Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus - tuplat - ero
14.02.2014 |
Haluaisin kuulla kokemuksia äideiltä, jotka ovat lapsettomuuden jälkeen tulleet raskaaksi, saaneet lapsen (jos useammankin) ja sitten eronneet lasten isästä.
Olen läheltä katsonut perhettä, joka pitkän lapsettomuuden jälkeen sai kaksi ihanaa lasta. Sitten pian tuon jälkeen tulikin ero.
Surettaa lasten puolesta. Harmittaa, kun tietää millä vaivalla nämä lapset on hankittu ja silti heidän hyvinvointiaan tallotaan vanhempien eron vuoksi.
Haluaisin ymmärtää asiaa, jota en tällä hetkellä voi ymmärtää.
Kommentit (26)
Ei ole ihan kokemusta, ollaan ivf-hoidossa käyty miehen kanssa vasta. Mutta osaan samaistua ja hyvin kuvitella sen tilanteen, että joillekin pariskunnille tulee ero lapsettomuushoitojen, raskauksien/raskauden ja synnytyksen jälkeen. Koska monille lasten hankkiminen on jo itsessään raskas ja parisuhdetta koetteleva projekti, niin jos sitä ennen on vielä lapsettomuushoidot niin vielä rankempaa...
Joskus sille lapsettomuushoidoille/raskaudelle antaa ne voimiensa rippeet ja sitten kun tuntuu ettei enää mitään ole taskussa, pitäisi hoitaa parisuhdetta eikä kerta kaikkiaan vaan jaksa.
Jos nainen tai mies ei saa vielä kuuntelijaa ja keskusteluseuraa pariskunnan toisesta osapuolesta niin sitten se saattaa löytyä muualta ja tapahtuu ihastuminen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, en ehkä ymmärrä muitakaan, jotka eroavat, kun lapset ovat pieniä.
Kuvittelen kai, että nimenomaan rankat kokemukset (kuten lapsettomuushoidot) saisivat ihmiset kiitollisiksi ja vahvoiksi, jolloin liittokaan ei kariutuisi niin herkästi. -ap
Täällä äijä painosti hoitoihin ja oli mukamas niin lasta haluamassa, kun sitä ei kuulunut. Vaan eipä jaksanut minun tuntemukset kiinnostaakaan sitten hoitojen aikana, ei halunnut puhua asioista enää yhtään. Jouduin yksin käymään psykologilla setvimässä päätäni. Mies meni kokonaan sellaiseen tilaan, ettei halunnut puhua mistään. Lopetimme hoidot kun ei tärppiä tullut. Muutaman kuukauden päästä olinkin luonnollisesti raskaana. No, se parisuhde ei siitä enää eheytynyt. En voinut antaa anteeksi sitä että annoin mielenterveyteni, kroppani, terveyteni ja kaikki hoitoihin ja toinen jätti tavallaan oman onnensa nojaan henkisesti.
Halveksin kaikkia, jotka eroavat lasten ollessa pieniä ja vitosen kaltaisille etenkin toivon rankkoja sairauksia jotka eivät tapa, mutta riudattavat vuosi vuodelta. Ehkä silloin jossain vaiheessa herää ajatus, että olisi kannattanut joskus ajatella muitakin kuin itseään.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 21:18"]
Halveksin kaikkia, jotka eroavat lasten ollessa pieniä ja vitosen kaltaisille etenkin toivon rankkoja sairauksia jotka eivät tapa, mutta riudattavat vuosi vuodelta. Ehkä silloin jossain vaiheessa herää ajatus, että olisi kannattanut joskus ajatella muitakin kuin itseään.
[/quote]
Hyvä juttu. Sittenhän tunne on molemminpuolinen. t. 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 21:18"]
Halveksin kaikkia, jotka eroavat lasten ollessa pieniä ja vitosen kaltaisille etenkin toivon rankkoja sairauksia jotka eivät tapa, mutta riudattavat vuosi vuodelta. Ehkä silloin jossain vaiheessa herää ajatus, että olisi kannattanut joskus ajatella muitakin kuin itseään.
[/quote]
Olet hullu. Suhteeseen tarvitaan kaksi, ja suhdetta ei voi jatkaa jos luotto toiseen on mennyt täysin.
Lapseni isä lähti kun lapsi oli yhden vanha. Minä olisin vielä yrittänyt yhdessä, mutta lapsen kannalta voin sanoa että hyvin tämä on näinkin mennyt. Olemme aikuisia ihmisiä, toimimme lapsen parhaaksi eikä ainakaan tarvitse enää riidellä kun eivät päivittäiset pikkuasiat ole ärsyttämässä.
Näin eronneena sanoisin peräti että en ottaisi mitään tietämääni parisuhdetta itselleni enkä sotkemaan lapsen kasvatusta.
Rehellisesti sanoen kaikki, jotka ovat tarpeeksi tyhmiä hankkiakseen lapsia, ansaitsevat kaikki ongelmat, mitä siitä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäpä se onkin. Toisaalta ymmärrän sinua 5 ja vielä enemmän sinua 8, mutta hämmästyttävän paljon huomaan samaa ajattelussani myös 6:n kanssa.
Tarvitseeko minun olla asiasta jotakin mieltä? Saanko olla harmissani lasten puolesta?
Joka kerta, kun läheisiä lapsia riepotellaan paikasta toiseen ( joka toinen viikko ) tuntuu pahalta. Nämä lapset eivät olisi sellaista ansainneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 21:37"]
Rehellisesti sanoen kaikki, jotka ovat tarpeeksi tyhmiä hankkiakseen lapsia, ansaitsevat kaikki ongelmat, mitä siitä seuraa.
