Milloin perheenäiti saa levätä?
Käyn töissä arkipäivät ja viikonloput on yhtä raatamista. Tänään olen pessyt 3 koneellista pyykkiä, tietysti ripustanut ja viikannut kaappiin. Tiskikone pyörinyt pariin kertaan, laittanut ruokaa, pessyt kylppärin, saunan ja vessat, pyyhkinyt kaikki lasi- ja peilipinnat, ylipäätään touhunnut ihan koko ajan. Ei mulla ole viikonloppuisin aikaa istua sohvalla, katsoa tv:tä tai ottaa päiväunia. Ei. Minä vain teen.
Sunnuntait menee lasten harrastusten parissa, ensimmäinen jo aamusta. Sitten ruuanlaittoa, pyykkiä, sitten taas harrastuksiin, koko ajan velvollisuuksia suuntaan ja toiseen. Ja meillä on vielä kämppä myynnissä, joten vkl on oltava näyttökunnossa. Sekin ketuttaa kun joka hemmetin sunnuntai asunnon pitää olla ns. tyhjä kaikesta ylimääräisestä, pintojen kiiltää ja kaiken olla siististi. Miten, lapsi- ja eläinperheessä??? Mun elämä on pelkkää siivousta, työssäkäyntiä ja raatamista. Sitten äitini ihmettelee, miksi olen viikonlopun jälkeen aina niin väsynyt. No miksiköhän? En minä voi nukkua pitkään, nuo pikkuapinat huutaa ja kukonlaulun aikaan, iltaisin ne ei mene nukkumaan, pinna palaa ihan joka välissä.
No niin. Nyt pitää lähteä viemään niitä ulos, ja mä haluaisin vain nukkua. Ja mies on pitkällä työkomennuksella, ei apuja. Ja kun tulemme sisään, taas ruokaa, taas keittiön raivausta, lisää pyykkiä, kaikki kurassa, lelut levällään ja aamulla taas lähtö ja kaiken olisi oltava siistinä. V*tuttaa.
Kommentit (11)
Tämän vuoksi lasten tekemiseen tarvitaan 2 ihmistä, jotta voidaan vuorotella ja toinen saa lepoa. Ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevalla vammaisellakin (vastaa kaikessa autettavaa lasta) on aina useampi avustaja, jotka työskentelevät vuoroissa.
Jos toinen vanhemmista on esim. matkatyön vuoksi estynyt käyttämästä aikaansa lasten ja kodin hoitamiseen, hänen tuloillaan kannattaa palkata apua kotiin. Jos työ vie aikuisen kaiken ajan, siitä täytyy saada sellainen korvaus, että tämä on mahdollista.
Minä jäin kotiin. Teen kaikki kotityöt kun koululaiset on koulussa. Ja hoidan omaa kuntoa, nukun nokoset jne. Illat ja viikonloput ollaan vaan.
No mä otin torkut eilen kun tulin töistä ja mentiin sit vielä ajoissa klo 21.30 nukkumaan. Aamulla pitkien yöunien (yö on omaa aikaa) jälkeen hipsaistiin kuntosalille (sekin on musta omaa aikaa) ja nyt lapset kavereilla/harrastuksissa.
Odotan jo kovasti iltaa, että saadaan yhdessä koko perhe katsella Putousta yms.
Minkäikäiset lapset? Jos ei ihan vauvoja ole, niin laita lapset töihin ja auttamaan järjestelyssä. Hirveästi teillä tulee pyykkiä, voisiko pesemistä vähentää? Ei kaikkea tarvitse pyykätä kertakäytön jälkeen eikä pyyhkeitä vaihtaa päivittäin tms. Ja jos oikeasti tuntuu että aika ei riitä, niin palkkaa siivooja tai ala tehdä lyhyempää työpäivää. Kuulostaa ärsyttävältä, mutta aika paljon on kiinni omista valinnoistasi.
Miksi sinun mies lähti noin vaan pitkälle työkomennukselle, ilman että hankki ja varmisti sinulle apua arjen pyöritykseen? Aika vastuuntunnotonta. Nämä asiat pitäisi olla teidä yhteisiä ja niistä puhutaan, etsitään ratkaisu ennen kun perheen toinen aikuinen häipyy muualle.
Nainen (äiti) ei ole superihminen, kaikkea ei tarvitse tehdä yksin, vaikka monet niin olettaakin. Pyydä/ osta apua, jos sitä tarvitset.
