Lue keskustelun säännöt.
Opettajat, oikeastiko tykkäätte kaikista oppilaistanne?
13.02.2014 |
Olen luokanopettaja ja todella ihmettelen kun jotkut kollegat väittävät naama peruslukemilla tykkäävänsä kaikista oppilaistaan.
En voisi kuuna päivänä väittää niin. Nipin napin siedän osaa. En pidä kaikista aikuisistakaan, en varsinkaan suuta soittavista, riitaa haastavista, aina häiriöksi olevista, uhoamvista, agressiivisista jne. Miksi lapset olisi eri asia? Miksi pitäisi valehdella pitävänsä heistä? Minusta he eivät ole ihmisinä kovinkaan viehättäviä.
Itseäni ainakin vilpittömästi ottaa päähän osa oppilaista. Joka helvatun asiasta pitää uhota vastaan, inttää, marista, mankua, kitistä, lintsata, kiukutella, jättää tahallaan hommia tekemättä, kiusata muita, ivailla, haukkua jne. Osa yleisopetuksen ryhmissä on suorastaan päästänsä sekaisin ja aivan väärässä paikassa.
En pidä tämänluonteisista ihmisistä vain siksi,että ovat vasta lapsia. Kyllä lapsellakin on vastuu tekemisistään kun tasan tarkkaan tietävät käyttäytyvänsä asiattomasti, vahingossa ei kukaan toista hakkaa.
Vanhemmilta tulee wilman täydeltä aina viestiä ettei heiän mussukkansa sitä eikä tätä. Pitäisi vain kehua ja kannustaa. Niin mistä? Hienosti hakattu? Kivasti vedetty turpaan? Tosi hienosti heitit matikan kirjan seinään kun piti tehdä tehtäviä? Hienosti sait lihapullan lentämään kiusaamasi oppilaan takaraivoon, nappisuoritus! Aika harvassa on monella ne hetket, että olisi syytä kehua. Ja aina ei huvita noteerata jokaista normaalisti käyttäydyttyä minuuttia ja rekisteröidä sitä wilmaan.
Onnellisia on ne päivät kun nämä oppilaat ovat pois koulusta. Silloin luokassa on kiva rento ilmapiiri.
Kommentit (28)
Kyllä minä yritän opetella tykkäämään jokaisesta. Olen yläkoulun ope. Kaikissa on kuitenkin niitä mukaviakin puolia. Tottakai joistakin on helpompi pitää, mutta toisaalta onnistumiset niiden vaikeampien kanssa jäävät sitäkin paremmin mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en pidä, ihan oikeasti. Reaktiosi on inhimillinen.
En pidä kaikista. Se ei kuitenkaan saa millään tavalla näkyä oppilaan taitojen arvostelussa.Olen hyvin jämäkkä kurinpitäjä, joten oppitunneilla ei ole häiriöitä kuin harvakseltaan ja joissakin erityisissä ryhmissä, joihin on kasattu tarkkiskamaa pois normioppilaiden niskoilta.
Onneksi olen yläkoulun puolella ja näen oppilaita vain 2-5 tuntia viikossa. Sanotaan niin, että 3/4 oppilaista on mukavia. Joistakin tykkään kovasti. Sitten on se 1/4, joista en pidä. Syynä on useimmiten laiskuus, murrosiän uhma (= vittuilu, kiusaaminen, motivaation puute) tai perustavanlaatuinen toisen ihmisen kunnioittamattomuus. Harvakseltaan tulee vastaan sellaisia oppilaita, joita inhoan aivan vaistomaisesti heti, kun näen naaman ensikertaa.
Joidenkin oppilaiden vanhemmat ovat itse käytöshäiriöisiä tai muuten vain paskiaisia ja haastavat riitaa asiasta ja asian vierestä viikoittain. Valitettavasti tämä saattaa aiheuttaa inhoa myös heidän lastaan kohtaan ajan mittaan, vaikka lapsi muutoin olisikin ihan ok. Näissä inho-vanhempi-tapauksissa pyrin olemaan aivan erityisen neutraali puhutellessani tai arvostellessani lasta.
Hmmm.
Joskus on tullut vastaan vanhempia, jotka uhkaavat ottaa lapsen pois koulusta ja siirtää hänet toiseen kouluun.
Silloin tilanne on aina jo siinä pisteessä, että tekisi mieli sanoa, että vie ihmeessä, mitä nopeammin, sen parempi kaikille. Niin ei tietenkään saa sanoa ja vanhemmalle jää tunne, että hän tekee suurenkin palveluksen koululle, kun ei siirrä sitä koko luokkaa terrorisoivaa lastaan muualle.
