Voiko uskoa legendoihin että joku nainen ei ole tiennyt olleensa raskaana

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 12:38"]Minä en usko muuhun kuin siihen, että äiti kieltää itseltään raskauden mahdollisuuden. Sulkee sen siis pois mielestään, mutta ihan varmasti oikeasti tietää, mistä on kyse.

[/quote]

Kaveri ei tiennyt olevansa raskaana ennen kun synnytti vessan lattialla täysiaikaisen vauvan. Sanoi käyneensä lääkärissäkin selkäkipujen vuoksi ja ettei lääkärikään ollut huomannut raskautta.

Jälkeenpäin on kuitenkin voinut lukea rivien välistä että kyllä on arvannut odottavansa lasta. Kielsi kuitenkin asian itseltäänkin.

Yhden sellaisen tiedän. Todennäköisesti kielsi itseltään sen mahdollisuuden eikä varmaan ollut kovin tarkkaan selvillä kuukautiskierrostaan ja muista merkeistä kun oli ... no, vähän ns. yksinkertainen, vaikka ei kuitenkaan varsinaisesti kehitysvammainen.

Ei siinä kovin kummoisia ilmavaivoja vaadita kun vatsa pitää sellaista hulinaa ilman vauvaakin, että rauhallisen vauvan liikkeitä erota.

Uskon että kyseiset tapaukset ovat rajattuja psykooseja.

lääkäri

No mulla ei vauvan liikkeet missään vaiheessa tuntuneet kovin voimakkaina ja olen hoikka. Voin hyvin kuvitella miten joku todella lihava ei välttämättä asiaa hoksaa.

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 12:38"]

Minä en usko muuhun kuin siihen, että äiti kieltää itseltään raskauden mahdollisuuden. Sulkee sen siis pois mielestään, mutta ihan varmasti oikeasti tietää, mistä on kyse.

[/quote]

Täsmälleen. Sen yrittäjänaisenkin tapauksessa on aivan absurdia, ettei muka tule mieleen edes raskaustestiä tehdä ympäristön ja oman puolison kommenteista huolimatta.

Miksi ei voisi tuommoistakin tapahtua.

Itse kärsin päinvastaisesta vaivasta.

Vatsassani potkii ja myllertää ihan samalla tavalla kuin raskaana ollessani vauva potki ja myllersi.

Tuota 'potkimista' on nyt jatkunut muutaman viikon ajan, eikä sille lääkärikaan osannut syytä keksiä kun otin asian puheeksi vastaanotolla käydessäni.

Mulle ei tule tästä keskustelusta mieleen muuta kuin se, että mäkin saatan tälläkin hetkellä olla raskaana, enkä edes tiedä sitä!

Menkat on just alkamassa, punertavaa näkyy jo. Olin tunnistavinani ovulaation kivusta, limasta ja halusta kaksi viikkoa sitten, joten menkat tulevat ihan aikataulussa. Panen mieheni kanssa kerran viikossa ja käytämme aina ehkäisyä. Mulla ei siis ole mitään syytä epäillä ilmavaivoja tai vatsalihaksessa olevaa elohiirtä vauvaksi, mutta täällä saamieni tietojen mukaan voisin aivan hyvin olla raskaana. Ties vaikka synnyttäisin maaliskuussa! Ja olen vielä lihavakin, niin! Olisi täysin epäloogista tehdä raskaustestiä vain varmuuden vuoksi näillä spekseillä. Mutta miten voisin mennä vannomaan, etten ole paksuna?

Varmaan noissa tapauksissa on aika suuri kirjo, mutta uskon silti, että suurin osa selittyy henkisillä syillä. Kieltää asian itseltään, mieli on muuten niin kuormittunut, että jää huomaamatta tai sitten henkiset kyvyt eivät ehkä ole keskivertotasolla. Toki fysiologisia syitäkin löytyy, mutta valtaosa näin.

Mulla ei ole esim. Ollut sitä "myllerrystä". Sai laskenslla laskee sikeripiikkien jälkeen et sai ne liikkeet EHKÄ tuntumaan.

Tuttuni Tuskaili kyllä isonevan painon kanssa, mutta raskaus oli niin epätodellinen mahdollisuus (seksiä ollut menneen vuoden aikana 2 kertaa). Semmoista isoa mahaa tälle naiselle ei koskaan tullut. Työkavereillekkin oli yllätys. Jossain vaiheessa valitti kovia ilmavaivoja, kun mahassa kiertää. Mutta nekin katosivat. Supistuksia alkoi tulla viikko ennen vauvan syntymää. Eli ihan h-hetkeen ei hänellä jäänyt, mutta ei paljoa puuttunutkaan

Mä oon monivaivainen ylipainoinen nainen ja voisin varmasti mennä pitkäänkin ilman että tajuan raskautta. Mulla on aina ollut paljon vatsakipuja, erilaisia kramppeja ja pahoinvointia. Välillä maha turpoo niin että näytän olevani viimeisillään raskaana. Menkat on epäsäännölliset ja välillä olemattomat. 

Itseasiassa nyt kun olen raskaana, suolen ja vatsan toiminta on rauhoittunut ja olo on parempi kun aiemmin. Jos vielä tulisi vuotoja tähän, voisin hyvin kuvitella vatsan muuten vain normalisoituneen.

Lääkäreiden pitäisi määrätä lisääntymisikäiset ja -kykyiset naiset rutiininomaisesti raskaustestin tekoon, jos on epämääräisiä vatsavaivoja. Päästäisiin näistäkin "yllätyksistä", missä äidin on useimmiten pakko olla tietoinen asiasta, mutta syystä tai toisesta kieltää sen itseltään.