[/quote]
Aika karua tekstiä. Avaisitko hiukan taustaa tällaiselle vihalle ja halveksunnalle? Miksi ajattelet näin?
Mä taas sanoisin että lapsi kärsii enemmän vanhemmista jotka asuvat yhdessä, mutta riitelevät eivätkä välitä enää toisistaan. Vaikkei lapsen nenän eessä riitele, lapsi on kyllin fiksu jo hyvin pienenä huomatakseen asianlaidan.
TIedän MONIA lapsia jotka toivovat että vanhempasa eroaisivat ja kotona oisi kaikilla hyvä olla eikä olisi painostavaa tunnelmaa. Vaikkei olisi avointa riitaa, sen tunnelman aistii.
Ja se ON pahempaa kuin vanhempien ero. Etenkin pienen lapsen on hyvin vaikea ymmärtää miksi hänelle rakkaat ihmiset ovat toisiaan kohtaan jatkuvasti kuin seipään nielleitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä näinkin 13! Mutta, mutta... Jotenkin tuntuisi, että ihmiset haluaisivat *yrittää enemmän*, kun on lapsiakin...
Tätä on vaikea selittää.
Ovatko jotkut (nimenomaan lapsettomat?) niin voimakkaasti omien halujensa ja unelmiensa kyllästämiä, että on vaikeaa ajatella tuskaa, jota lapselle aiheutetaan eroamalla?
Ei ole tarkoitus loukata, kysyn vain - haluaisin päästä omasta katkeruudestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14, Myönnän olevani ainakin itse itsekäs ja halujeni sekä unelmieni kyllästämä :D Ikää 24v ja yhden ivf-lapsen äiti. Siinäpä sinulle vastaus. Minulle ei riittäisi parisuhde jossa vain koko ajan riideltäisiin ja kävisi liian rankaksi sekä lapselle että minulle kaiken tämän jälkeen, joten kyllä nostaisin kytkintä jos tämä sellaiseksi menisi. Tavoittelen unelmiani ja niitä ei muuten saa kuin tavoittelemalla.
Eli 16, oma onnesi on tärkeämpää kuin lasten ehjä perhe?
Onko siis niin, että lopulta vain arvailemme, mikä olisi/olisi ollut parasta kaikille ja teemme vain niin kuin meille itselle on paras?
-ap
Vuosien lapsettomuus syö miestä/naista. Tätä palstaa lukeneet tietävät, että monet vastustavat lapsettomuushoitoja. Itsekin sain muutaman kerran kuulla, että jos ei luonto anna teille lapsia, niin teidän on oltava ilman. Parisuhdetta voi rasitaa jos tämä kommentit tulevat esim toisen osapuolen vanhemmilta.
Ja siinä vaiheessa kun lapsi syntyy saattaa henkiset varat olla aika kulutettuja, eikä ne ihan tosta vaan lataannu. Lapsen syntymä kuitenkin rasittaa parisuhdetta tavalla, johon ei ole voinnut valmistautua. Niin paljon kun se lapsi antaa, niin kyllä se usein on jossain määrin pois parisuhteesta. Ainakin siitä yhteisestä ajasta.
Se on todella surullista kun eroon päädytään.
Itsellä takana vuosien lapsettomuus ja hoidoilla saatu lapsi sekä muutama epäkiitollinen sukulainen
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 21:59"]
Ehkä näinkin 13! Mutta, mutta... Jotenkin tuntuisi, että ihmiset haluaisivat *yrittää enemmän*, kun on lapsiakin...
Tätä on vaikea selittää.
Ovatko jotkut (nimenomaan lapsettomat?) niin voimakkaasti omien halujensa ja unelmiensa kyllästämiä, että on vaikeaa ajatella tuskaa, jota lapselle aiheutetaan eroamalla?
Ei ole tarkoitus loukata, kysyn vain - haluaisin päästä omasta katkeruudestani.
[/quote]
Hmm...mistä tiedät ettei tuntemasi pariskunta ole yrittänyt monia kuukausia korjata suhdettaan siinä kuitenkaan onnistumatta? Usein kuitenkin eroa mietittäessä lapset ovat painava syy yrittää vielä kovemmin, aina kuitenkaan ei onnistuta. :(
19, tiedän että äiti valitsi eron ja minulla on vaikeuksia ymmärtää hänen ratkaisuaan.
Lapset kärsivät (esim. yökastelu) ja vanhemmat etääntyvät entisestään. Lapsilla ei ole paikkaa, jota kutsuisivat kodiksi.
Miksi siis tällaiseen tilanteeseen päästäkseen kukaan käyttäisi vuosia elämästään?
surullista luettavaa. olen tällä hetkellä lapsettomuushoidoissa mieheni kanssa.
Ihan samalla tavalla lapsettomuudesta kärsineidenkin avioliitto voi kariutua kuin muidenkin. Ymmärrätkö muita, joiden avioliitto kariutuu, kun lapset ovat pienia? Lapsettomuus on jo aika rankka juttu parisuhteelle ja elämään lapsien saamisen jälkeen voi asettaa kohtuuttomia vaatimuksia. Sitten, kun kaikki ei olekaan pelkkää hymyä ja aurinkoa, voidaan olla keskellä kriisiä. Lapset kärsivät erosta ihan yhtä paljon olivat ne sitten saatu alkuun perinteisesti tai lääketieteen avustuksella.