Lue keskustelun säännöt.
Minulla on vilkkaat kaksospojat, ja olen melko huono äiti
15.02.2014 |
silti minun poikani, pian 5v. osaavat käyttäytyä esim. ravintolassa ja kylässä. Vaikka kotona riehuvat, koskaan eivät riehu kylässä. Eilen otin toisen pojan mukaan hänelle uuteen paikkaan, eräälle toimistolle. Toimiston neuvotteluhuoneessa ison pöydän ääressä juotiin kahvit viiden vieraan naisen kanssa, poikani istui nätisti pöydän ääressä, söi mehua ja kakkua, ja vähän leikki pehmolelulla jonka oli kotoa ottanut mukaan, jutteli vilkkaasti tädille joka alkoi jutella hänelle. Poika on sellainen että puhuu koko ajan kaikkea mitä keksii omasta päästään, mutta eilen ei yhtään häirinnyt aikuisten kahvihetkeä, kertaakaan puolentoistatunnin aikana ei edes noussut pöydästä.
Mietin siinä itsekseni, että kyllä se täytyy olla aika paljon luonteesta kiinni, ja kaipa loput kasvatuksesta, jos lapsi ei osaa käyttäytyä seurassa.
Kommentit (10)
Olet oikeassa, Ap, lapset eivät ole yhtä vaativia tai helppoja. Luonteenpiirre, josta on hyötyä yhdessä paikassa, voi olla hankala toisessa, mutta kyllä hyvin monenlaisella luonteella maailmassa selviää ihan hyvin. Kukin toimii omilla vahvuuksillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en suoraan sanottuna ole mikään superäiti. Olen lepsu, ylilempeä, helposti vedätettävissä ja annan helposti periksi. Minulla on kaksi vilkasta poikaa, jotka ovat kuitenkin tosi helppoja. Heidän kanssaan ei ole ongelmia, osaavat käyttäytyä ja olla rauhallisia kun on sen aika.
Minäkin alan olla aika vahvasti sitä mieltä, että lapsen luonteella on iso merkitys. Mutta, totta kai on selvää, että tässä ajatellaan että vanhemmat ovat tasapainoisia ja turvallisia, lapsen elämä on ennakoitavaa ja muutenkin perusasiat ovat kunnossa. Jos lapsen käytös on enemmän reaktiota ympäristöön tai stressin, pelon ja epävarmuuden osoitusta, niin sillähän ei lapsen luonteen kanssa ole mitään tekemistä. Kuka tahansa pimahtaa jos ei saa keskittyä kasvamiseen vaan pitää pelätä tai huolehtia asioista joiden huolehtimiseen on liian pieni.
Voi toki olla että poikani tuossa tilanteessakin osasi luonnostaan hurmata naiset olemalla pieni herrasmies :) Hän rakastaa esiintymistä ja hän sanoo että hänestä tulee isona poikana kuuluisampi kuin Robin.
ap
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 21:19"]
Voi toki olla että poikani tuossa tilanteessakin osasi luonnostaan hurmata naiset olemalla pieni herrasmies :) Hän rakastaa esiintymistä ja hän sanoo että hänestä tulee isona poikana kuuluisampi kuin Robin.
ap
[/quote]
Ja äiti on hurmioissaan.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 21:25"]
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 21:19"]
Voi toki olla että poikani tuossa tilanteessakin osasi luonnostaan hurmata naiset olemalla pieni herrasmies :) Hän rakastaa esiintymistä ja hän sanoo että hänestä tulee isona poikana kuuluisampi kuin Robin.
ap
[/quote]
Ja äiti on hurmioissaan.
[/quote]
Kyllä mä juttelin niiden naisten kanssa, enkä huomioinut poikaa juurikaan, tuli vaan tässä jälkikäteen mieleen kun luin noita ketjuja että jotkut eivät halua kutsua ystävää lapsineen kylään tms. Ei mulla tullut mieleenkään kun otin pojan mukaan, että hänestä olisi jotain häiriötä, meinasin ottaa molemmat pojat, mutta toinen poika halusikin jäädä isin kanssa kotiin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 21:28"]
Kyllä mä juttelin niiden naisten kanssa, enkä huomioinut poikaa juurikaan, tuli vaan tässä jälkikäteen mieleen kun luin noita ketjuja että jotkut eivät halua kutsua ystävää lapsineen kylään tms. Ei mulla tullut mieleenkään kun otin pojan mukaan, että hänestä olisi jotain häiriötä, meinasin ottaa molemmat pojat, mutta toinen poika halusikin jäädä isin kanssa kotiin.
ap
[/quote]
Minäkin olen aina ottanut lapset mukaan kaikkialle, eikä ongelmia ole ollut. Minähän en ois kotiäitivuosina päässyt yhtään mihinkään jos en olisi voinut ottaa lapsia mukaan. Tietenkin aina jutellaan ennen minnekään menoa, miten käyttäydytään, miten toisen kodista puhutaan. lapset saavat valita tuliaiset, ja ennen kotiinlähtöä kiitetään, siivotaan jäljet jne. Varaan aina mielekästä tekemistä sekä omille lapsille että kyläperheen lapsille.