Terveisin 28. raskausviikolta - ei tästä voi erehtyä, jos yhtään ihmisen biologiaa tuntee...

En voi itsekään ymmärtää miten joku voi olla huomaamatta. Mutta tiedän itsekin tapauksia että näin on käynyt, joten mahdollista se tietenkin on. Omissa raskauksissani en vaan olisi voinut olla huomaamatta, ensinnäkin viikkoja kestäneet pahoinvoinnit raskauksien alkupuolella olisivat jo saaneet epäilemään jos raskaudesta ei olisi ollut tietoa. Myös mahani alkoi kasvaa jo varhaisessa vaiheessa, eikä tavalliset housut enää mahtuneet päälle rv 15 alkaen. Nyt minulla on viikkoja 28, ja maha niin iso ja eteenpäin työntyvä ettei tätä mitenkään voisi olla huomaamatta. Myös vauvan potkut ja muut liikkeet tuntuvat todella selvästi ja vatsa tärisee niiden voimasta, vaikka istukka onkin edessä.

Silloin ymmärrän jos odottaja on todella isokokoinen ettei ulkopuoliset välttämättä huomaa raskautta (esim lihava naapurimme kuulemma odottaa vauvaa syntyväksi maaliskuussa enkä olisi hänestä huomannut mitään, oma vauva syntyy toukokuussa ja kävelen kuin ankka jättimahani kanssa), mutta sitä en ymmärrä miten itse voisi olla huomaamatta. Raskaus on kuitenkin niin valtava muutos koko kehossa ja sen toiminnassa..

Uskomattomalta se tuntuu omien kokemusten pohjalta. MUTTA eiväthän kaikkien raskaudet ole samanlaisia. Mielestäni taannoisessa Hesarin aihetta käsitelleessä jutussa mainittiin, että asiaa on tutkittu ja useimmat näistä tapauksista ovat sellaisia, että naisen kuukautiskierto on ollut aina epäsäännöllinen ja monille "luomu"raskauden ajateltiin olevan mahdottomuus. 

[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 14:37"] Terveisin 28. raskausviikolta - ei tästä voi erehtyä, jos yhtään ihmisen biologiaa tuntee...

[/quote]

Ei ehkä sinun tapauksessasi, mutta minullapa ei paino noussut, ei vatsa kasvanut näkyvästi, eikä tullut mitään muitakaan raskausvaivoja, selkäkipuja lukuunottamatta. Selkäkivutkin panin huonon nukkuma-asennon tiliin.

Sikiö oli rauhallinen ja suht pienikokoinen.

Uskon, koska todistin tämmöistä tapausta töissä. Ja tätä ennen en tosiaankaan olisi uskonut. Meiltä töistä lähti siis kesken päivän työntekijä päivystykseen vatsakipujen takia. Soitti seuraavana aamuna töihin, että on saanut vauvan ja jää äitiyslomalle. Kukaan ei ollut huomannut mitään, nainen oli tukevahko ja meillä käytetään löysiä työvaatteita. Muutaman kerran muistan töissä maininneen, että on outoja tuntemuksia mahassa, mutta laittoi lihomisen ja mahavaivojen piikkiin. 

En todellakaan usko, että joku muka ei tiedä olevansa raskaana ja synnyttää. Lienee joku psyykkinen kieltäminen, jos tosiaan itse joku tuommoiseen uskoo.

Sama, kun on tappanut jonkun ja kieltää itseltäänkin, että on tappanut, kun se tuntuu niin kamalalta.

Kyseessä ovat henkilöt, jotka kieltäytyvät uskomasta, että ovat raskaana, vaikka oikeasti tietävätkin. Raskauden merkeistä ei voi erehtyä. (Tai ehkä joku älyllisesti hyvin lahjaton voi olla tietämätön, ei tavallinen ihminen.)

Ihminen osaa kieltää itseltään asioita alitajuisesti. Uskon, että voi olla raskaana tietämättä siitä. Ei kaikki vauvat liiku paljoa mahassa ja sen tosiaan voi sekoittaa suoliston liikkeisiin. Toisilla näkyy, kun vauvan jalka venyttää vatsaa. Itselläni on paksu iho ja vaikken olekaan mitenkään ylipainoinen, niin ei vatsapeiteestä näkynyt missään vaiheessa vauvan liikkuminen. Napakin jäi ihan normaalisti kuopalle. Kun ihminen haluaa tosissaan kieltää itseltään jonkin asian, niin aivot alkavat uskoa siihen.

Tosi outoa. Pahoinvoinnit, vatsa kasvaa koko ajan.

Vauva potkii.

Jo on kumma jos ei tajua.

Voi.

Olin kolmen lapsen äiti, jonka menkat olivat koko ajan säännölliset. Vatsa ei kasvanut silminnähtävästi (tosin itse joskus mietin, että onkohan paino noussut, kun farkut kiristivät) .

Viikolla 36 alkoivat supistukset ja niistä sanoin terkussa, että "ihan tarkkaan kuin supistuksia" - ajatellen vaikka umpisuolta tms. siitä pääsin sitten sairaalaan ambulanssilla. Jotain suoliongelmaa taisivat miettiä hekin...

Lapsi syntyi lopulta viikolla 39 eli saimme sopeutumisaikaakin.

Tosin sitä ei kauheasti tarvittu.

Toivottu lapsi oli silloin ja yhä on.