Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko täällä niin vanhoja äitejä, joiden lapsi/lapset

Vierailija
17.02.2014 |

muuttaneet pois lapsuudenkodistaan? Mulla edessä tilanne, että vanhin tytär(19v täyttää tänä vuonna 20v) pian muuttamassa omaan kotiin. Kauhea tää tilanne, kun pitäisi pystyä iloitsemaan toisen mukana mutta rintaa raastaa jo ikävä. Miten olette selvinneet   ja kyenneet tukemaan nuorta isossa askeleessa elämässään? Ihan harmittaa omat ajatukset, kun näkee kuinka innoissaan toinen suunnittelee omaa kotiaan ja itsekin muistan tuon ihanan tunteen omasta nuoruudesta. Mutta silti äisin sydäntä riistää... Kiitos, jos joku jaksoi lukeatän, kirjoittaminenkin jo auttoi mua.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
17.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinne ne lähtevät, maailmaan, Meiltä on lähtenyt jo kaksi, kolmas on vielä kotona. Toisaalta on helpottanut se, että isä on ostanut lapsille asunnot eikä tarvitse miettiä vuokranmaksua ja onneksi välit ovat sellaiset, että käyvät kotona parin viikon välein. Jotenkin helpottavaa, että lapsilla on oma elämä, jossa he onnistuvat omalla tavallaan.

Vierailija
2/7 |
17.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Maailmalla ovat. Alku vaati aikaa ja sopeutumista. Tyhjä ja hiljainen talo oli outoa alkuun. Siihenkin tottuu. Ja alkaa ihan uudenlainen elämä ja ajanjakso.

Olen opastanut ja neuvonut jos on kysytty tai jos olen huomannut, että on jokin asia mihin sopii tuputtaa neuvoa.

Olen auttanut taloudellisesti lähinnä isoihin hankintoihin.

Ja on ollut kuitenkin ihanaa samalla. Katsoa ja olla läsnä, kun nuori lähtee kokeilemaan omia siipiään. Hyvin on sujunut.

 

Nyt on meillä vanhuksilla aikaa ihan toisella tavalla, kun ei ole lapsia enää kotona.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
17.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla lapset tulee ja menee, molemmat on jo monta kerta muuttaneet pois ja aina välillä jompikumpi tulee takaisin.:)

Minä surin lasten kotoa lähtöä jo silloin kun olivat vauvoja ja ystäväni sanoi että siihen on kasvettava lapsen mukana ja ehkä niin on käynyt, välillä jo toivoo että asettuisivat johonkin oikeasti aloilleen niin että voisin muuttaa pienempään asuntoon ilman että jompi kumpi soittaa että voinko tulla pariksi kuukaudeksi kun tulen harjoitteluun kotikaupunkiin/tyttöystävä heitti ulos/tuon tavarat kun lähden Kiinaan puoleksi vuodeksi, voinko tulla sen jälkeen muutamaksi viikoksi että löydän asunnon/löysin kivan kesätyön läheltä kotia voinko tulla kesäksi niin voisin pitää opiskelupaikkakunnan asunnon eikä tarvitse maksaa kahta vuokraa, tätä on ollut nyt viimeiset 6 vuotta. Eli pehmeä lasku lapsettomaan elämään.

Vierailija
4/7 |
17.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos viesteistänne, niitä oli hyvä lukea. Nauratti toi viimeinen, edestakasveivaus!

Eikähän se mun mussukka kovin pitkälle muuta,samaan kauunkiin jää, joten kyllähän sitä tavataan usein. On se vaan hienoa tuo kasvaminen. Ja hienosti oli sanottu tuo, että eroon on vanhemman kasvettava  lapsen mukana. Kyllä tästä selviää, kai. t.ap

Vierailija
5/7 |
17.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 22:35"]

Kiitos viesteistänne, niitä oli hyvä lukea. Nauratti toi viimeinen, edestakasveivaus!

Eikähän se mun mussukka kovin pitkälle muuta,samaan kauunkiin jää, joten kyllähän sitä tavataan usein. On se vaan hienoa tuo kasvaminen. Ja hienosti oli sanottu tuo, että eroon on vanhemman kasvettava  lapsen mukana. Kyllä tästä selviää, kai. t.ap

[/quote]

Liittyyhän siihen lähtövaiheeseen tuskaa, mutta hienoa on se, että lapset lähtevät omille siivilleen. Ja muutaman vuoden päästä ovat taas sitten lähempänä omine lapsineen ja saat lapsiperheen arkeen taas mukavan tuntuman. Tsemppiä! nimimerkki kolmen lapsen äiti ja neljän mummi ( mukavaa tämäkin vaihe)

Vierailija
6/7 |
17.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Podin tuota ikävää niin paljon etukäteen, etten sitten ollut lopulta enää surullinen, kun lapsi lähti!??

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
17.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 22:47"]Podin tuota ikävää niin paljon etukäteen, etten sitten ollut lopulta enää surullinen, kun lapsi lähti!??

[/quote]

Kävisipä minullekin noin. Oikein puristaa ajatellakin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kahdeksan viisi