Muita yli 35-v. odottajia?
Sain tietää reilu viikko sitten olevani raskaana. Minulla on todettu PCO ja kuukautiskierto on tosi epäsäännöllinen. Silti raskaus alkoi kuukausi pillerien lopetuksesta. Vauvan tekoa on puhuttu koko kevät ja välillä oltu puolesta ja välillä vastaan. Päätin jo aloittaa pillerit uudestaan, kun nuo PCO-oireet tulivat heti takaisin pillerien lopetuksen jälkeen ja tunnetaan miehen kanssa itsemme muutenkin jo aika vanhoiksi. No, kävi sitten niin, että tämä vauva ehtikin "viimeiseen junaan".
Olemme nyt onnellisia raskaudesta, vaikka jotenkin monet asiat pelottavat. Onko vauva terve ym. Minun pitäisi aloittaa vielä uudessa työpaikassakin parin kuukauden päästä. Työpaikassa on 4kk koeaika. En millään pysty salamaan raskautta tuota koeaikaa. Saa nähdä irtisanotaanko minut heti alkuvaiheessa. Toivottavasti ei tulisi sairaslomia.
Olen nyt koettanut ruveta huolehtimaan kunnostani. Käyn lähes joka päivä lenkillä ja olen lopettanut turhien herkkujen syönnin. Parin kilon painonpuodotuskaan ei olisi tässä alussa pahitteeksi. Kiloja on vaan iän mukaan tullut vähän lisää, vaikken varsinaisesti ylipainoinen olekaan.
Raskausoireita minulla ei rintojen arkuuden lisäksi ole. Aluksi vatsa turposi järkyttävän isoksi, mutta onneksi se vähän siitä pieneni. Haluaisin siis salata raskauden mahdollisimman pitkään, muttei taida onnistua.
Kertokaa muut yli 35v. odottajat miten olette jaksaneet ja millaisia mietteitä teillä on?
Kommentit (11)
Minä täytin 38v, kun kuulin olevani raskaana. Minulla on ennestään kaksi lasta 11v tyttö ja 7v poika. Olen eronnut heidän isästään ja nykyisellä miehelläni on 8v poika. Tarkoituksenamme ei ollut hankkia enää yhteisiä lapsia ja siksi laitoin Mirenan hormonikierukan. Mutta elämä ei aina mene kuten suunnittelee ja alkuvuodesta sain kuulla odottavani meidän yhteistä lasta! Aikas shokki oli, mutta ihana sellainen!
Alussa minäkin olin todella väsynyt ja pahoinvointia riitti melkein viikolle 20 asti, en kuitenkaan ole oksennellut. Selkä on hieman reistaillut, mutta se saattaa vaivata kyllä ihan ilman raskauttakin, joten en osaa sanoa, johtuuko tämä vaiva nyt nimenomaan raskaudesta. Muuten olen voinut mielestäni ihan hyvin. Ehkä en ihan niin tarmokas ole kuin ennen raskautta tai edellisissä raskauksissa. Se menköön "vanhuuden" piikkiin.
Isokokoista vauvaa meillekin odotellaan ja luultavasti poikaa! Molemmat edelliset syntyneet alakautta ja toivon tämänkin kohdalla niin tapahtuvan. Ehkä hieman jännittää jo tuo edessä oleva synnytys.. kuitenkaan edelliset eivät ole jättäneet mitään traumoja, vaikka erilaisia olivatkin.
Muumimamma minä olen myös ajatellut hiljaa yksinäni (ja muutaman kerran miehelle vihjannut), että kaippa tämä "iltatähti" kaverin tarvitsisi... mutta aika näyttää! Raskaaksi tulo ei näytä meillä olevan ongelma =D
Mukavaa ja onnellista odotusaikaa myös minun puolestani kaikille meille "vanhuksille" !!
