Tuntuuko muilla siltä, että ei ole "lupaa" olla onnellinen? Että se olisi jotenkin väärin

Masennus

Toiset ei anna minun olla onnellinen. Joku haluaisi aina pilata sen.

Minun vaimolla on se supervoima, että hän kyllä huomaa kun olen onnellinen ja laittaa lopun sellaiselle leikille.

Ei tunnu.  Meistä kukaan ei tarvitse siihen lupaa.

Vierailija kirjoitti:

Minun vaimolla on se supervoima, että hän kyllä huomaa kun olen onnellinen ja laittaa lopun sellaiselle leikille.

Sama täällä mutta onnellisuuden tuhoajana toimii äitini.

up

Oletko kateellinen ihminen itse? Jos kadehdit muiden onnea niin kuvittelet että muut kadehtivat myös sinun onnea. Ajattelet siksi, että onnellisuus on väärin.

Mun onnellisuuden varjona on ainoastaan jatkuvasti vaaniva ajatus siitä että saatan menettää lapseni, tai että lapsille tapahtuisi jotain kamalaa. Koska sitten en enää koskaan olisi täysin onnellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Mun onnellisuuden varjona on ainoastaan jatkuvasti vaaniva ajatus siitä että saatan menettää lapseni, tai että lapsille tapahtuisi jotain kamalaa. Koska sitten en enää koskaan olisi täysin onnellinen. 

Tämän takia en aio ikinä hankkia lapsia. Koska olen jo ilman lapsiakin peloissani että jotain kauheaa tapahtuu jollekulle.  Ahdistus olisi varmaan miljoona kertainen jos olisi omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun onnellisuuden varjona on ainoastaan jatkuvasti vaaniva ajatus siitä että saatan menettää lapseni, tai että lapsille tapahtuisi jotain kamalaa. Koska sitten en enää koskaan olisi täysin onnellinen. 

Tämän takia en aio ikinä hankkia lapsia. Koska olen jo ilman lapsiakin peloissani että jotain kauheaa tapahtuu jollekulle.  Ahdistus olisi varmaan miljoona kertainen jos olisi omia lapsia.

Toisaalta lapset myös tuottavat suuremman onnentunteen kuin mikään muu, minulle ainakin. Mutta tosiaan onnellinen voi olla ilman lapsiakin. Sellainen jolla lapsi on ollut ja on hänet menettänyt, ei enää ilman lasta ehjä ole. 

Itse asiassa joo. En halua antaa itselleni lupaa unohtaa, että jos nyt olen tyytyväinen ja onnellinen niin kohta se kääntyy taas suruksi.

Se ei tarkoita ettenkö anna itselleni lupaa olla onnellinen. Mutta pidän aina mielessä että kaikki on aaltoliikettä.

Itku pitkästä ilosta. 

Mitäs sit seuraa pitkästä itkusta? Lisää itkua?

Tuttua on. Uskon että omalla kohdallani johtuu huonoista kokemuksista: Siskoni ei yhtään sietänyt sitä, jos minulla oli jokin asia paremmin kuin hänellä tai jos olin parempi jossain, ja nosti temperamenttisena ihmisenä (ja lapsena tietysti oli epäkypsä ja lapsellinen, lapsi kun oli...) aina kauhean metelin ja sai minut tuntemaan syyllisyyttä ja ahdistusta ilostani ja onnistumisestani. Pari entistä ystävää olivat myös sellaisia, että eivät yhtään iloinneet puolestani mistään vaan olivat kateellisia/katkeria/kiukkuisia ja jopa pahantahtoisia. (Kateus on luonnollinen tunne, mutta ihmisen pitäisi osata käsitellä se niin että ei ala käyttäytymään kurjasti.)

Tähän auttaa se, että olet tekemisissä mukavien ja empaattisten ihmisten kanssa, jotka aidosti toivovat muille ihmisille hyvää. Kun huomaat, että sinun ilosi ja onnellisuutesi piristää ja ilahduttaa muita, se lisää tunnetta (ja vähitellen varmuutta) siitä, että onnellisuutesi on "oikein". 

Joo. Yksi treffikumppani osasi aika hienosti analysoida tuon minusta jo ennen kuin olin itsekään sitä ymmärtänyt.

Kyllä. Olen joutunut tekemään elämässäni raskaita päätöksiä ja joudun niiden kanssa elämään. Ne olivat elintärkeitä päätöksiä, mutta en tiedä, voinko olla enää ikinä onnellinen.

Mun ongelma on se, että en pysty hyväksymään sitä etten voi tietää milloin koirani, vanhempani jne. tulevat kuolemaan. Omaani en murehdi, mutta muiden kyllä. Tai no omaani murehdin lähinnä sen takia, että mitä tapahtuu koiralleni. Ja välillä tosiaan mietin että mitä jos koirani kuolee vaikka viikon päästä ja tällä hetkellä olen asiasta autuaan tietämätön? Tai mitä jos jompikumpi vanhemmistani saa yllättäen vaikka sydärin parin vuoden päästä? En pysty hyväksymään tätä epätietoisuutta niin elän koko aika varuillani että kohta jotain tuollaista tapahtuu.