Kerro kokemuksestasi perinnönjaosta!

Up

Iltalehden toimittaja yrittää saada jutun aihetta...

Ei mitään riitaa, kaikki saatiin jaettua perunkirjoituksessa. Perintövero ei ollut yllätys mutta olihan se aikamoisen paljon silti kun ajattelee että niistä rahoista oli  jo aiemmin maksettu veroja

Ei tullut riitaa. Olimme kaikki samaa mieltä, että kiinteä omaisuus myydään ja rahat jaetaan tasan. Koti-irtaimistosta jokainen otti sovussa sen, mitä halusi. Minä hoidin asunnon myynnin, paperityöt ja yhteydet pankkiin. perintöveropäätös tuli n. Vuoden kuluttua kuolemasta, ei ollut yllätys veron määrä, kun sen osaa laskea verottajan nettisivuilta itsekin. Kun perintöverolaput tuli verottajalta, olivat kaikki saaneet perintöosansa rahana, joten ei ollut ongelmaa veronmaksussakaan.

Omituisinta on mielestäni se, että isäni sisaruksineen jakoi isänsä jäämistön. Ensin laittoivat sopivansuuruisiin kasoihin ja sitten vuoronperää ottivat ne tavarat, jotka halusivat. tämä oli kaikille ok.

Sitten, kun jäljellä oli tavaroita, joita kukaan sisaruksista ei halunnut ja nämä lähtivät omiin koteihinsa, jotka ovat lähimmät 600km päässä, jäi meidän perheelle tietenkin loppurojujen tyhjennys. Kun sitten näistä vähäarvoisista tavaroista (joita kukaan ei siis ollut halunnut) jaettiin meidän perheen lapsille opiskelukämppiin esim. astioita (ei mitään merkkiastioita), 30 vuotta vanhoja pyyhkeitä yms, niin myöhemmin tämä koettiin noiden isäni sisarusten taholta epäreiluksi. Me siis saimme tehdä ainakin viikon verran töitä saadaksemme asunnon tyhjäksi kaikesta arvottomasta sälästä, mutta he ovat kateellisia joistakin eriparihaarukoista :O

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 17:22"]

Eli kerro oliko tilanne riitaisa sisarusten/sukulaisten kesken,

Entä oliko perintövero yllätys/kauhistus?

[/quote]

Ei riitaa.

Ei ollut yllätys, se kun oltiin osattu laskea ihan itse etukäteen. Ja perintövero tulee, vaikkei pesää jaeta. 

Juuri tuo on tutunkuuloista. Ensin sanotaan että loput on roskaa, mutta kun joku tekee niinsanotun likaisen työn (siivous) ja haluaa jotakin ottaa työn palkaksi on se varastamista.

Järjetöntä!

Up

Asunto myytiin ja rahat jaettiin.Irtaimisto jaettiin niin, että vain me sisarukset oltiin jakamassa. Jos olis ollu miniät ja vävyt vänkkäämässä, niin sotkua olisi tullut. Kaikki meni upeasti. Perintöveroon osasimme varautua ja pesässä oli sen verran talletuksia, ettei tuottanut tuskaa. Mulla on ihanat sisarukset!

Ne sukulaiset olivat ensimmäisenä hinkumassa tiettyjä tavaroita, jotka vähiten pitivät yhteyttä kuolleeseen (tämän elonpäivinä siis). Eräs ilmoitti myöhemmin pesulakulut tietylle huonekalulle, vaikka ideana oli jakaa omaisuus siinä kunnossa

kuin olivat perinnönjakopäivänä.  

Keskellä sotkua. Leski pitää kiinni asumis- ja hallintaoikeudestaan. Leski ei ole isäni.

Vanhempieni kotitalo. Mitään yhteisymmärrystä  ei ole. Leskeä ei saa pihalle. Kuitenkin kuolinpesän osakkaana olen vastuussa maksuista mitä leski jättää maksamatta. Leski ei ole kiinteistön eteen tehnyt yhtään mitään. Mitä nyt osin asunut ja pilannut.

Nyt tosin tuli mulla raja vastaan ja asia etenee oikeusteitse. Toivon mukaan tulos on se, että leski saadaan  luopumaan noista oikeuksistaan ja koko paikka myyntiin.

Näin pääsen eroon lesken aiheuttamista rasituksista. Ja ainaisista yllärilaskuista.

Asia on monimutkaisempi, kuin mitä tuossa tai edes täällä haluan kertoa.

Lapsena ylitseni käveltiin, eikä kukaan pitänyt puoliani perinnönjaossa. Ei ollut tajua siitä, mikä oli arvokasta ja mikä arvotonta.

Ei yhtään riidelty veljen kanssa. Leskelle piti vähän puhua järkeä, kun hän olisi halunnut että jokainen kuolinpesään kuuluva esine, kiinteistö, metsäpalsta jne. olisi jäänyt yhteisomistukseen, emmekä me halunneet omistaa 1/4-osia. Mutta ei siinäkään riidellä tarvinnut.

Veroja tuli maksettavaksi aika huimasti. Kahtena vuonna maksoin veroja enemmän kuin sain palkkaa. Toivottavasti menivät hyvään tarkoitukseen.

Äitini kuoli. Jäi isäni, siskoni ja minä. Ei riitaa. Isä jäi kotiinsa asumaan ja sai pitää  kesämökin. Sisko ja minä emme saaneet muuta kuin perintöverot. ;D Hetken kirpaisi kun piti veroja maksella, mutta maksettavahan ne oli.

Perintö on monen mielessä jo ennen kuin kohteena oleva on kuollut, säälittävää. Omalla kohdalla ei tullut riitaa, en ottanut mitään, vaan annoin muiden taistella jäämistöstä. Saivatpa jokainen hieman suuremman siivunkin kun en ollut ottamassa, siltikään ei oltu tyytyväisiä, kuulemma?

Isä kuoli ei ole ollut riitaa eikä vero ollut yllätys. Äiti asuu edelleen asunnossa, osittainen jako tehty. Firma tuotti pulmia mutta myyty sekin. Mummo kuoli, äiti luopui perinnöstä meidän lasten hyväksi.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 22:22"]

Äitini kuoli. Jäi isäni, siskoni ja minä. Ei riitaa. Isä jäi kotiinsa asumaan ja sai pitää  kesämökin. Sisko ja minä emme saaneet muuta kuin perintöverot. ;D Hetken kirpaisi kun piti veroja maksella, mutta maksettavahan ne oli.

[/quote]

Hehe mikä pommi, ei mene veroja jos ei perintöäkään saa. Ainoa keino myös välttää perintövero on kun ei ota vastaan mahdollisesta perinnöstä mitään, tarkoittaa käytännössä EI MITÄÄN, eli se ensimmäinenkin lusikka pitää jättää ottamatta, muutoin lankeaa vero.

Jos jää leski esim. isän uusi vaimo, onkin kinkkisempi juttu. Se lesken asumisoikeus on oikea pirujen piru.

No mukavasti meni, ainoa perillinen olin minä eikä perittävääkään juuri mitään.

Appiukolla oli aikaa jakaa omaisuutensa jo eläessään. Perunkirjan mukaan hänellä oli "vaatimaton koti-irtaimisto" eikä muuta, joten ekan avioliiton poikansa ei saanut yhtään mitään, koti-irtaimiston arvo kun katsottiin hautajaiskulujen suuruiseksi.

Me asumme miehen kanssa appiukon entistä taloa, jonka mies osti pilkkahintaan apen eläessä. Miehen veljellä on maata ja kesämökki, nekin ostettu näennäisellä summalla epen eläessä.