M@MIx2 rv 34+2
tämän vesselin syntyessä paria kuukautta vaille 38 ja mä olen kyllä liian vanha tähän ;D Selvästi huomaa, että kroppa ei ole samassa kunnossa kuin 5 vuotta sitten esikoista odottaessa. Paljon enemmän kaikkea pikkukremppaa.
Vauvan terveyden suhteen en ole osannut alkaa stressaamaan, siitä saisi kyllä hyvän paniikinaiheen kun alkaisi oikein lukemaan riskien kasvusta ym. Toivotaan parasta...
Parin viikon päästä alkaa äitiysloma, sairaslomaa en näköjään tarvitse tässäkään odotuksessa (ellei nyt loppumetreillä satu mitään yllättävää). Selkä vähän pistää hanttiin välillä, mutta on se vielä mukana kulkenut. Painonnousu kohtuullista, vaikka syön kuin hevonen ja selkä ei kestä kuntoilua. Kunnosta kannattaa kyllä mahdollisuuksien mukaan pitää huolta!
Donna
Eka lapsi tulossa ja ikää on 36, viikkoja takana 31 ja laskettu aika lokakuun alussa. Meilläkin tärppäsi n. kuukauden sisällä kun päätettiin yrittää. Aivan uskomaton säkä!
Kaikki on sujunut oikein hyvin, ei mitään isompaa ainakaan vielä. Toki vauhtia on pitänyt hidastaa, selkä on vähän kipeä, väsyttää, muttei mitään vakavampaa.
Riskit kai kasvavat, mutta ei kai ne alle nelikymppisellä ole vielä kovin isoja. Parempi keskittyä positiivisiin asioihin niin kauan kun kaikki on mennyt hyvin kun että huolehtisi etukäteen ja kenties ihan turhaan.
Painoa on tullut lisää noin kymmenen kiloa. Koitan syödä terveellisesti niin kuin aina ja vähän pienempiä annoksia koska nälkä on aika tiheään. Juoksulenkit vaihtuivat alkuraskaudesa kävelyyn, kävelen enemmän tai vähemmän miltei päivttäin ja se on tuntunut parhaimmalta.
Mielestäni Omena-72:sella on aikamoinen valttikortti: laissa kielletään irtisanominen raskauden takia. Mutta siihen ei pysty tietenkään vetoamaan, jos mokaa pahasti töissä, tms.
Oltiin mieheni kanssa sillä periaatteella että jos tulee niin tulee...
Nythän sitten tulee eli laskettu aika maaliskussa.
Tulokas on toinen lapsi, ensimmäinen lapsi aloittelee tokaa luokkaa koulussa..
Ja kyllä on tullut pohdittua kaikenlaista jaksamisesta aina omaankuntoon asti (ns. sohvaperuna!).
Eka synnytys ei mitään traumoja jättänyt mutta silti olen miettinyt kuinka kestän sen uudestaan.... ihan holmöjä asioita tulee mietittyä ja aivan turhaan kiukuteltua miehelleni, saa nähdä kuinka käy.
Hmm, olotila sitten...väsy, väsy,väsy ja heikotusta..... toivottavasti loppuu piakkoin.
Ultra on edessä parin viikon päästä ja toivon tietysti että kaikki on kunnossa, kaikesta epävarmuudesta huolimatta. En muista ensimmäisen raskauden aikana olleeni näin epävarma kaikesta kuin mitä nyt olen :(.
Että sellaista! Hyviä vointeja kaikille :)
Lapsi on jo neljäs, kaikki syntyneet sektiolla. Etukäteen eniten mietitytti jaksaminen ja oon kyllä huomannut että olen paljon väsyneempi kuin esim. vähän yli 5v sitten kun odotin kuopusta. Neuvolan terkka kyllä lohdutti ja sanoi ettei kaikki johdu iästä vaan että raskaudet ovat erilaisia.
