Autismi

Mää myös nostelen.

Katsekontaktin puuttuessa

autismin kirjon ihminen suodattaa viestiä kohinan keskellä yrittämällä lukea toisen huulilta, sen sijaan, että pyrkisi lukemaan silmiä. Vuorovaikutuksen kannalta tärkeä tunnetila jää näin välittymättä molemmille osapuolille. Autistinen katse tulkitaan usein, että henkilö on omissa ajatuksissaa, eikä hänen tunnetilansa välity toiselle osapuolella.

http://assijorinat.blogspot.fi/2014/04/epaluotettava-viestija.html

no ainakin meillä on ollut päiväkodissa erityisryhmässä ja aloitti 11-vuotisen oppivelvollisuuden 6-vuotiaana erityiskoulussa. Luokalla on kaksi kaulukaveria joiden kanssa leikkii, muista ei välitä. Kaikki aineet yksilöllistetty, opiskelee omaan tahtiinsa.

On kiinnostunut omista mielenkiinnon kohteistaan, ei mielellään keskeytä niitä pukemisen tai kouluunlähdön vuoksi. Kuntoutus ja kasvaminen on auttanut, että peseytyy, pukeutuu ja syö itse, mutta ei tekee mitään oma-aloitteisesti vaan pitää muistuttaa. Suihkussa olisi vaikka tunnin jos ei kysyisi onko jo valmis.

Aivan ensimmäiseksi oli musiikkiterapiaa, sitten puhe- ja toimintaterapiaa. Puheterapiassa on ollut muutama välivuosi ja on seurattu miten puhetaidot karttuvat ilman kuntoutusta. Myöhemmin tuli ryhmämuotoinen musiikkiterapia, jotta oppisi paremmin toimimaan ryhmässä ja huomioimaan toisia. On aina tykännyt kaikista terapioista ja mennyt niihin mielellään. Muutenkin on aina hyvällä tuulella ja kova puhumaan. Nukkunut ja syönyt hyvin pienestä pitäen.

Nostan tätä ketjua kun itsekkin autistisen pojan äitinä olisin kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia.