En kestä kritiikkiä yhtään

Onko sinua lapsena kritisoitu paljon?

Ootko mun mutsi? Rageemista 50-luvulta asti. Tauotta.

Oletko aina ollut tuollainen, vai onko uusi ilmiö? Oletko ylirasittunut?

Vaikea arvioida, kun ei tiedä miten paljon ja miten oikeutettua tai epäoikeudenmukaista kritiikkiä joudut sietämään.

Riittävästi epäoikeudenmukaista kritiikkiä asioista, jotka eivät edes ole totta - no en ihmettele jos siihen lopulta hihat käryää.

Tai jos kritisoidaan lievästi mutta asiasta ja raivostut siitä, vaikka ennen et? - onko stressitaso ollut viime aikoina korkealla? Ehditkö nukkua tarpeeksi? Onko sinulla yhtään omaa aikaa?

vaativalla alalla asiantuntijana?

Tuo on yleensä kotikasvatuksessa. Vanhemmat suojelivat sinua pettymyksiltä. Miten sitä aikuisena osaisi suhtautua niihin, jos ei lapsena oppinut?

Kuin sisareni. Yli 40-vuotias eikä vieläkään pysty ottamaan pienintäkään kritiikkiä vastaan. Ei kestä EDES muiden esittämiä ehdotuksia jos hän on jo itse päättänyt miten tehdään. Tällöin loukkaantuu ja alkaa puhua selän takana pahaa. Hänelle tärkeämpää on näyttäytyä itse hyvässä valossa kuin näyttäytyä esim. sisarustensa kanssa yhdessä hyvässä valossa. Psykologimieheni pitää häntä narsistisena.

Olennaista AP, että itse näet ja tunnistat sekä tunnustat asian, se on hyvä alku! Useimmat vaan porskuttaa ja vika on aina toisissa.

Mulla taustalla koulukiusaaminen ja sen aiheuttama epäluuloinen persoonallisuushäiriö. Näen liki kaikessa kritiikissä aggressiota. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo on yleensä kotikasvatuksessa. Vanhemmat suojelivat sinua pettymyksiltä. Miten sitä aikuisena osaisi suhtautua niihin, jos ei lapsena oppinut?

Meillä oli se että suojeltiin pettymyksiltä ja virheiltä mutta toisaalta äiti saattoi moittia hyvinkin rankasti.

99% av-mammoista ei myöskään kestä kritiikkiä.

Vain itsekeskeisen sekopään mielestä muiden tulisi aina omaksua juuri hänen mielipiteet heistä.

Huono itsetunto? Taustalla kiusaamista tms?