Pettämisen jälkeinen olo?

Ei millainenkaan. Enhän mä niitä lapsia ole pettänyt, mulla ei ole toisia lapsia jossain, joita kävisin hoitamassa salaa. Ihmeellinen ajatuskuvio ap:llä.

Eikä kaduta. Kun vaimo voi hyvin, voi koko perhe hyvin.

Ihan hyvä olo. En minä lapsia pettänyt ole, vaan miehen, joka ei edes uskollisuuttani ansaitse.

Ei ollut lapsia. Mutta oli ihan älyttömän huono omatunto, lähinnä siksi koska pidin itse itseäni parempana ihmisenä enkä ikinä olettanut, että voisin pettää. Oli vaikea hyväksyä oma viallisuus siinä suhteessa, etten osannut vastustaa kiusausta ja olla uskollinen. Monta kuukautta soimin itseäni, enkä ole vieläkään ylpeä teostani muutaman vuoden jälkeen. Jäi siis yhteen kertaan, siinä mielessä oli ehkä ihan viisasta että nyt tiedän olla pettämättä.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 12:25"]

Ei millainenkaan. Enhän mä niitä lapsia ole pettänyt, mulla ei ole toisia lapsia jossain, joita kävisin hoitamassa salaa. Ihmeellinen ajatuskuvio ap:llä.

Eikä kaduta. Kun vaimo voi hyvin, voi koko perhe hyvin.

[/quote]

Kuinka lapsellinen voi aikuinen ihminen olla? Totta kai olet pettänyt myös lapsesi. Olet pettänyt lastesi perheen. Näytät lapsille mallia perheestä, jossa on ok olla itsekäs ja kävellä muiden ylitse koska olet arvokkaampi kuin miehesi ja lapsesi. Ihmeellinen ajatuskuvio vastaajalla, jonka mielestä lapset eivät kärsi vanhemman pettämisestä. Lapsethan elävät miehesi lailla valheellisessa perheessä. Jossa äiti käyttäytyy kuin psykopaatti.

Entä jos ja kun pettämisesi käy ilmi? Mitäs sitten? Ja miksi olet perustanut perheen miehen kanssa, jota et kunnioita ja jota on ok kusettaa? Miksi lastesi isää saa kohdella noin? Onko ok jos lapsesi menevät esimerkkisi opettamina suhteisiin, jossa kusettavat puolisoaan tai tulevat kusetetuksi jatkuvalla syötöllä?

Kyllä minunkin mielestäni pettäjä pettää ensisijaisesti juuri omat lapsensa valehtemalla näiden äidille/isälle. Aikuiset voivat selvittää asiansa miten tahtovat, mutta lapset eivät siihen pysty.