MUTTA, näin tekevät kaikki nekin kaverini, joiden lapsilla homma karkaa lapasesta. Silti jotkut lapset ovat kuin siipiä vailla, ja vaativat runsaasti huomiota ja ohjaamista ihan koko ajan. En minä osaisi näitä lapsia mitenkään kasvattaa, kun se energian määrä on näissä niin hurja, ja rehellisesti sanottuna tällaisten lasten äidit ovat omissa silmissäni paljon parempia ja kärsivällsiempiä äitejä kuin itse olen. Joten on se aika pitkälle luonteesta kiinni.
4
Niin, meillä on lapsille niin erikoista että pääsevät johonkin mukaan, kun en kovin usein jaksa kahden kanssa lähteä kun kotoa johonkin pääsen, he ymmärtävät että jos käyttäytyy huonosti ei pääse mukaan enää toiste. Ja kyllä musta tuntuu että heillä on jo kuitenkin sellaista omaakin ajatusta päässä että mitä muut mahtavat ajatella jos käyttäydyn tuhmasti. Meillä on tapana aina kehua kun pojat tekevät jotain oikein, ja sanotaan kyllä sekin jos joku teko on tuhmasti tehty. Sanovat anteeksi, joskus kyllä kovan komennon jälkeen, mutta myös ihan spontaanisti, ja sanovat usein kiitoskin, tämä vilkkaamman luontoinen varsinkin, on varmasti ottanut mallia telkkarista ja ties mistä.
Tuntuu kun tätä palstaa lukee, että minä kasvatan lapseni täysin väärin, ja tunnen siitä syyllisyyttä, mutta esikoinenkin on ihan hyvin elämässä pärjännyt, ja kaipa nuo nuorimmaisetkin sitten kasvavat suht täysipäisiksi.
Minä kyllä olen kiitollinen siitä että meillä on näinkin helpot lapset, ja terveet, ei ole kauheasti tarvinnut murehtia. Kun odotin poikia minua pelotti että miten pärjätään, mutta mies aina lohdutti, että me molemmat ollaan rauhallisia ihmisiä, joten ei voi lapsistakaan tulla kovin kauheita :) Mutta kyllähän tuo toinen varsinkin on vilkas, poikien leikkimistä katsoessa jo väsyy.
Mietin myös monasti, että miten ihmeessä toiset jaksavat jos lapset ovat sairaita paljon, tai muuten vaan todella haastavia luonteeltaan, heille pitäisi myöntää joku tunnustuspalkinto.
Nyt jo pelkään sitä aikaa kun nuo päkäpäät saavat pyörät alleen ja lähtevät kavereiden kanssa liikenteen keskelle, sitten tulee tietysti mopot ja lopulta autot...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset käyttäytyvät kotona huonosti, muualla ujosti ja hyvin. Oletan, että kotona kiltit käyttäytyvät muualla huonosti ja siksi äidit ei voi uskoa, että heidän herrantertut käyttäytyvät huonosti.
Joo, ja se mikä on hauska juttu, mun yhdet serkut oli pienenä ihan järkyttävän villejä, eivät totelleet vanhempiaan, söivät kahvipöydästä vieraiden aikana kaikki sokeripalat kun eivät muulloin saaneet sokeria. Mutta kun tulivat teini-ikään molemmista, niin tytöstä kuin pojasta, tuli älyttömän hiljaisia hissukoita, molemmat kökkivät omissa huoneissaan, tytöstä ei koskaan tiennyt onko edes kotona, vain hamsteri häkissään vähän rapisteli, ja poika välillä nauroi itsekseen huoneessaan kun katsoi telkkaria, muuten vaan hiihti hiljaa ohi farkunlahkeet kantapään alla :)
En ole heitä nyt aikuisena enää tavannut, että minkälaisia mahtavat olla.
ap
Ok. Lapsen tempperamentti vaikuttaa hyvin paljon. Pojiltahan odotetaan tiettyyn pisteeseen saakka kuuliaisuutta, mutta salaa toivotaan, että he osaisivat pitää puolensa ja olisivat hieman aggressiivisia. Nämä ominaisuudet nimittäin takaavat menestymisen miehille myöhemmässä elämässä, esim. työelämässä. Kun taas ne ujot hissukat jäävät niin esim. liikemaailmassa kuin naismaailmassa usein sivuun. Vaikeus piileekin siinä, miten pojasta kasvattaa omilla aivoilla ajattelevan ja itsevarman, ilman että hän olisi muiden päältä kävelevä ja röyhkeä.