Eli joskus on tapauksia, että lapsesta pitäminen on todella vaikeaa. Etsimättä mieleen nousee poika, joka ihan ekaluokkalaisesta alkaen ihannoi natsismia (josta ei tietenkään mitään ymmärtänyt), väkivaltaa, alkoholia, huumeita jne. Kotiolot tuon kaiken tietysti saivat aikaan, mutta lapsi oli niin väkivaltainen muita kohtaan, että häntä ei osannut enää edes sääliä. Mitään apua hän ei ottanut vastaan koko alakouluaikanaan. Eikä kyllä minkäänlainen oppikaan mennyt perille. Hän lähti yläasteelle osaamatta mm. kertotaulua ja kelloa, lukeminen ja kirjoittaminenkin tökkivät aika pahasti. Vanhemmat eivät halunneet erityisopetusta eikä siihen voida pakottaa.
Tämä lapsi ei tosiaan ollut itse syyllinen tilanteeseensa, mutta hän oli todella ilkeä lapsi, jos lapsesta niin voidaan sanoa. Olen aina yrittänyt pitää oppilaista ja yrittänyt löytää kaikista jotain hyvää, mutta tämän lapsen kohdalla se oli todella vaikeaa.
Tietysti parinkymmenen vuoden työrupeaman aikana on käsien läpi kulkenut kaikenlaisia koheltajia, mutta tämä yksi on jäänyt mieleen.
Toivon sydämestäni, että hänkin on kaikesta huolimatta löytänyt paikkansa elämässä ja se loppumaton viha kaikkia ja kaikkea olisi laantunut.
En pidä lapsista, jotka sabotoivat luokan henkeä aloittamalla jotain häiriköintijuttua ja jatkamalla sitä agiteeraamalla muita toimimaan jos itseä kielletään. En pidä siis hirveästi kiusaajista ja heidän määrä tuntuu lisääntyvän.
Toisten ihmisten totaalinen kunnioittamisen puute on asia, josta en pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiolaisista pidän ainakin jollain tavalla kaikista. Yläkoululaisistakin useimmista, mutta sitten on niitä tapauksia että savu nousee korvista ja katson jo aiemmin päivän aikana wilmasta että josko se tietty sankari olisi tänään kipeänä eikä tulisi tunnille, mutta valitettavasti harvoin näin onnellisesti sattuu. Pahimmista häiriköistäkin tosin voi aina välillä tulla esille mukavia puolia.
Vaikea on sanoa pitävänsä lapsesta joka sanoo kaikkeen "en tee, iskä on sanonut, ettei tarvi, jos ei halua".
Jos teillä vanhemmilla on traumoja omista kouluvuosistanne, älkää tehkö lapsellenne karhunpalvelusta haukkumalla koko koulujärjestelmää. Lapsen on todella vaikea olla koulussa, kun koko ajan pitää etsiä epäkohtia, joita vanhempi haluaa kotona kuulla.
Antakaa lapsen vetää omat johtopäätöksensä koulun kauheudesta ilman ennakkoluuloja. Lapsi saattaakin ehkä tykätä koulumaailmasta, vaikka teillä aikanaan olisi ollut kuinka kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä pidän kaikista oppilaistani. Ei ole yhtään oikeasti kurjaa. Kaikkiin saa keskusteluyhteyden. Osa on tietysti aika ajoin rasittavia, mutta sehän nyt on normaalia. Käytävillä ja ruokalassa valvoessani sitten tulee vastaa näitä pikkupaskiaisia, jotka eivät minua tunne ja käyttäytyvät välillä tosi ikävästi. Olen yläkoulun ope.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 16:52"]
Sitten on niitä tapauksia että savu nousee korvista ja katson jo aiemmin päivän aikana wilmasta että josko se tietty sankari olisi tänään kipeänä eikä tulisi tunnille, mutta valitettavasti harvoin näin onnellisesti sattuu.
[/quote]
Minäkin teen tätä :D
Valitettavasti usein ne pahimmat ovat myös niitä terveimpiä, jotka eivät koskaan ole pois eivätkä harrasta edes omia perhelomia lukukauden aikana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilen, että harva teistä on oikeasti opettaja. Mä en ole ikinä pitänyt yhtäkään oppilastani kauheana tai epämiellyttävänä. En pidä kaikkien käytöksestä, mutta niitä haastavimpiakin kohtaan tunnen empatiaa ja sitä kuuluisaa pedagogista rakkautta. Mä olen opettanut mm. yläasteen erityisluokissa, ja jokaisesta lapsesta olen löytänyt sisältä hyvyyttä ja monipuolista älykkyyttä. Joskus valitettavasti on niin, ettei opettajat osaa tai jaksa sitä sisintä etsiä.
En todellakaan pidä. Mutta sanoisin, että sellaiset 90% tämänhetkisistä oppilaistani on joko kivoja tai tosi kivoja.
Mutta en voi sille mitään, että sellaisten penikoiden, joiden kanssa saa joka aivan ainoalla pitämälläni tunnilla tapella yhdestä ja samasta asiasta (joko häiriköinti tai sluibailu), naama ottaa kupoliin aika pahasti. Usein tällaiset pennut ovat tahallaan ilkeitä ja synnynnäisesti veemäisiä. Malli kun opitaan tavalla tai toisella aina kotoa.