No näinkin toki on, oksensi viikolle 16 asti joka pvä useasti kun edellisessä kolmessa oksensin ehkä yhteensä 5 kertaa. Myös vuosi sitten koettu keskenmeno on tuonut oman jännityksensä, ajatteli ettei tämäkään pysy kyydissä loppuun asti.
Toisaalta yritän nyt nauttia tästä-tiedän tämän olevan viimeinen raskauteni. Hyviä vointeja kaikille!
tanni rv 29+5
Täällä odotellaan kolmosta ja kyl huomaa, et ikää on jo ja varmaan paikat löystyneet, kohdun kannattimet "repivät" huomattavasti enemmän, ku edellisissä odotuksissa. Myös ihania suonikohjuja on ilmestyny ja liikkeellelähtö hetken aikaa oltua paikallaan on yhtä hidasta kuin, jos olisin noin 120-vuotias mummeli ;) (ei saa loukkaantua, koska voi olla, et hekin liikkuvat rivakammin).
Tämä vauveli ilmoitti tulostaan aikamoisena yllärinä. Kax ensimmäistä saaneet alkunsa koeputkihedelmöityksellä ja tämä on aito luomu.
Eniten jännittää, kuin jaksan yöheräilyt (rakastan nukkumista), mut positiivisella mielellä täytyy yrittää olla =) ja nauttia "viimeisestä raskaudesta".
Tsemppiä ja jaksamista kaikille 35+ odottajille!! Nautitaan vauveleista!!
karpalo + masuasukki 31+4
Hei,
Olen vm-71 on odottelen esikoista syntyväksi lokakuun lopussa. Olin odotuksen alussa aivan kauhuissani, että mitä tästä tulee, kun olen jo näin vanha ja miten työpaikalla suhtautuvat yms. ja itkeskelin miehelle kotona murheitani.
Nyt on 29 raskausviikko menossa ja kaikki on mennyt tähän mennessä oikein hyvin! Alkuraskaudessa olin reilun viikon sairaslomalla pahoinvoinnin vuoksi ja jo silloin oli pakko kertoa odostus pomolle, koska saikkuni herätti töissä suurta huolta jostain vakavasta sairaudesta. Suhtautuminen työpaikalla oli asiallista ja ihan vauvamyönteistä ja nyt minulle on löytynyt jo mammaloman sijainenkin.
Toisena vaivana on ollut närästys jo alkuraskaudesta asti. Riippumatta siitä, että mitä syön, minkä verran tai mihin aikaan, on vaan päiviä, että kaikki närästää aamusta asti. Tää nyt on pientä verrattuna siihen, mitä toisilla voi olla. Yhtään supistusta ei vielä ole ollut.
Hyviä vointeja kaikille mammoille ja maha-asukeille!
T.Katja
olen nyt ja kuudennen lapseni LA on kaksi päivää 38 vuotispäivieni jälkeen, eli ikää alkaa jo olla mutta mitään krenppoja ei ole tässäkään raskaudessa ollut ainakaan tähän asti (nyt 22rv) JA AIVAN MAINIOSTI OLEN JAKSANUT. Kun sain ensimmäiseni kaksikymmentävuotiaana en ollut yhtään sen paremmassa enkä huonommassa kunnossa kuin nytkään ja kun lukee näitä keskustelupalstoja niin hyvinkin nuorilla voi olla jo jos jotkin vaivaa näillä viikoilla. Eli ei tuo ikä kaikkea merkitse !
olen ja nelonen on tulossa. Raskaus vasta alkumetreillä, rv 11 nyt menossa. Tähän asti olen voinut ihan hyvin. Tosin pahoinvointi on ollut hankalampaa kuin aiemmin. Unentarve on lisääntynyt mutta näin on ollut jo esikoista odottaessani 25-vuotiaana. Vatsa on kyllä jo nyt tosi iso turvotuksesta johtuen. Hankalaa piilotella vyötärönseutua, kun ei haluaisi vielä kaikille salaisuutta paljastaa. Kiitin onneani, kun alkuraskaus osui kesäaikaan. Sain rauhassa voida pahoin kesälomalla ja nukkua aamulla pitkään.
