Miksi en ole kenenkään seurustelukumppanini kanssa kokenut halua tehdä lapsia?
Haluan siis lapsia. Olen aina halunnut. Mutta jostain syystä yhdenkään miehen kanssa en ole kokenut, että tämä on lasteni tuleva isä. Kaikki suhteet ovat tietenkin päätyneet eroon. Onko tuo tunteen puute ollut jokin biologinen viesti, että näiden kanssa ei kannata tehdä lapsia, vai onko se ollut jokin sitoutumiskammosta johtuva juttu?
Tunsitteko sen oman lastenne isän tai äidin kanssa, että tässä on minun lapsieni tuleva isä/äiti? Tai tuliko sellainen tunne sitten jossain vaiheessa?
Kommentit (3)
Voi olla monen eri tekijän summa. Suhteen tila, ympäröivät olosuhteet, feromonit, oman elämän tila. Useimmille lasten tekeminen on kuitenkin tietoinen päätös eikä mikään salamanisku. Toki jos hullaantuu täysin ensinäkemältä niin siinä kemiallisessa myrskyssä varmaan lasten hankkiminenkin tuntuu itsestään selvyydeltä jos jompikumpi sitä keksii ehdottaa.
Minkä ikäinen olet? Monet tyttöset ovat "aina halunneet lapsia" mutta se on sellaista lapsen tasoista sitten joskus - haaveilua. Ja siihen liittyy usein ajatus että sitten kun joskus sinusta tulee ihan eri ihminen aikuisena niin alat haluta niitä konkreettisesti. Eli tavallaan tosi naiivia ja oikeasta elämästä irrallaan olevaa haaveilua.
Sun täytyy tuoda se haave tähän todelliseen elämään. Kaikki ei aina tapahdu kuin elokuvissa, sitä täydellistä isimiestä ei välttämättä tule, johon rakastut niin päätä pahkaa että "lasten teko vain oli niiiiin luonnollista". Usein, kuten joku täällä sanoikin, se on tietoinen päätös. Jos on itselle tarpeeksi hyvä kumppani niin ehkä voisit ajatella että se on myös tarpeeksi hyvä isä lapsillesi. Olettaen ettei ole mikään tosi ongelmatapaus.
up