Opetan sekä ylä- että alakoulussa. Molemmilta puolilta löytyy sekä kivoja että kaameita tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu en todellakaan tykkää kaikista oppilaistani! Opetan 5.-6.luokkalaisia. Joukkoon mahtuu aina mukaan niitä kiusaajia, härnääjiä, häiriköitä jne. Yritän kuitenkin aloittaa jokaisen päivän puhtaalta pöydältä ja antaa oppilaille joka päivä uuden mahdollisuuden käyttäytyä asiallisesti. Valitettavasti kun oppilaalla on se tietty "rooli" luokassa, niin siitä ei vaan pystytä luopumaan.
No en todellakaan pidä. Koitan olla kärsivällinen, mutta en silti loputtomiin jaksa jakaa empatiaa näille häiriköille, jotka jatkuvasti häiritsevät ja vaikeuttavat paitsi omaani, myös muiden oppilaiden työrauhaa. Mitä ilkeämpi, se vastenmielisempi. Annan kyllä hyvää palautetta jos aihetta on, mutta keksimällä en rupea keksimään. Kun on sata muutakin asiaa päivässä hoidettavana, en ala väkisin odottamaan ja keksimään joka tunnilla jotain älykästä tai hienoa piirrettä jos oppilas ihan tahallaan vittuilee ja tekee kaikkensa ollakseen epämiellyttävä. Vähän niin,e ttä sitä saa mitä tilaa (toki en vittuile oppilaille enkä hauku). Mutta siis turha odottaa mitään kehuja, pään silittelyä ja sympatiaa jos itse on ihan mulkero.
En ymmärrä tätä käsitettä pedagoginen rakkaus. Multa ei ainakaan mitään rakkautta riitä eikä heru niille, jotka eivät sitä käytöksellään lainkaan ansaitse. Opettajilta ei voi odottaa mitään pyyteetöntä äidinrakkautta muiden lapsia kohtaan. Rajansa on sillä sietämiselläkin oltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Just tänään iloitsin kun pari rasittavinta oli pois.
Miksi muuten edes pitäisi pitää kaikista oppilaista? Eikö riitä, että kohtelee ja arvostelee tasapuolisesti?
Eihän asiakaspalvelijatkaan pidä kaikista asiakkaista. Vai kuinka on asiakaspalvelijat, eikö toiset asiakkaat ole kivempia kuin toiset? Lääkärit ja hoitajatkaan ei tykkää kaikista potilaistaan. Kuka nyt tykkäisi kiroilevista, uhmakkaista, epäasiallisista ja sättivistä potilaista? On oma valinta käyttäytyä huonosti. Turha odottaa silloin mitään spesiaalihyvää kohteluakaan.
Ihanko totta olette opettajia. Itse en kaikkia opsieklijoitani ede muista nimeltä. Useimmiten pahimmat ja kivoimmat jää mieleen. Muu on massaa. MUTTA: Kaikkia kohtelen samanarvoisesti ja arvosanat perustuvat kurssin arviointikriteereihin...
Tietenkään ei voi pitää aidosti kaikista oppilaista. Ja on tärkeää myöntää se itselleen, koska muuten päätyy jossain vaiheessa burnoutiin, koska ne tunteet ovat olemassa ja vaikuttavat kehossamme. Mutta jokaisesta pystyy löytämään hyviä puolia ja niitä etsimällä löytää asioista, joista oppilaassa pitää. Opettajan velvollisuus on etsiä niitä. Ja opettaja todellakin valitsee kuinka reagoi omiin tunteisiinsa ja sitä, että ei pidä ei saa ikinä näyttää. Tämä on ammattitaitoa.
Pidän kaikista oppilaistani. Aidosti. Toki välillä joku on hetkellisesti ikävä, mutta kukaan ei ole tarkoituksella ilkeä, ja kaikissa on jotain positiivista. Useimmat oppilaat ovat vilpittömiä ja avoimia, toisin kuin monet aikuiset. Olen lähiöyläkoulun matikan ope.
Ei niistä kaikista erikseen tarvitse pitää. Kuka muka pitää satunnaisesta joukosta samassa kaupungissa asuvia tiettynä vuonna syntyneitä? Mutta muistan eräänkin oppilaan, josta en pitänyt ja tätä asiaintilaa pidin huonona. Päätin, että mitä vähemmän pidän, sitä enemmän annan huomiota, esim. juttelen välitunnilla tms. Ja ihme! Yhtäkkiä oppilas muuttui tosi kivaksi ja ihanaksi. Tämä oli mulle iso opetus.
Mulla on yläkoulussa 70 oppilasta. Joukossa on yksi, josta en millään tavalla pidä. Kaikista muista löydän ainakin jonkun hyvän puolen, vaikka häirikköjä olisivatkin.
en ole vielä valmistunut, mutta paljon sijaisuuksina tehneenä voin sanoa että en. suurimmasta osasta tykkään, mutta minun opetusurani aikana on muutama oppilas joista en oppinut pitämään edes pitkän yrityksen jälkeen. pyrin (totta kai) kohtelemaan heitä samoin kuin muitakin, eli eivät joutuneet silmätikuiksi tai mitään.