Meidän nelonen syntyy sektiolla niin kuin muutkin lapsemme. Tämä asia hieman jännittää ja erityisesti se, miten sektiosta tällä kertaa kuntoutuu. Minulla nimittäin kakkosen ja kolmosen syntymän jälkeen ollut ikäviä pukamia ja haavaumia peräsuolessa. Vessassa käynti ollut yhtä tuskaa. En tiedä voiko tätä vaivaa oikein mitenkään ennaltaehkäistä. Yritän nyt kaikin tavoin pitää hemoglobiinin korkealla, jotta rautalääkitystä ei tarvitsisi syödä, kun se aina pahentaa asiaa.
Kiva, että meitä +35-odottajia on useita. Olisi, kiva kuulla teidän muiden kuulumisia jatkossakin.
oliviaana
eli myös kuudetta odotan ja (koputan samalla puuta) ei niin minkäänlaista vaivaa ole ollut nyt saatikka edellisissä raskausissa. Sain esikoisen 28vuotiaana, toisen seuraavana vuonna, ja samalla kaavalla on mennyt nämä loput vuosina -05,-06 ja -07 ja kuudennen la tammikuussa -09, että pienellä ikäerolla mutta silti olen palautunut , paria ekstrakiloa lukuunottamatta, jokaisesta täysin (koputan varmuudella TAAS puuta;-)). Eli ei se ikä varmaankaan ratkaisevinta ole, ja nuoriahan tässä vielä ollaan:-D, ai niin, vauva syntyy n.kuukausi ennenkuin täytän 40.
Täytin juuri 36 v, ja neljättä lastani odotan, rv 35 menossa.
Lapset ovat tyttö 18v, sekä pojat 6 v ja 4,5 v.
Erittäin iloisia ja onnellisia ollaan tästä tulevasta vauvelista, hartaasti ja pitkään yritetystä (yritystä oli miltei 2,5 v ennen tärppiä) semmoisesta :)
Alkuun oli rankkaa väsymystä ja kuvottavaa oloa, mutta varsin pian kaikkosivat.
Suhteellisen hyvin olen voinut odotusajan, mitä nyt verensokeriarvot pomppivat ylös (insuliinihoidolle jouduin), ja suonikohju pullottaa toisessa sääressä.
Huomaa kyllä, että odotus on rankempaa (fyysisesti) kun vertaa esim. esikoisen odotukseen (olin juuri 18 v täyttänyt, kun esikoiseni sain), mutta en valita ;)
Kyllä tän kestää, kun tietää mikä "palkinto" lopuksi odottaa :)
Esikoiseni syntyi alateitse, mutta kaksi nuorempaa ovat syntyneet suunnitelluilla sectioilla (isojen kokojensa vuoksi), ja tämä tulevakin tulee sectiolla maailmaan.
Malttamattomana koko perhe odotamme uutta tulokasta, etenkin nuo isotveikkoset kyselevät miltei päivittäin, että "montako päivää vielä pitää odottaa?" ;)
Kuopukselle etenkin on ISO juttu, että hänestä on tulossa ISOveli :)
Me tiedämme jo tulokkaan sukupuolenkin, eikä se liene salaisuus, joten paljastan, että meillä on pian komea poikatrio koossa :)
Ehkes ennenaikaista vielä miettiä lisää perheenlisäystä, mutta takaraivossa kytee jo nyt ajatus, että -josko yksi vielä tämän jälkeen- ;)
Tosin...tiedän senkin, tästäkin raskaudesta, että aikaa se saattaa viedä, ja kello tikittää, joten...toivoa sopii, että vielä keretään, JOS siltä tuntuu aikanaan :)
ONNELLISTA ODOTUSAIKAA KAIKILLE! :)
t: Muumimamma-72, rv 34+2