettimättä pettääkö hän minua.
Exän kanssa taas en pelkää pettämistä vaan sitä yhteenkuulumisen tunnetta, joka eronkin jälkeen heillä on vaikka mies hänet jätti. Exä on oikea tossukka, kunnon lattiamatto, mutta omalla tavallaan silti toisaalta ihailtavan erityinen ihminen. Se toinen puoli hänessä on sitä, mitä itse haluaisin olla
-ap-
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 14:36"]
Pelkään, että pettäisi minuakin (en voisi sitä hyväksyä). Koska en todella edes uskonut, että minusta olisi suhteeseen varatun miehen kanssa niin vastaan olen pettämistä. Näin kuitenkin tapahtui, tarkalleen en muista edes miten. Kaikki tapahtui niin luontevasti.
Sinäänsä olen hyvällä moraalilla varustettu ihminen, enkä mitenkään tunkenut, se tapahtui ihan luonnostaan. Ilman mitään venkoiluja.
Olen ihminen joka haluaa kaikille ihmisille hyvää, kannan varmaan ikuisesti huonoa omaatuntoa siitä, että rikoin yhden perheen. Vaikkakin jos se suhde olisi ollut ehjä, en olisi siihen mahtunut.
Annan siis miehen mennä työpaikan juhlissa ja kavereiden kanssa, mutta en voi olla miettimättä pettääkö hän minua.
Exän kanssa taas en pelkää pettämistä vaan sitä yhteenkuulumisen tunnetta, joka eronkin jälkeen heillä on vaikka mies hänet jätti. Exä on oikea tossukka, kunnon lattiamatto, mutta omalla tavallaan silti toisaalta ihailtavan erityinen ihminen. Se toinen puoli hänessä on sitä, mitä itse haluaisin olla
-ap-
[/quote]
Ehkä et sitten ole tunkenut, mutta kuitenkin olet jäänyt kolmanneksi osapuoleksi. Ihminen kuitenkin on semmoinen olento, että on vapaa valitsemaan tekonsa. Sinä olisit voinut viheltää pelin poikki. Mennä pois, jäädä taka-alalle, antaa miehen selvittää itse oman suhteensa. Minusta on ihan hyvä, että tunnet huonoa oloa perheen rikkomisesta. Ei pahat teot voi olla likaamatta ihmistä.
Sinä et voi olla miehesi ex, sinä olet sinä. Näe omat hyvät puolesi, kai sinussa niitä on kun mies sinut on valinnut? Ala elämään teidän elämää. Miehen side naiseen varmaan hiipuu joskus tai sitten sinun vaan on hyväksyttävä se.
Eipä tohon voi juuri muuta sanoa kuin sitä saa mitä tilaa.