Päiväkodista!!!

Onko lapsi vielä ihan pieni? Jos on, niin eipä siinä päivässä välttämättä sen kummempaa kerrottavaa ole: on syönyt, nukkunut, vaihdettu vaippa, heitteli Duploja ja söi kirjan kulmaa tms. Jos ryhmässä on paljon lapsia, niin kaikkia kolahduksia ei välttämättä huomata tai ei tajuta että on sattunut pikkaisen kovemmin (pieni lapsi saattaa about samalla huudolla huutaa väsymystä, suuttumusta ja kolhua). Hoitopaikkaa voi yrittää vaihtaa, jos tuntuu että se ei sovi teidän perheellenne.

Lapseni on isossa ryhmässä ja ei pienten ryhmässä. Lapseni haluaa puhua kanssani pk päivästä ja olisi helpompi puhua jos tädit kertoisivat mitä on tehty..Toisaalta hänellä on myös puheenkehitys viivästynyttä,joten haluan,että lapseni tulee ymmärretyksi..

Minä ehdottaisin päiväkodille, että kirjoittaisivat joka päivästä lyhyesti johonkin muistikirjaan tai vihkoon, perusteena ihan jo tuo puheenkehityksen viivästymä. Vihko voisi kulkea lapsen mukana kodin ja päiväkodin väliä ja te voisitte myös kirjoittaa/piirtää vihkoon kotona tehdyistä asioista, jotta päiväkodin väki ymmärtäisi paremmin lapsen juttuja. Onko keltolta tullut mitään hyviä vinkkejä?

Surulliselta kuulostaa.Suomessa kun pitäisi olla niin korkeatasoinen päivähoito johon suurin osa vanhempia erittäin tyytyväisiä (kaikkien gallupejen mukaan).

Laadukas alle kolmevuotiaiden hoito.

Merkitsee sitä että ymmärretään alle kolmevuotiaan ja tämän vanhempien tarpeet, ja työkäytännöt kehitetty näitä tukemaan.

Alle kolmevuotiaan kehitys ja hyvinvointi riippuvainen toimivasta suhteesta vanhempiin. Kun joutuu olemaan pitkät päivät erossa eikä vielä pysty äidille kertomaan mitä päivän aikana tapahtunut, rasittaa tämä lapsen ja vanhempien välistä suhdetta. Miten sitä pystyy taaperonsa kanssa käymään läpi päivän tapahtumia jos vanhemmille ei näistä kerrota.

Laadukkaassa päivähoidossa tähän pyriitään kiinnittämään erityistä huomiota. Ymmärretään että tärkeää sekä lapselle että vanhemmille ja heidän mplempien hyvinvoinnille. Omahoitaja työtavassa tähän ollaa erityisesti panostettu (silloin kun se toimii tarkoitetulla tavalla).

Jokaisella lapsella ja tämän vanhemmilla on omahoitaja joka pyrkii mahdollisuuksien mukaan pitämään lapsen tilanteen mielessään ja on se hoitaja jonka kanssa vanhemmat pystyvät lasta koskevia asioita pohtimaan. Hoitajasta tulee tuttu ja merkitsevä sekä lapselle että tämän vanhemmille.Jos teillä ei tätä systeemiä ole voisit pyytää että joku tietty hoitaja josta pidät, voisi jutellla kanssasi lapsesi päivästä.

Mikä kummallisinta. Usein kuulee vanhemmilta tämän valituksen mutta vielä useammin kuulee samaisen hoitajilta jotka valittavat vanhempien välinpitämättömyyttä kun pyrkivät lapsen päivästä kertomaan. Petraamista olisi varmasti molemmin puolin.

Itse koitan joka päivä laittaa ylös jokaisesta lapsesta jotain muutakin, kuin sen kuinka lapsi on syönyt tai nukkunut (joskin ne ovat asioita, jotka kiinnostavat  useimpia vanhempia ehkä eniten). Olemme myös tarjonneet vanhemmille reissuvihkon mahdollisuutta, ihan joka päivä tosin sinne ei välttämättä kirjoiteta. Usein kuitenkin.

Myöskin sellaista olen tehnyt joidenkin halukkaiden kanssa, että esim. pari kertaa kuukaudessa lähetän päivittäisten kuulumisten vaihdon lisäksi pidemmän sähköpostin lapsen kuulumisista.

Meillä myös lähtee viikottain sähköinen tiedote vanhemmille, siinä kerrotaan kuluneen viikon tapahtumia, sekä seuraavan viikon ohjelma. Ja nämä eivät siis mitenkään poista kasvokkain tapahtuvan keskustelun tärkeyttä.

Olen tosi pahoillani, että jossain (ehkä monessakaan paikasssa) ei ymmärretä informaation tärkeyttä.