Sinun ei tarvitse uhrautua ja uupua taakan alle.
6 jatkaa... Olisikohan kuitenkin niin, että asunnon myynti ja sen pitäminen esittelykunnossa rassaa nyt kaikkein eniten? Ajattele niin että se on vain väliaikaista, ja pyydä vaikka sitä äitiäsi siivousapuun. Tai jos hän voisi ottaa lapset pariksi tunniksi niin saat kotityöt tehtyä. Ja hei, ravintolat ja valmisruuat on keksitty!
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 14:36"]
Käyn töissä arkipäivät ja viikonloput on yhtä raatamista. Tänään olen pessyt 3 koneellista pyykkiä, tietysti ripustanut ja viikannut kaappiin. Tiskikone pyörinyt pariin kertaan, laittanut ruokaa, pessyt kylppärin, saunan ja vessat, pyyhkinyt kaikki lasi- ja peilipinnat, ylipäätään touhunnut ihan koko ajan. Ei mulla ole viikonloppuisin aikaa istua sohvalla, katsoa tv:tä tai ottaa päiväunia. Ei. Minä vain teen.
Sunnuntait menee lasten harrastusten parissa, ensimmäinen jo aamusta. Sitten ruuanlaittoa, pyykkiä, sitten taas harrastuksiin, koko ajan velvollisuuksia suuntaan ja toiseen. Ja meillä on vielä kämppä myynnissä, joten vkl on oltava näyttökunnossa. Sekin ketuttaa kun joka hemmetin sunnuntai asunnon pitää olla ns. tyhjä kaikesta ylimääräisestä, pintojen kiiltää ja kaiken olla siististi. Miten, lapsi- ja eläinperheessä??? Mun elämä on pelkkää siivousta, työssäkäyntiä ja raatamista. Sitten äitini ihmettelee, miksi olen viikonlopun jälkeen aina niin väsynyt. No miksiköhän? En minä voi nukkua pitkään, nuo pikkuapinat huutaa ja kukonlaulun aikaan, iltaisin ne ei mene nukkumaan, pinna palaa ihan joka välissä.
No niin. Nyt pitää lähteä viemään niitä ulos, ja mä haluaisin vain nukkua. Ja mies on pitkällä työkomennuksella, ei apuja. Ja kun tulemme sisään, taas ruokaa, taas keittiön raivausta, lisää pyykkiä, kaikki kurassa, lelut levällään ja aamulla taas lähtö ja kaiken olisi oltava siistinä. V*tuttaa.
[/quote]
Mitä tuosta? Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Älä leiki marttyyriä ja lopeta tuo valittaminen
Kannattaa olla toisinaan ihan täysin itsekäs ja ottaa ittellensä vapaa päivä, tai vaikka koko viikonloppu, ettei vaan pala loppuun, arjesa myös,kannattaa vaalia niitä pieniä hetkiä joita on myös mahdollista ottaaitselleen, mennä ihan keskenänsä hitaalle kävelylle, luonnon rauhaan, sillävälin joku muu katsoo lapsia ja hoitaa heidän tarpeet, isätai isovanhemmat jne. Aina pitää muistaa vaalia sitä omaa hyvinvointiaan niin arki rullaa paljon helpommin ja paremmin eikä turhautumisia tule :) omaa aikaa saa ja pitääkin vaatia!
Kommentteja ja oikeastaan edes aloitusta lukematta vastaus kysymykseen: Haudassa. Siellä on sitten aikaa.
Samaa mietin minä tänään, lapsia viisi, mies lojuu sängynpohjalla valvottuaan yön omien juttujensa kanssa ja kämppä on kuin pommin jäljiltä, vaikka vasta sen järjestin.
Sitä vaan jää miettimään kuinka äkkiä itse on siellä haudassa lepäämässä, jos ei hommat muutu.
No itse ainakin vaan otin sitä vapaata, en turhia tressannut siivoomisesta, ruuat mahdollisimman helppoja ja nopeita, esim. joku makaronilaatikko ei paljoa aikaa vie. Pyykin pesukaan ei oikeasti paljoa aikaa vie, ja joskus vaan pinosin kaikki puhtaat vaatteet samaan läjään, siitä sai sitten jokainen kaivaa haluamansa.
Teillä tietysti hieman eri tilanne, kun asunnon on oltava kunnossa..
Silloin, kun pyytää/ ostaa itselleen apua.